Muodikas pilottikello ei välttämättä liity enää mitenkään lentämiseen - Oma raha - Ilta-Sanomat

Pilottikello – laite jota ei ehkä koskaan ollut?

Julkaistu: 22.2.2014 7:02, Päivitetty 21.2.2014 18:21

Suuritauluisilla pilottikelloilla on vankka kannattajakuntansa. Pilottikello on silti venyvä käsite: alkuaikojen lentäjät käyttivät ihan mitä tahansa normaalia aikarautaa. Eikä kaikkia lentäjänkelloina myytyjä laitteita ole koskaan oikeasti ilmailuväellä nähty.

Lentäjien kelloja on tehty yhtä kauan kuin on lennettykin. Mallikirjo on laidasta laitaan, korukellosta kronografiin. Onpa lentäjien käyttöön tilattu jopa sukeltajankelloja, mistä varmasti käyttäjät ovat saaneet hirtehishuumoria.

Mutta alan yksi kehityssuunta sai vauhtia Ranskasta: ajatus siitä että ilmailijan on kätevämpää sitoa kellonsa näkyville ranteeseen kuin kaivaa sitä alituiseen taskusta.

Joulukuussa 1903 amerikkalaiset Wrightin veljekset olivat saaneet ensimmäisinä maailmassa moottorilentokoneensa ilmaan.Brasilialais-ranskalainen ilmailupioneeri Alberto Santos-Dumont teki saman Pariisissa lokakuussa 1906, mukanaan ystävältään Louis Cartierilta tilaamansa rannekello.

Cartier-yhtiö valmistaa yhä Santos –nimikkomalliaan. Tämä kulmikas pukukello ei tämän päivän ihmiselle tuo mielikuvaa lentämisestä. Kelloharrastajallekin se tuo mieleen mieluummin laadukkaan silkkipuvun kuin pilottitakin. Cartier -kellojen tausta niin ilmailussa kuin vesiurheilussakin onkin monelle kelloharrastajalle yllätys.

Vuonna 1909 toinen huimapäinen ranskalaislentäjä Louis Blériot teki historiaa ylittämällä koneellaan Englannin kanaalin. Hänen ranteessaan oli iso, hieman lentokoneen mittarilta näyttänyt sveitsiläinen Zenith –kello.

Nykyharrastaja mieltääkin pilottikelloksi juuri tämän Zenithin näköisen, pyöreän, kookkaan ja taulultaan erittäin selkeän rannekellon. Tähystäjänkello B-Uhr olinykyisten jättikellojen esi-isä

Kolmikymmenluvulla ilmailu ammattimaistui, ja samalla alkoi myös saksalaishenkisten tähystäjänkellojen (Beobachtungsuhr) teollinen tuotanto.

Sveitsiläinen IWC sekä saksalaiset A. Lange & Söhne, Laco, Wempe and STOWA olivat alkuperäiset “B-Uhrin”  valmistajat. Erikoista on, että kaikki nämä ovat markkinoilla vieläkin ainakin tuotemerkkinä.

Tähystäjänkellojen 55 millin halkaisija olisi nykymittapuunkin mukaan valtava. Tavalliset miesten rannekellothan olivat noihin aikoihin 30–35-millisiä.

Kellotaulun koolle oli hyvät syynsä. Kello kiinnitettiin ranteeseen paksujen vaatteiden päälle, ja sitä piti pystyä seuraamaan vaikeissakin oloissa, pimeissä, kylmissä ja paineistamattomissa lentokoneissa ilmakuoppien ja torjuntatulen keskellä.

Tähystäjänkelloja tehtiin verraten vähän, niitä säilyi sattuneesta syystä vähän ja sodasta pelastuneet yksilöt ovatkin tuhansien eurojen hintaisia keräilyesineitä. Väärennöksiäkin liikkuu markkinoilla runsaasti.Brittiläis-amerikkalainentyyli levisi 1950-luvulla

Englantilaiset olivat vielä toisen maailmansodankin aikana edelleen taskukellokansaa. Silti moni Royal Air Forcen lentäjä käytti myös itse hankkimiaan IWC:n rannekelloja. Puolueeton Sveitsi kun osasi kaupankäynnin ja myi laitteita kaikille sodan osapuolille.

