Runsas vuosi sitten yhteistyökumppani pyysi, että helsinkiläinen yrittäjä Tuure Toivola tulisi messuille Lontooseen. Tuolloin 8-kuukautinen Saga-tytär olisi voinut jäädä Suomeen työmatkan ajaksi, mutta Toivola ei halunnut olla erossa lapsestaan.
– Sanoin, että tulooni liittyy ehtoja. Vaadin muun muassa, että neuvotteluhuoneen nurkkaan tulee vauvan sänky.
Matka sujui kaikin puolin hyvin, mutta hyvää suunnittelua se vaati.
– Mukana oli riisikakkuja ja maissinaksuja. Onhan se vähän stressaavaa, kun tilannetta ei saa päästää siihen, että lapsi alkaa rääkyä. Lapsen tarpeita oppii kuitenkin lukemaan pienistä merkeistä.
Toivola oli tuolloin paintball-yrityksensä Paintball Sissoksen toimitusjohtaja ja kävi alan messuilla valitsemassa seuraavan vuoden pelivaatteita. Parivaljakko herätti huomiota, minkä Toivola uskoo olleen hyväksi bisneksellekin. Naama jäi helpommin mieleen.
– En voinut tietenkään lähteä illalla juomaan olutta eurooppalaisten kollegoiden kanssa, mutta sitä olen tehnyt ihan tarpeeksi. Nämä ovat ainutlaatuisia hetkiä ja meillä oli kivaa kahdestaan, Toivola sanoo.
Seitsemän kertaayössä ylös
Sittemmin perhe on kasvanut pian vuoden ikäisellä tyttärellä, ja maaliskuussa on tulossa kolmas lapsi.
Ennen toisen lapsensa syntymää Toivola päätti perhetilanteensa takia luopua toimitusjohtajuudesta, koska kymmenen työntekijän yhtiön pyörittäminen vei liian paljon aikaa ja voimavaroja. Hän palkkasi toimitusjohtajan ja siirtyi itse talousjohtajaksi ja hallituksen puheenjohtajaksi.
Nyt Toivola käyttää noin puolet työajastaan Sissoksessa ja järjestelee loppuajan yrityskauppoja konsulttiyrittäjänä.
– Tässä mielessä yrittäminen on mahtava juttu, kun pystyy tekemään enemmän valintoja kuin palkkatöissä. Vaikka onhan yrittäjän arki toki epävarmaa.
Mistään elämänalueesta hän ei ole kokonaan luopunut, mutta nipistänyt kaikesta vähän. Hän treenaa nykyisin pari kertaa viikossa, kun ennen lapsia treenikertoja oli kuusi. Työviikot olivat aiemmin reippaasti yli 50-tuntisia, nyt hän yrittää pitää työmäärän 40 tunnissa viikossa.
Toivola on noussut edellisenä yönä ylös seitsemän kertaa. Hän myöntää, ettei työteho ole paras mahdollinen. Tuovila kokee kuitenkin olevansa onnellinen mies.
– Kun katsoo oman isäni ikäisiä miehiä, huomaa, että he ovat menettäneet selvästi jotakin ja yrittävät ottaa sen lastenlasten kanssa takaisin.
Saga kulkee edelleen toisinaan isänsä mukana töissä. Yhtenä aamuna Tuure Toivola kysyi tyttäreltään, minne tänään mentäisiin. Mennään tukkuun, Saga vastasi.
Unelmaduuni vaihtuionnellisemmaksi arjeksi
Onnelliseksi kuvailee itseään myös Mikko Leskelä, joka on neljältä iltapäivällä menossa hakemaan 5-vuotiasta Saimaa ja 1,5-vuotiasta Hannesta päivähoidosta. On Leskelän lastenhakupäivä, joka on merkitty kalenteriin jo vuosi sitten. Kotona on luvassa ruuanlaittoa ja lasten kanssa touhuamista.
Mutta palataanpa ajassa viitisen vuotta taaksepäin. Silloin Leskelä työskenteli Nokian yrityskauppayksikössä, ”nuoren kauppatieteilijän unelmaduunissa”. Töitä tehtiin lähestulkoon kellon ympäri, koska yrityskauppojen kohdeyhtiöitä oli eri aikavyöhykkeillä. Työmatkoja oli usein. Sitten syntyi ensimmäinen lapsi.
– Kun palasin isyysvapaalta, tajusin, että tämä yhtälö ei toimi. Vaatimukset siitä, että on kellon ympäri töissä ja koko ajan tavoitettavissa eivät sovi yhteen lapsiperheen arjen kanssa.
Leskelän esimiehet olivat yhdysvaltalaisia, joiden vaimot pitivät kodista huolta.
– Suomalaisella palkkatasolla ja täkäläisestä tasa-arvonäkökulmasta sellainen ei olisi edes mahdollista, Leskelä sanoo.
Kukaan tiimissä ei ollut saanut lapsia pitkään aikaan, ja Leskelä joutui selittämään amerikkalaiskollegoille, mitä tarkoittaa suomalainen vanhempainvapaa.
Lastenhakuvuorot sovittiinvuodeksi eteenpäin
Silloinen unelmien työpaikka sai jäädä. Kolme vuotta sitten Leskelä siirtyi OP-Pohjolaan, jossa hän työskentelee nyt strategisen suunnittelun tiiminvetäjänä. Suomalaisessa työkulttuurissa perhe-elämä on ollut helpompi sovittaa työhön. Noin vuosi sitten Leskelän vaimo palasi töihin, ja pariskunta päätti jakaa lastenhoitovastuun tasan puoliksi.
– Sovimme vuodeksi eteenpäin kaikki lastenhakuvuorot, ja niinä päivinä en ole töistä lähdettyäni tavoitettavissa. Toki poikkeustilanteita on.
Leskelän mielestä tärkeintä oli kertoa työpaikalla kaikille, että hän aikoo selvitä työpäivästä kahdeksassa tunnissa. Asiaa auttoi, että hänen esimiehensä on samanlaisessa elämäntilanteessa.
– Tämä on malli on toiminut ihmeellisen hienosti: saan saman verran aikaan kuin ennenkin.
Käytännössä työpäivät vaihtelevat kuudesta kymmeneen tuntiin. Sillä, jolla ei ole lastenhakupäivä, on nimittäin lupa olla töissä niin pitkään kuin haluaa ja käydä vielä päälle urheilemassa.
Leskelä myöntää, että pariskunnan yhteinen aika on viime vuosina jäänyt varsin vähäiseksi. Viiden vuoden aikana he ovat käyneet viitisen kertaa yhdessä ulkona. Yhteistä aikaa nipistävät erilaiset vuorokausirytmit.
– Menen aikaisin nukkumaan ja herään jo viideltä. Silloin ehdin käyttää tunnin esimerkiksi urheilemiseen
Hän uskoo, että pitkän päivän tekeminen saattaisi viedä nopeammin uralla eteenpäin, mutta se ei ole nyt pääasia.
