Suomalaisilla lapsilla ei ole puutetta ruuasta tai lämmöstä, mutta köyhät lapset erottuvat silti joukosta. Köyhät lapset ovat nöyriä, käyttävät kirpputorivaatteita, ja kännykkä voi olla vähän rikkikin.
Näin ajattelevat 11–15-vuotiaat lapset tutkijatohtori Johanna Kallion ja yliopistonlehtori Mia Hakovirran haastattelututkimuksessa (pdf), joka selvitti lasten käsityksiä köyhyydestä ja sen syistä. Tutkimus julkaistiin tänään perjantaina Yhteiskuntapolitiikka-lehdessä.
– Sillä miten lapset suhtautuvat köyhyyteen on erityinen merkitys niille lapsille, jotka varttuvat taloudellisessa niukkuudessa, tutkijat kirjoittavat artikkelinsa johdannossa.
Lasten haastatteluissa absoluuttinen köyhyys esiintyi lähinnä silloin, kun lapset pohtivat köyhyyttä globaalitasolla, ja köyhyys siirrettiin koskemaan kehitysmaita ja niiden lapsia.
Yhden haastateltavan mukaan köyhyys näkyy muun muassa siinä, että puhelin on vähän halvemman näköinen ja voi olla vähän rikkikin. Rikkailla lapsilla on aina eri vaatteet, ja niitä tullaan hakemaan koulusta isoillakin autoilla.
Ulkokuoren lisäksi lapset liittivät köyhyyteen myös nöyryyden ja huomaamattomuuden.
– Köyhien oletetaan tyytyvän vähempään. Tämä on tullut esiin myös aikaisemmissa köyhien lasten omia kokemuksia selvittäneissä tutkimuksissa, tutkijat kirjoittavat. Moni mielsi köyhät myös muita lapsia likaisemmiksi.
Aivan kuin enemmistö suomalaisista, myös lapset uskoivat köyhyyden johtuvan yhteiskunnan rakenteista tai kohtalosta, fatalistisista syistä. Yleisimmät maininnat lasten kertomuksissa olivat vanhempien avioero, liian pieni palkka, työttömyys ja lasten suuri määrä.
– Köyhyyden nähtiin harvemmin olevan seurausta yksilön sisäisistä tekijöistä, ja vielä vähemmän löytyi mainintoja, joissa käytettiin yksilöä syyllistäviä selityksiä. Esimerkiksi sana ”laiskuus” esiintyi teksteissä hyvin harvoin, tutkimuksessa todetaan.
Kallio ja Hakovirta haastattelivat tutkimukseen yhteensä 30 länsisuomalaisen koulun oppilasta. Haastattelut tehtiin vuonna 2011.
