Jätin työni ja aloin tehdä sitä, mitä haluan

Yksi perusti yrityksen, toinen yhdistyksen. Kolmas vaihtoi työnantajaa ja alaa. Sirkusohjaaja, pienyrittäjä ja kehitysyhteistyön tekijä kertovat, kuinka he jättivät vanhat työnsä ja seurasivat unelmaansa.

Silja Kyytinen vaihtoi opettajan työn sirkusyhdistyksen pyörittämiseen.

23.3.2014 5:01 | Päivitetty 24.3.2014 16:29

Niinpä tietenkin. Niin Silja Kyytisen äiti sanoi, kun tytär kertoi vaihtavansa opettajan työn sirkusyhdistyksen pyörittämiseen.

Nyt Kyytinen opettaa maantiedon ja historian sijaan akrobatiaa. Opettamisesta hän on pitänyt aina, mutta kouluympäristö tuntui jäykältä ja arvosteleminen kamalalta. Sirkuksessa sitä ei tarvitse tehdä, mutta samat pedagogiset keinot ovat käytössä sielläkin.

Oikeastaan Kyytinen päätyi Sirkus Magentan toiminnanjohtajaksi vahingossa. Vastuun ottaminen hirvitti aluksi, koska Kyytinen oli aloittanut sirkusharrastuksen vasta muutamaa vuotta aikaisemmin, kolmekymppisenä. Vaikka liikkunut ja temppuillut hän oli aina.

Koulussa Kyytinen huomasi usein istuvansa jalat ristissä opettajanpöydällä. Hän kaipasi fyysisempää työtä. Nyt Kyytinen opettaa sirkusta kymmenisen tuntia viikossa ja harjoittelee itse yhtä paljon. Ja paperitöidenkin lomassa pääsee välillä kävelemään käsillä pitkin toimiston käytävää.

Uusi työ toi kaikenminkä toivoin

Iso osa toiminnanjohtajan työstä on hallintoa – sähköposteihin vastaamista, apurahojen hakua ja esitysten hinnoittelua. Uusi työ on silti tuonut kaiken mitä Kyytinen toivoi, paljon enemmänkin. Vanhasta hän ei kaipaa muuta kuin ehkä säännöllisempää palkkaa, ja sitäkin vain joskus.

Sirkus Magenta järjestää esityksiä, työhyvinvointipäiviä sekä sirkuskursseja perheille ja aikuisille. Yhdistyksen erityisosaamista on silti sosiaalinen sirkus eli sirkustaitojen opettaminen esimerkiksi erityislapsille ja syrjäytymisvaarassa oleville nuorille. Pääosassa ei ole tekniikka vaan se, että oppii luottamaan itseensä ja toisiin sekä toimimaan ryhmässä.

Ja se oikeasti toimii. Kyytinen näki tämän myös Za’atrin pakolaisleirillä Jordaniassa, missä Sirkus Magenta on opettanut sirkustaitoja Syyriasta paenneille. Leiri on keskellä erämaata, eikä siellä ole muuta kuin hiekkaa ja telttoja.

– Siellä huomasi, kuinka paljon hyvää sirkuksen avulla voi tehdä. Ilo jota sirkusteltassa näkee tuntuu niin suurelta, Kyytinen sanoo.

Nokiastaomaan yritykseen

Irtisanoutumislomakkeen alla oli sininen lähetä-nappi. Vaikka päätös oli selvä, kesti minuutteja, ennen kuin J-F Maion painoi sitä.

Diplomi-insinööri oli työskennellyt Nokialla 11 vuotta, viimeksi johtamassa kaupallisia projekteja. Hänen mielessään kuitenkin pyöri muitakin suunnitelmia, ja Maion oli jo ilmoittanut jäävänsä sapattivapaalle. Sitten Nokia tarjosi lähtöpaketteja, ja hän päätti lähteä kokonaan.

Valokuvaamista harrastava Maion perusti veljensä kanssa palvelun, jolla valokuvaajat voivat luoda omia verkkosivujaan. Paitsi että kuvaajat saavat palvelulla portfolionsa esille, he voivat myös myydä kuviaan ja toimittaa niitä asiakkaille.

