Juhlapaidan kalvosinnapit ovat perua satojen vuosien takaa - Oma raha - Ilta-Sanomat

Kalvosinnappi ei heti poistu juhlapaidasta

Kalvosinnappien käytännöllisyydestä voi arjessa olla monta mieltä, mutta juhlapukeutumisessa ne ovat yhä verrattomia hihankiinnikkeitä.

­

22.12.2013 7:01 | Päivitetty 20.12.2013 13:29

Alussa oli paita. Sen ulkoasu muuttui aikojen mukaan siitä lähtien, kun miehet ottivat paidat omakseen noin vuoden 3000 eaa. paikkeilla - tai näin on tarinan laita Elizabeth Wayland Barberin teoksessa Women’s Work.The first 20,000 Years. Työväki käytti paitoja osana työasuaan, joutilas herrasväki varasi paitansa alusvaatteeksi.

Kankaat, yksityiskohdat ja kaulukset kuvaavat aikaansa, mutta tämän lyhyen historian kohde sijaitsee kalvosimissa.

Mansettinappi oli hovin hienostelijoiden valinta

Pienet, koristeelliset kalvosinten rypytykset ilmestyivät varhaisiin kauluspaitoihin 1500-luvulla, mutta tällöin kalvosimen puoliskoja pidettiin paikoillaan pienten reikien läpi pujotetuilla langoilla tai nauhoilla. Kuten aina, hovi valitsi sävelmän jota kansa seurasi. Aurinkoinen kuningas Ludvig XIV ahnehti kokoelmiinsa koruja sekä hienoja tykötarpeita, mutta käytti vain nauhoja ranteissaan.

Kuninkaan valtakauden loppupuolella muutama muodikas mies otti tavakseen sitoa kalvosinten rypytykset ketjuin liitetyillä napeilla, jotka tunnettiin nimellä boutons de manchette.

Pienet napit muuttuivat hoviväen kesken nopeasti suureksi kulutuksen juhlaksi ja statuksen julistajiksi, jotka takasivat varman elannon korusepille sekä miniatyyrimaalareille.

Myös kalvosimet muuttuivat, jotta uuden muodin ja nappien esittely olisi kätevämpää. Kun aateli koreili korukivin, muiden kalvosinnappi oli useimmiten jäljitelmä.Tärkkäys lisäsi vahvankiinnikkeen tarvetta

Viktoriaaninen aikakausi oli tärkin läpäisemä. Keitetyllä tärkillä vahvistetut jäykistelykaulukset ja -kalvosimet olivat herrasmiehen merkki ympäri Euroopan, Amerikan ja siirtomaiden. Nappien sijasta ovaalin muotoinen kalvosimen koriste oli tarpeen, sillä vanhat mallit eivät hevin läpäisseet kovia kalvosimia. 1840-luvulla pidemmät ja taitettavat ranskalaiset kalvosimet saapuivat, ennen niitä kalvosinta ei taitettu. Irtokaulukset ja -kalvosimet auttoivat köyhempää ammattiväkeä siistin ilmeen säilyttämisessä, sillä koko paidan pesemisen sijaan pelkkä uusi irtopala kaulassa tai ranteessa toi vaikutelman uudesta paidasta.

Tänä aikana kalvosinnapin kuvio ilmaisi kantajan makua, vaurautta, koulutaustaa, vaakunaa, klubia tai rykmenttiä.

Sarjatuotanto toi korunapitkaikkien ulottuville

Suuren valinnanvaran voittokulkua tasasi teollinen uudistus: 1800-luvulla halpoja raaka-aineita pinnoitettiin hienoilla.

Elektrolyysin ansiosta komea nappi oli myös säästeliään ihmisen saatavilla. Amerikassa George Krementz patentoi koneen, joka valmisti muotoon valettuja kalvosinnappeja samalla tavoin kuin hylsyjä aiemmin.

Valtaosa yrityksistä tilasi nappeja joko mainoskappaleiksi tai lahjakäyttöön. Myös kankaiset kalvosinnapit on hyvä mainita: nämä huokeat ja värikkäät koristeet syntyivät vuonna 1904, kun Ranskan oma Charvet valmisti ensimmäiset näyteikkunoiden paitoihinsa.

Nepparimalliset kalvosinnapit olivat raivoisan suosittuja vuosien 1910-1930 välisenä aikana, jolloin moni mies kadotti omansa, kun neppari aukesi kaupungin yössä rymytessä.

Brittimonarkki jouduttikalvosinnapin poistumista

Windsorin herttua (Edvard Albert Christian George Andrew Patrick David Windsor, 1894-1972), joka aina muistetaan suuressa maailmassa mainita tyyli-ikoniksi, on yksi syypää kalvosinnappien katoamiseen katukuvasta.

Hän piti mukavuudesta ja pehmeydestä, josta tärkki ja turha sählääminen ovat aina kaukana. Herttuan pehmeämmät kaulukset sekä nappikalvosimet olivat merkki ajasta, ja muotilehdistö seurasi tarkoin ikonin ranteita.

Kalvosinnappien myynti laski ja taitettavista ranskalaisista kalvosimista tuli edustavampi malli. 1950-luvulla oli silti pieni nappibuumi, kun jalustimen mallinen kalvosinnappi sai suosiota.

Kun räätälöidyt vaatteet korvattiin farkuilla sekä urheiluvaatteilla, jotka mahtuvat kaikille eivätkä pue ketään, kalvosinnapit menettivät suosionsa lopullisesti. Niiden kanssa kun on turhaa vaivaa, näpräämistä ja veivausta.

Vaikka 1980-luku oli tyylin kannalta pelkkä virhe, tuo yletön aika toi silti mukanaan uuden kiinnostuksen koristeellisiin ranteen nappeihin. Tämän ansiosta vuosikymmenelle voi antaa paljon anteeksi.

Miehet, jotka nauttivat kauniista tykötarpeista, hienoista tilaisuuksista ja pienestä vaivannäöstä, käyttävät yhä kalvosinnappeja ranteissaan. Pienine ketjuineen ne toimivat linkkinä kauniimpiin aikoihin satojen vuosien päähän.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?