Sodan jälkeen Britanniakin siirtyi ajan tasalle ja loi uusia määritelmiä moderneille pilottikelloille.

Kuninkaalliset ilmavoimat hyväksyi ja tilasi piloteilleen 1940-luvun lopulla IWC ”Mark X” –kellomallin, mutta varsinainen menestys – ainakin keräilymarkkinoilta mitattuna – oli malli ”Mark XI”. Sitä valmistivat IWC ja Jaeger LeCoultre.

Suihkukoneaika oli tuonut laitteisiin uudet vaatimuksensa. Mark XI:n koneisto oli suojattu magnetisoitumiselta ja lasin kiinnitys alipaineen rasituksilta.

Siviilimarkkinoille näitä kelloja ei myyty kuin vasta vuosikymmeniä myöhemmin ja silloinkin eri versiona. Toki briteillä oli muitakin lentävän miehistön kelloja, kuten Omega 1953.

Vuonna 1954 Rolex toi markkinoille yhteistyössä Pan Am –lentoyhtiön kanssa ”GMT Master” –nimellä tunnetun ilmailukellonsa.

Valtamerten yli lentäessä matkustajienkin oli mukava tietää paitsi yksiselitteinen Greenwich Mean Time (GMT), myös kotimaan tai paikallinen aika.

Kooltaan ja ulkonäöltään Rolex GMT Master muistuttaa Rolexin sukeltajankelloja, vesitiiviyttäkin on nykymalleissa sataan metriin asti. Samoihin aikoihin Rolexin kanssa markkinoille tuli Breitling Navitimer -kronografi. Molemmat ovat yhä tuotannossa nykyaikaistettuina versioina. IWC valmistaa nykyisinkin useita eri versioita alkuperäisestä britti-ilmavoimien kelloteemasta. Ensimmäisestä kaupallisesta mallista (XII) ollaan jo edetty malliin XVII. Kellon koko on ajan hengen mukaisesti hieman kasvanut mallista toiseen. MK XVII on halkaisijaltaan 41 mm, eli ei pukukäytössäkään vielä mahdoton, mutta hintaluokka ”alkaen tuhansia euroja" varmasti rajoittaa ostajakuntaa.

B-Uhr-mallin perinneelää muokattuna

Saksalaistyylistenkin pilottikellojen ystävillä on kosolti valinnanvaraa.

Paradoksaalista kyllä, moni valmistaja sanoo pilottikellonsa pohjautuvan juuri saksalaiseen tähystäjänkellon malliin - mutta versiona jollaista ei kyllä 1930-luvulla piloteilla koskaan nähty.

Nykyiset B-Uhr:ia matkivat mallit ovat nimittäin halkaisijaltaan puolitoista senttiä alkuperäistä esikuvaansa pienempiä eli yleensä noin 40-millisiä.

Markkinoilla on sekä ensimmmäisen B-Uhr-mallin että myöhemmän "”Baumuster B” -tuotantosarjan näköisiä kelloja.

Viimeksi mainitussa kellon tuntiosoitin on suhteellisen lyhyt ja sille on merkitty kellotauluun oma sisäkehänsä tuntimerkintöineen, minuuttiosoitin puolestaan yltää kellotaulun reunamerkintöihin asti. Ajatus oli ja on, että näin kellonajan hahmottaa nopeallakin vilkaisulla.

Saksassa ja Sveitsissä kaikki kellofirmat  – ja heidän serkkunsakin – tekevät pilottikelloja kaikissa hintaluokissa. Se on mahdollista, koska alkuperämerkintä ”Made in Germany” on jopa väljempi käsite kuin ”Made in Switzerland”. Valmistaja voi hankkia kelloihinsa monia osia sieltä mistä halvimmalla saa.

Alkuperäiset tuotemerkit Laco, Wempe ja Stowa ovat nekin löydettävissä. Sveitsiläinen Fortis on valmistanut pilottikelloja jo ennen kuin niistä tuli muodikkaita. Fortis tunnetaan myös kosmonauttien kellovarustajana.

Jos eurooppalaisuus ei ole ”must” ja silti hypätään halpatuotannon yli, niin halvin vakavasti otettava mekaaninen pilottikello löytynee Orientin mallistosta alle parilla satasella. Tyylikkyys ei jälleen kerran ole rahasta kiinni.  

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?