Nainen oli ostanut uuden puseron alennusmyynnistä ja esitteli sitä töistä palaavalle miehelle. Mies riuhtaisi paidan, otti sakset ja leikkasi sen palasiksi.

– Näin käy, kun et kysy lupaa ostoksiin, hän perusteli.

Nainen kertoi tapauksesta Turun yliopiston sosiaalityön professori Leo Nyqvistille, joka on tutkinut taloudellista väkivaltaa parisuhteessa. Tapaus on hänen mukaansa yksi esimerkki tästä parisuhdeväkivallan muodosta, johon usein liittyy muutakin väkivaltaa.

Auttamis- ja oikeusjärjestelmässämme rahallista vallankäyttöä ei juuri noteerata. Nyqvistin mukaan siitä ei yleensä kysytä, vaikka vastaukset paljastaisivat paljon parisuhteen dynamiikasta. Todellisuus voi jäädä vaikkapa mielenterveys- tai päihdeongelmien taakse.

Kukaan ei tiedä, miten tavallista taloudellinen väkivalta on. Nyqvist sanoo, että siitä on vain villejä arvailuja, mutta toteaa, että aina, kun hän luennoi parisuhdeväkivallasta, luennon jälkeen muutama ihminen tulee keskustelemaan. Osa kertoo myös rahan käytön rajoittamiseen liittyvistä kokemuksistaan. 

Puolisoilla täytyy Nyqvistin mielestä olla taloudellinen itsenäisyys.

– Jollei toinen suostu siihen, ollaan taloudellisen kontrollin tiellä.

Rahalla voi kontrolloida ja käyttää valtaa

Raha on perheissä tavallinen riitelyn aihe, varsinkin, jos sitä on niukasti. Nyqvist huomauttaa, että kyse ei ole läheskään aina väkivallasta.

– Väkivaltaa siitä tulee, kun toinen haluaa yksin päättää rahoista, alistaa ja kontrolloida.

Erisuuruinen omaisuus voi antaa hedelmällisen lähtökohdan omistushaluiselle. Jos yhteiset hankinnat menevät kontrolloijan nimiin ja pari elää avoliitossa, puolisoa helppo uhkailla muistuttamalla, että omistan kotimme ja kaiken muunkin.

– Uhkailu on pirullinen keino. Sen kohde ei koskaan tiedä, toteuttaako toinen uhkauksensa.

Heterosuhteessa taloudellista väkivaltaa käyttää useimmiten mies. Nyqvististä on yllättävää, miten konservatiivisesti nuoretkin saattavat yhä suhtautua parisuhteeseen ja suostua epätasa-arvoon.

Puoliso voi vaatia, että vaimolla ei saa olla omaa pankkitiliä tai haluta ainakin käyttöoikeuden hänen tiliinsä. Palkkojen epätasa-arvo voi tuoda pulmia. Vähemmän ansaitsevan palkka voi mennä yhteiseen elämiseen, mutta parempipalkkainen saattaa käyttää ansionsa pääosin itseensä.

– Osa toimista on taloudellista riistoa. Toisen omaisuutta voidaan käyttää raa'asti hyväksi tai salata tuloja kumppanilta.

Puoliso voi pakottaa jopa rikokseen: yksi kuuliainen kassarouva kavalsi miehensä painostuksesta kassasta rahaa.

Mies mustamaalasi vaimoaan työnantajalle

Kontrollointihalun takana on Nyqvistin mukaan yleensä mustasukkaisuus ja pelko jätetyksi tulemisesta. Puoliso voi pyrkiä omistamaan toisen ja vaatia, että hän ei esimerkiksi saa olla vuorotöissä. Toinen kieltää työnteon kokonaan, koska pelkää vaimon löytävän työpaikalta uuden miehen.

Kumppani voi myös jarruttaa uraa. Nyqvist kertoo vaimosta, joka oli hakenut uutta ja aiempaa paremmin palkattua työtä. Mies oli soittanut yritykseen ja mustamaalannut vaimoaan, jotta tätä ei valittaisi.

Toinen nainen sai potkut, kun hänen työnantajansa ei enää sietänyt miestä, joka soitteli jatkuvasti ja tunki naisen työpaikalle.

Ihminen on Nyqvistin mielestä kekseliäämpi kuin mitenkään voisi kuvitella.

– Kun toinen on päättänyt kontrolloida, hän kyllä löytää keinonsa.

Toimi, kun tilanne tuntuu kummalliselta

Rakastunut keskittyy kumppaninsa hyviin puoliin. Nyqvist huomauttaa, että pimeät puolet tulevat usein esiin vasta ajan kuluessa. Hän kehottaa ottamaan epäsuhdan puheeksi heti, kun alkaa tuntua siltä, että jokin on vialla.

– Kontrollinhalulla on taipumusta paheta.

Taloudellisestakin väkivallasta vaikeneminen ja alistuminen vahvistaa puolison otetta ja kierouttaa suhdetta entisestään.

On tavallista, että väkivaltainen osapuoli syyllistää uhriaan toimistaan "mitäs ärsytit" -kommentilla. Nyqvist kertoo naisesta, joka puolestaan raivosi itselleen siitä, miksi "meni aukomaan päätään".

Nyqvist kehottaa hakemaan parisuhdeapua. Orjuuttavaan suhteeseen ei kannata jäädä, mutta lähtökin voi pelottaa. Jos parilla on yhteisiä lapsia, kiusanteko ei välttämättä pääty edes eroon, vaan voi jatkua jopa vainona, jossa lapsista tulee kiistakapuloita.