Mihin katosi luokaton Suomi? - Oma raha - Ilta-Sanomat

Mihin katosi luokaton Suomi?

Tunnetko kuuluvasi keskiluokkaan? Niin tuntee moni muukin. Mutta miksi luokalla on yhtäkkiä taas merkitystä? Vai onko kyse vain huvista lokeroida itsensä? Yksi pelko tuntuu olevan yhteinen: se, että työttömyys syöksee pienituloisuuteen eikä koulutus enää pelasta.

11.1.2014 6:01 | Päivitetty 13.1.2014 10:11

Suomalaisten luokkajako on jälleen noussut esille. Eivätkö kaikki kuulukaan uuteen keskiluokkaan, kuten meille on uskoteltu?

Jakolinjat eivät ole kadonneet mihinkään, osoittavat useat viime vuosina julkaissut tutkimukset. Turun yliopistossa työskentelevä taloussosiologi Jani Erola jakaa suomalaiset peräti kuuteen luokkaan ammatin perusteella.

Erolan asiantuntemusta oli hyödynnetty Helsingin Sanomien luokkakoneessa ja Kuukausiliitteen jutussa, jossa luokkia pohdittiin kirjailijoiden näkökulmasta.

Keskiluokkaisen pelko on, että työttömyys, sairaus tai avioero voivat suistaa ainakin väliaikaisesti pienituloisuuteen.

Politiikan tutkijan, valtiotieteen tohtori Anu Kantolan mukaan uuden luokkajaon esiin nouseminen heijastaa nyky-Suomen ongelmia.

– Vanha luokkajako on murtumassa. Suomalaisessa yhteiskunnassa on ollut selkeitä luokkia, porvaristo, työväenluokka ja sitten maaseutuväestö, viljelijät. Tämä on ollut myös puoluejärjestelmämme pohja, Kantola sanoo Taloussanomille.

Vanha kehikko alkoi haurastua jo 1960-luvulla, kun koulutus irrotti suomalaiset perinteisistä luokistaan. Maaltamuutto ja suurten ikäluokkien siirtyminen työelämään veivät vanhalta jaottelulta pohjaa. Seuraava vuosikymmen oli politisoitumisen ja hyvinvointivaltion esiinmarssin aikaa.

Hyvinvointivaltion suuri kertomus on, että kuka tahansa voi parantaa elinolojaan koulutuksella.

Murros merkitsi samalla perinteisten maatalous- ja teollisuustyöpaikkojen nopeaa vähentymistä.

– Yhteiskunta on muuttunut ja vanhoilta luokilta on kadonnut pohjaa. Teollisuudessa piirissä on enää alle viidennes työtätekevästä väestöstä ja maataloudessa alle neljä, Kantola toteaa.

Globalisaatiojyrää

Muutos jatkuu. Nyt Suomea muokataan myös rajojen ulkopuolelta. Globalisaatio on heikentänyt perinteisen työväestön asemaa ja kasvattanut ylimpien tuloluokkien etumatkaa muihin nähden.

On syntynyt huoli siitä, onko yksi etuoikeutettu luokka irtoamassa muusta yhteiskunnasta.

Alempien yhteiskuntaluokkien mahdollisuudet vaikuttaa omaan asemaansa ovat heikentyneet. Työväenluokan identiteetille työ oli tärkeä.

– Tämä oli myös keino parantaa omaa asemaansa esimerkiksi lakkoilun ja neuvotteluvallan avulla. Vähäväkisempikin kansanosa pystyi aktiivisesti kohentamaan omaa asemaansa, Kantola sanoo.

Voimakkaan työväen identiteetin sijaan ovat tulleet keskiluokkaiset ihanteet. Toisaalta keskiluokasta voi pudota, nopeastikin.

– Työttömyys tipauttaa ihmisiä yksilöinä. Yhteiskunnan ulkopuolelle tipahtavat ovat hajanainen joukko, joiden on vaikea nähdä, miten aseman parantaminen onnistuisi yhteistoimin. Uusi pysyvämpi syrjään jäävien rälssi on muodostumassa ammattitaidottomista ja nuorista.

– On huolestuttava merkki, jos syntyy väestöryhmä, joka putoaa pysyvämmin työelämän ja yhteiskunnan ulkopuolelle. Heidän äänensä ei enää kuulu päätöksenteossa, Kantola sanoo.

Koulutusei aina auta

Suomessa on uskottu pitkään koulutuksen voimaan.

Jaotteluista paljon kirjoittanutta professori J.P Roosia mukaillen voisi sanoa, että ruotsalaistyyppistä luokkaretkeä ei pidetä Suomessa minään, koska lähes kaikki suomalaiset ovat kokeneet sen.

Suomalainen eliittikin korostaa usein työläistaustaansa.

Tamperelainen sosiologian professori Harri Melin korostaa, että koulutus on yhä väylä nousuun, mutta väylä on kaventunut.

– Koulutuksella on edelleen merkitystä, mutta se ei ole enää samanlainen tae noususta kuin menneinä vuosikymmeninä. Esimerkiksi yliopistotutkinto tuo mahdollisuuksia, mutta samalla se rajaa joitakin vaihtoehtoja pois. Asia on tärkeä, sillä koulutus on kuulunut olennaisena osana sosiaalidemokraattiseen pohjoismaiseen hyvinvointiprojektiin, Melin sanoo.

Hänen mielestään ennen ajateltiin, että työpaikkoja syntyy jatkuvasti lisää. Siksi koulutukselle oli luontainen tarve.

– Nyt sekä julkinen että yksityinen sektori ovat uudessa tilanteessa. Niin konepajat kuin teknologiateollisuuskin laajentavat ja rekrytoivat lähinnä ulkomailla.

Melinin mukaan työelämän ulkopuolelle jäävien koulutettujen nuorten tyytymättömyys ei ole järjestäytynyt poliittiseksi liikkeeksi, kuten jotkut ovat odottaneet.

Tähän vaikuttaa se, että keskiluokkaisen eetoksen omaksuneet nuoret eivät hae syyllistä syrjäytymiseensä ulkopuolelta vaan katsovat peiliin ja toteavat, etteivät vain ole järjestelmälle kyllin hyviä.

– Nuoret ovat osansa ottaneet, Melin painottaa.

Viimeaikaisten laskelmien mukaan Suomessa on jo yli 50 000 syrjäytynyttä nuorta.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?