Intohimotyö – tämä jos mikä ahdistaa

Siivooja voi olla kutsumustyössä ja ihanteet olla hukassa sairaanhoitajalta. Ja puhe kutsumuksesta voi ahdistaa molempia. Mutta entä jos elämän mielekkyys tuleekin ihan muusta kuin työstä?

9.2.2015 6:01 | Päivitetty 5.2.2015 15:12

Puhe intohimoisesta kutsumustyöstä sysää vastuun työelämän ongelmista työntekijälle itselleen. Silloin ei ajatella, että työpaikkojen käytännöille pitäisi ehkä tehdä jotain.

– Jos työ ei tunnu mielekkäältä etkä pysty erilaisten valmentajien tai työkalujen kanssa itse löytämään intohimoa, ongelma on edelleen sinussa itsessäsi, Kirsi LaPointe kuvaa.

Samalla alkaa tuntea tyytymättömyyttä, kun omaa ihan hyvääkin tilannetta peilaa nykyajan ihanneihmiseen. Sellainen tekee intohimoisesti kutsumustyötään aamusta iltaan.

Työelämän tutkija, Valtaamo-yrityksessä kouluttajana työskentelevä LaPointe välttäisikin kutsumuksen ja intohimon kaltaisia suurellisia termejä. Hän puhuu mieluummin työn mielekkyydestä.

Jalo päämäärä ei riitä

Myös Reima Launonen pitää termistä mielekkyys. Launonen on pohtinut kutsumuksellista työtä Filosofian Akatemiassa.

Kutsumus käsitetään liian isona juttuna, kuin pyhänä tehtävänä. Oikeastaan se tarkoittaa vain sitä, että pystyy tekemään päivittäisessä työssä asioita, jotka kokee mielekkäiksi ja motivoiviksi.

Ulkoinen arvostus tai jalo päämäärä eivät itsessään riitä, sillä työn tekemisestä itsestään täytyy nauttia ja sillä täytyy pystyä saamaan elanto.

Mielekäs tehtävä voi myös vaihtua työuran mittaan. Eikä täydellistä tehtävää ehkä koskaan löydä, vaan kyseessä on polku kohti paremmin sitä vastaavaa toimenkuvaa.

– Pyritään kohti sellaisia töitä, että se ihan tavallinen maanantaipäivä on palkitseva, Launonen tiivistää.

Muutkin kuin lääkäri ja opettaja

Kutsumuksellisuutta löytyy kaikkialta, Launonen sanoo. Sitä voi tuntea työssään myös kaupan kassa ja bussikuski.

– Yleensä ongelma on ulkoisissa tekijöissä, siinä miten työ on järjestetty tai ehkä palkassa. Harvoin itse työn sisällössä.

Usein mielekkyyden vie kiire. Ajatellaan vaikka sairaanhoitajaa. Työhön kuuluu omat ammatilliset hyveensä, mutta niitä ei ehdi toteuttaa niin kuin haluaisi.

Jos työntekijä vain on jotakuinkin kiinnostuksiaan vastaavissa tehtävissä, mielekkyys riippuu LaPointen mukaan hyvin pitkälti organisaation käytännöistä. Yksittäisen työntekijän pyrkimykset vaikuttaa työhönsä jäävät esimerkiksi yrityksiin nopeuttaa sähköpostin käyttöä, jotta aikaa jäisi tärkeämmällekin.

– Yhden ihmisen puuhastelut ovat nimenomaan puuhastelua. Ne eivät muuta mitään, LaPointe sanoo.

Työ voi olla mielekästä, vaikkei maanantaina hymyilytä

Intohimo ei myöskään tarkoita, että pursuaisi joka hetki rakkautta työtään kohtaan. Launosen mukaan se voi näkyä vaikka vakaana arkisten tehtävien suorittamisena.

Kaikki eivät myöskään hae työstä merkitystä elämälleen. Mutta toki olisi mukavaa, jos puolet valveillaoloajasta kuluisi edes jokseenkin mielekkäästi.

Ajatus siitä, että intohimon kohde löytyisi palkkatyöstä, kaventaa joka tapauksessa aika tavalla käsitystä elämästä, LaPointe huomauttaa. Intohimoinen voi olla muutenkin.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?