Työpaikkojen kahvitaukokäytännöt ovat hyvin kirjavia. Esimerkiksi bussinkuljettajilla jokaista 5,5 tunnin pituista työjaksoa kohti on 30 minuutin tauko yhdessä tai kahdessa osassa. Kuorma-autoalalla on myös oikeus kahteen kahvitaukoon kahdeksan tunnin työpäivän aikana.
Rakennusalalla ja valtion virkamiesten ja työntekijöiden hommissa työehtosopimuksen mukaisen tauon pituus on tasan 12 minuuttia. Paperiteollisuuden työntekijä pitää kymmenen minuutin tauon kahdesti päivässä.
Kaupan ja kiinteistöpalvelualan työehtosopimuksissa kahden kahvitauon vaihtoehtona voi olla yksi pidempi kahvitauko. Kaupan alalla kahvitauot ovat yleisempiä kuin ravintola- ja matkailupuolella. Hotelleissa ja ravintoloissa työntekijät eivät välttämättä saa pitää kahvitaukoja, mutta silloin työntekijällä pitää ainakin olla "mahdollisuus nauttia virvokkeita työn lomassa".
Palkka- ja henkilöstöhallinnan toimihenkilöillä tauoista voidaan päättää työpaikkakohtaisesti.
– Työ on siellä pikkaisen erilaista. Työntekijöillä, toisin kuin toimihenkilöillä, työ on selkeämmin erotettavissa taukoajasta: Olet myymälässä, sorvin ääressä tai siivoamassa. Toimistotyössä työn vaatimukset ovat toisenlaisia, Elinkeinoelämän keskusliiton työmarkkina-asiantuntija Mika Kärkkäinen sanoo.
Työaikalaki ei tunne kahvitaukoja. Ne perustuvat työehtosopimuksiin (tes) tai työpaikalla noudatettuun käytäntöön. Työturvallisuuslaissa on raskaisiin töihin liittyviä pykäliä. Pääsääntö on, että mitä tärkeämpiä tauot ovat turvallisuudelle – omalle tai toisten – sitä vahvemmin tauko on työehtosopimuksessa. Tyypillisiä ovat kuljetus- ja rakennusala.
Taukokäytännöt kysymysmerkki
Kahvitaukoja ei ole juurikaan tutkittu tai tilastoitu. Ei sitä, millä aloilla niitä pidetään säännönmukaisesti, eikä sitä, ovatko tauot vähentyneet säästöpaineiden takia.
Palvelualojen ammattiliiton kevään jäsenkyselyssä noin 43 prosenttia työntekijöistä piti kaikki lakisääteiset taukonsa, valtaosa käytti ainakin osittain.
Palkansaajia edustavan keskusliiton SAK:n kehittämispäällikön Juha Antilan mukaan taloustilanne lienee luonut juopaa taukokäytäntöihin. Yrityksissä on alikysyntää ja jos henkilöstömäärä ei ole vedetty ihan minimiin, aikaa on istuskella kahvihuoneessakin. Monilla työpaikoilla tahti on kuitenkin niin kova, että taukoja voi olla todella vaikea pitää.
Antilan mukaan myös tuotantotavan muutos näkyy taukokäytännöissä. Tuotteita ei valmisteta enää tasaisena varastovirtana vaan tilausten perusteella, niin kutsutun jot-mallin mukaisesti (juuri oikeaan tarpeeseen). Työ ei ole enää ennustettavaa, ja siksi kiinteä taukorytmitys ei välttämättä toimi.
EK:n Kärkkäinen ei osaa sanoa, ovatko yritykset tiukentaneet työehtosopimusten ulkopuolisia taukokäytäntöjä.
– Ajatuksena voi heittää, onko tämä yksi tapa yritystasolla lisätä työn tuottavuutta, jos tes mahdollistaa paikallisen sopimisen.
Kärkkäisen mukaan hyvä olisi, jos näin voi sopia.
– Kun tiedetään, että tilauksia tulee paljon, sovitaan tauot pois, hiljaisempana aikana pidetään ne. Mutta jos tesillä on sovittu tauoista, kyllä varmasti ajatuksena on ollut, että se tarvitaan, että jaksaa tehdä töitä, Kärkkäinen lisää.
Kahvitauot tärkeitä
Viime viikon perjantaina kaatuneella yhteiskuntasopimuksella tavoiteltiin tuottavuuden tehostamista. Voisiko tehoja repiä lisää taukoja karsimalla? 10 minuutin nipistys lisäisi tehokasta työaikaa laskennallisesti 37 tuntia, noin viikon vuodessa. Työpäivä ei pitenisi, mutta tuottavuus kasvaisi. Vai?
SAK:ssa korostetaan taukojen tärkeyttä. Myös EK:ssa katsotaan, että jos kahvitauoista on sovittu tesissä, sitä pitää noudattaa.
– Loppukädessä kyse on siitä, että tehokasta työaikaa pidennetään samalla palkalla. Se olisi sitten enemmän tekninen ratkaisu ja makuasia, tehdäänkö pidennys taukoja vähentämällä, lomia lyhentämällä tai päivää pidentämällä, Antila sanoo.
– Jos vireystila laskee, se vaikuttaa tuotavuuteen, nopeuteen, huolellisuuteen, siihen jaksaako hymyillä asiakaspalvelussa. Vartin säästö voi tuottaa nelinkertaisen vahingon ja luoda vain pahaa mieltä.
Antila sanoo, että fiksua olisi päin vastoin se, että ideoiden ja projektien kehittämistä vaativissa töissä työnantaja edistää "epämuodollisten tapojen, luovien pisteiden käyttöä" työpäivän aikana. Niillä voi olla "innovatiivisia vaikutuksia ja arvonlisäystä" paljon enemmän kuin formaaleilla kokouksilla, hän sanoo.
