Baijerilaiset eivät halua omia talviolympialaisia - Oma raha - Ilta-Sanomat

Ei kiitos talviolympialaisille, sanovat baijerilaiset

Kuvituskuva
Julkaistu: 28.12.2013 7:00, Päivitetty 27.12.2013 12:53

Kyllä, olympialaiset tuovat rahaa, mainetta ja turisteja kisapaikkakunnille – mutta yllättäen ainakaan Baijerin hiihtoseutujen asukkaiden mielestä lysti ei ole järjestelyvaivan arvoista.

Baijerin alppiseudut saavat joulun aikaan paljon vieraita pohjoisemmasta Saksasta.

Matkailu on täällä talvisinkin valttia, väkeä vetävät tällöin lumi sekä talvilajit. Omia talviolympialaisia Baijeriin ei kuitenkaan haluta: aloitteet niiden järjestämiseksi on tyrmätty jo kahdessa kansanäänestyksessä. Aloite talviolympialaisten järjestämiseksi täällä vuonna 2022 sai marraskuussa kenkää Münchenin ja Garmisch-Partenkirchenin kaupunkien sekä Traunsteinen ja Berchtesgadenin piirikuntien asukkailta. Mielipide ei ollut muuttunut: asukkaat olivat jo aiemmin hylänneet vastaavan aloitteen vuoden 2018 kisojen hakemisesta.

Kansanäänestys täydentää Baijerissa edustuksellista demokratiaa matalammin kynnyksin kuin muualla Saksassa.

Äänestykseen kunnallisella ja piirikunnallisella tasolla riittää aloitteeseen kerätyt allekirjoitukset 3-10 prosentilta väestöstä. Vaali on sitova jo kun siihen osallistuu 10-20 prosenttia äänioikeutetuista.

Tässäkin tapauksessa kansalaiset yllättivät eliitin, kuntien ja urheilujärjestöjen johtajat. Viimeksi vastaava kohahdus kävi vuonna 2010, kun kansa vastoin edustuksellisten elinten ja johtavien poliitikkkojen kantaa ajoi täällä läpi Saksan tiukimman "ei-tupakoitsijoiden suojelulain".

Eliitillä on ollut näissä tapauksissa nikottelemista. Ei silti enää niin kuin Bertolt Brecht vitsaili runossaan Itä-Saksan vuoden 1953 kansannoususta: Kun kansa oli antanut piupaut hallituksen luottamukselle, eikö nyt olisikin helpointa, että hallitus antaisi kansalle potkut, ja valitsisi sen tilalle uuden?

Täkäläisessä kansanvallassa ollaan jo ylpeitä tästä demokratian kukkasesta, eikä suinkaan haluta tallata sitä. Senkään uhalla, että se joskus sekoittaa valtapelejä.

Onhan selvää, että jos asiaa olisi kysytty Venäjälläkin Sotshin alueen asukkailta, talvikisoja ei ehkä olisi järjestetty sielläkään.

Luonto oli hyvä valttikisavastustajille ja -puoltajille

Luonnonsuojelu oli täälläkin tärkeimpiä argumentteja talvikisoja vastaan. Keskustelu siitä siivitti jopa molempia osapuolia.Vastustajat viittasivat kalliisiin, luontoa tuhoaviin rakennushankkeisiin. Puolustajat taas olisivat näyttäneet maailmalle mallia tähän asti ekologisimmin toteutetuista kisoista.

Garmisch-Partenkirchenissa muisteltiin myös siellä vuonna 1936 järjestettyjä talviolympialaisia natsien propagandahankkeena.

Kisavalmisteluissa tuolloin tehty kahden kunnan pakkoliitos ei vieläkään pidä ihan saumattomasti, vaan kärsii yhä kahden taajaman nurkkakuntaisuudesta.

Baijeri ei tarvitsekisoja edes mainosvaltiksiBaijerissa menee nykyään niin hyvin, että täällä ei tarvitse enää pullistella muskeleita. Sitä paitsi München tai Garmisch-Partenkirchen ovat jo ilman olympialaisiakin mahtavia matkailumagneetteja. Liikuntaa taas halutaan edistää muuallakin, eri puolilla osavaltiota.

Talviturismin huippuaika alkaa täällä joulun aikaan. Lunta saadaan näillä korkeuksilla jo aikaisemminkin.

Garmisch-Partenkirchenissä - 700 metriä merenpinnan yläpuolella - lunta satoi ensimmäisen kerran jo lokakuussa, ja aiheutti maanteillä ja rautateillä melkoisen mylläkän.

Murtomaahiihdon harrastajana olen yleensä päässyt ladulle ensimmäisen kerran jo marraskuussa. Tämän talvilajin harrastamisesta on kuitenkin tullut yhä enemmän sattuman kauppaa.

Tänäkin vuonna joulunpyhät jäivät lumettomiksi sielläkin, missä olin hyvällä syyllä odottanut hyviä hiihtokelejä.

Etelä-Saksassa alppienkin tuntumassa pyöritään koko syksy keskimäärin samoissa lämpötiloissa kuin Suomen etelärannikolla. Saksalaiset ihmettelevät, kun kuulevat, että Helsingissä ei ole ollenkaan kylmempää kuin Munchenissä tai Augsburgissa - uuteen vuoteen asti.

Lumitykit pelastivatZugspitzen jäätikön?

Talviolosuhteet ovat täällä dramaattisesti muuttuneet. Ilman keinolumetusta laskettelu ei enää olisi mahdollista edes Saksan korkeimman huipun, Garmisch-Partenkirchenissä 2962 metrin korkeuteen kohoavan Zugspitzen rinteillä.

Ilmastomuutos on niin pitkällä, että Zugspitzen jäätikkökin olisi paikallisten tutkijoiden mukaan jo sulanut, ellei paradoksaalista kyllä, sitä olisi pelastanut laskettelun vaatima, aina vähintään puoli vuotta kestävä lumitykitys.

Garmish-Partenkirchen tuli minulle ensimmäisen kerran tutuksi 1960-luvun alussa televisiosta. Uuden vuoden päivänä saatiin sieltä aina nähtäväksi Saksan-Itävallan mäkiviikon sikäläiset osakilpailut - aina niitä edeltävän, Wienin filharmoonikkojen Strauss-konsertin jälkeen.

Mäkihyppykisat jatkuvat täällä edelleen, säistä riippumatta. Täällä voi kesälläkin seurata harjoituksia niin sanotussa muovimäessä. Lajin suosio ehti välillä notkahtaakin, mutta ne ovat taas suurta kansanhuvia, kun suuri kaupallinen televisiokanava RTL teki niistä varsinaisen tv-spektaakkelin.

Talviolympialaiset olisivat sopineet tänne lauhtuneista säistä huolimatta paremmin kuin esimerkiksi Sotshiin. Täällä talvilajeja todella yhä harrastetaan.

Baijerilaiset eivät halua vain keskittää ja kaupallistaa talvilajien infrastruktuuria, vaan kehittää ja tukea niitä kaikkialla alueellaan monipuolisesti.

Tuoreimmat osastosta