PhotoDeck-yritys on työllistänyt veljekset nyt muutaman vuoden ajan, ja he aikovat palkata lisäapua.

Ranskalaislähtöinen Maion tavoitteli yrityksellään ennen kaikkea vapautta. Nyt hän voi hoitaa työt Suomesta tai Ranskasta käsin, tai melkein mistä  tahansa.

Vapauden kääntöpuoli on yksinäisyys. Ympärillä ei ole työkavereita, ja asiakkaat voivat olla toisella puolella maailmaa. Yksinäisyys oli vaikeaa etenkin alussa, kun yrittäjä teki satatuntista työviikkoa vailla varmuutta siitä, että tuotteesta tulee lopulta mitään. Mutta ainakin yritys on oma.

Nokian työntekijänä sitä hoiti oman pienen osansa suuressa kokonaisuudessa. Teki powerpoint-esityksiä ja pyöri oravanpyörää, Maion kuvaa. Joskus tuntui, että omaa elämää on kolme tuntia päivässä.

Hän tuli miettineeksi, onko työllä mitään merkitystä.

– Yrittäjänä tiedät hyvin, miksi teet sen mitä teet. Yleensä siksi, että haluat.

Yrityksen aloittaminen stressasi, mutta ei pelottanut. Mikä olisi pahinta, mitä voi tapahtua?

– Se ettei menestyisi ei ollut niin pelottava riski kuin se, että vanhana huomaisi, ettei ole elämässään edes yrittänyt tehdä mitä halusi, Maion sanoo.

Puheestatekoihin

Entisessä elämässään toimittajana Sabina Bergholm haastatteli mielenkiintoisia ihmisiä. Hiljalleen kaikki alkoi kuitenkin tuntua vain loputtomalta puheelta ja muiden mielipiteiden kanavoimiselta. Hän halusi itse tehdä jotakin.

Koulutusmatkalla Sierra Leonessa Bergholm näki, kuinka raa’an sisällissodan kokeneet ihmiset uskoivat tulevaisuuteen ja halusivat rakentaa maataan. Siihen he tarvitsivat työkaluja ulkopuolelta, ja Bergholm halusi olla osa muutoksen ketjua.

Pari vuotta myöhemmin hän sai työn Kirkon ulkomaanavusta, missä hän koordinoi kansainvälistä vapaaehtoistyötä. Kokonaan uutta kehitysyhteistyö ei silloinkaan ollut. Bergholm oli jo 25-vuotiaana perustanut oman järjestön, joka etsii kummeja kodittomille intialaislapsille.

Nykyään Bergholm tekee valtaosan työstään pääkonttorilla Helsingissä, mutta hän myös matkustaa paljon. Pieni tytär on tottunut siihen, että äiti käy aina välillä Aasiassa ja Afrikassa. Parhaillaan Bergholm käynnistää Pohjois-Intiassa hanketta, jossa naisia tuetaan oman yrityksen perustamisessa.

Entinen toimittaja on itse välillä haastateltavana, ja  silloin Bergholm kaipaa suoran lähetyksen tuomaa adrenaliinia. Pääasiassa hän kuitenkin tuntee itsensä etuoikeutetuksi nykyisessä työssään.

– Saan käyttää työaikaani sellaiseen, mihin uskon, Bergholm sanoo.

Se ei tarkoita, etteikö työ myös turhauttaisi. Deadlinet ja tekniikka, joka ei toimi. Ja se, että tietää hoitavansa vain oireita eikä pysty työssään vaikuttamaan köyhyyttä aiheuttaviin rakenteisiin. Pettymyksetkin ovat suurempia, kun työ vaikuttaa suoraan ihmisten elämään paljon enemmän kuin yksittäiset radio-ohjelmat.

Mutta aina Bergholm muistaa, miksi työtään tekee. Hän muistelee esimerkiksi niitä neljää intialaista kastitonta siskosta, jotka pääsivät Bergholmin järjestön ansiosta lastenkotiin. Vanhin opiskelee nyt sairaanhoitajaksi ja meni juuri naimisiin, vaikka ei koskaan olisi pitänyt kumpaakaan mahdollisena.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?