Suomalaiset ruokayhtiöt eivät vientimessuilla loista - Oma raha - Ilta-Sanomat

Vietävän hyvää ja herkullista – mutta missä on Suomi-ruoka?

Saksan suuret Anuga-elintarvikemessut ovat eurooppalaisen herkkuvientiteollisuuden näyttäytymistilaisuus. Mutta vain harva suomalainen ruokayhtiö uskaltautuu paikalle.

5.10.2013 7:06 | Päivitetty 9.10.2013 12:29

Oikein herkullinen ja hyvä ruoka kelpaa tuontiin – ja miksei myös vientiinkin. Anuga-messut Kölnissä ovat elintarvikkeiden globaali jättipörssi, johon osallistuu herkkujensa tarjoajia tällä kertaa 98 maasta. Isäntämaa Saksan elintarviketeollisuus näyttää mallia muille, myös Suomelle, tienatessaan jo joka kolmannen euron viennistä.

Suomen elintarvikevientikin on kasvanut koko ajan, ja sen menekin arvo on jo yli 1/7 koko tuotannon runsaan 11 miljardin euron arvosta. Sen valtteina on nähty varsinkln puhdas luonto ja innovaatiot terveysvaikutteisissa tuotteissa. Mutta tahti voisi olla toinenkin - varsinkin, jos verrataan Valion ja ruotsalaisen Arlan menoa.

Anuga on loistotapahtuma, jossa olen aina, viimeisten parinkymmenen vuoden ajan aina viihtynyt erinomaisen hyvin, iloinnut jo silmänruoasta ja nauttinut sitäkin enemmän maistiaisista.Tämä on ammattilaistapahtuma, jossa bongataan alan innovaatioita ja jossa teollisuus ja kauppa tervehtivät toinen toisiaan.

Isäntämaa Saksa osaa käyttää luomaansa tilaisuutta hyväkseen levittäytymällä täällä laajimmalle. Täällä markkinoivat tuotteitaan paitsi saksalaisfirmat, myös saksalaiset osavaltiot omilla jättiosastoillaan. Yhteisillä alueellisilla osastoillaan esiintyvät myös muut suurimmat maat Italia, Espanja, Kiina ja Ranska.

Suomalaiset lopettivatyhteisesiintymisensä

Suomalaisfirmat näyttävät arvioineen Anugan annin toisin ja jättäneet sen yksi toisensa jälkeen. Huonoja kokemuksiako? Pelkkä messuständi ja satunnaisten ohikulkijoiden päivystäminen ei tietenkään ole tuonut paljonkaan haaviin. Messuille kun olisi voinut ja pitänyt sopia jo etukäteen tapaamisia.

Suurista lihafirmoista on paikalla enää HK Ruokatalo. Toisaalta vaikka Lapin Liha, nyttemmin osana Haaparannassa päämajaansa pitävää ja myös marjoihin erikoistunutta Polaricaa, ei enää isännöikään omaa ständiä, se tekee täällä tehokasta jalkatyötä, ja tavoittaa asiakkaitaan ja kumppaneitaan ympäri maailman.

Suurempi arvoitus onkin, miksi suomalaiset taannoin lopettivat yhteisesiintymisensä. Tällainen poissaolo herätti huomiota jo siksikin, että pieni naapuri Virokin hoiti leiviskänsä paremmin, ruotsalaisista puhumattakaan. Onneksi kadonnutta kurssia on nyt tänä vuonna lähdetty korjaamaan.

Voimia on kerätty yhteen Anugan Feinkost- eli herkkuosastolle. Saksalais-suomalainen kauppakamari ja Fennopromo ovat saaneet rohkaistua sadan neliön ständilleen puolen tusinaa suomalaisyritystä - jotka ovat Linkosuo, Roberts, Nordic vitality, Felix Abba, FP-Kotaja, Pohjolan Peruna ja Sunspelt.

Valio mainostaa lähinnäbiotekniikkaansa

Vanha tuttu omalla ständillään on vieläkin Valio. Täältä on kuitenkin turha odottaa tutustuvansa suomalaisen elintarviketuotannon tärkeimpiin vientituotteisiin, juustoihin, puhumattakaan Valion varsinaisesta huipputuotteesta, kaikkien juustonystävien arvostamasta mustaleimaisesta emmentalista.

Suomalaisen meijerijätin bisneksenä täällä on vain markkinoida ja lisensoida biokulttuurejaan ja innovatiivista bioteknologiaansa - ei tarjota kaupalle ja kuluttajille tarkoitettuja lopputuotteita. Jälkimmäisten myynti on ilmeisesti rajoitettu vain naapurimaihin, ja mustaleimaisen tapauksessa lisäksi vielä Belgiaan.

Muistan, kun Valio gefilus-tuotteillaan tai Raisio Benecol-tuotteillaan jo 1990-luvulla olivat pitkän askeleen edellä saksalaista maitotuotteiden tarjontaa. Nyt tilanne on jo toinen. Eurooppalaiset meijerijätit Danone ja Unilever ovat saaneet etumatkan kiinni ja täyttäneet täkäläisetkin hyllyt omilla funktionaalisilla maitotuotteillaan.

Valiolla oli taannoin mahdollisuus lähteä laajentumaan  lopputuotteillaan Ruotsin, Venäjän ja Baltian maiden ohella myös Manner-Eurooppaan. Ruotsalainen Arla tarjosi sille 1990-luvun lopulla fuusiota, ja siitä käytiin pitkään neuvotteluja, mutta ne kariutuivat suomalaisisäntien vastustukseen.

Tähän aikaan Valion kanssa samaa kokoluokkaa ollut Arla hakeutui sitten vuonna 2000 yhteen itseään huomattavasti suuremman tanskalaisen meijerin MS Foodin kanssa. Suomesta se sai myöhemmin jalansijan Ingmannin kautta. Tanska taas toimi siltana uuden Arla Foodsin laajentumiselle läntiseen Eurooppaan.

Arla eteneeSaksan halki

Arla Foods ei ole aikaillut laajentumishankkeissaan. Olen seurannut sitä Saksassa, kun se henkeäsalpaavassa tahdissa on ottanut haltuunsa yhden meijerin toisensa jälkeen pohjoisesta etelään. Baijeriin saakka se ennätti vuonna 2011 hankkimalla jogurttien ja juustojen sydänmailta Allgäusta Allgäuland-meijerit.

Täkäläisetkin isännät panivat ensin hanttiin, mutta taipuivat oman konkurssinsa edessä. Täällä pelättiin perinteisen tuotekirjon häviämistä - syystäkin, sillä Arla alkoi teettää täällä vain juustoja. Se on määrätietoisesti sitonut osan meijereista vain standardituotteisiin - kuten Buko-tuorelevitteiden valmistamiseen.

Se on saattanut löytää saksalaismeijereiltä myös yksittäisiä paikallisia tuotteita, joita on voitu harkita valtakunnalliseen tai kansainvälseenkin jakeluun. Tai se on markkinamahdollisuuksia alkutuotannossakin, ja valjastanut Eifelin meijerinsa tuottamaan vientimaitoa kaukomarkkinoille, tällä hetkellä erityisesti Kiinaan.

Arla Foods on kasvanut eurooppalaseksi mahtimeijeriksi - Saksan 3. ja maailman 4. suurimmaksi meijeriksi. Sillä on tuotantoa 13 maassa ja sen liikevaihto on 63,1 miljardia Tanskan kruunua eli 8,2 miljardia euroa. Koillis-Euroopan pikkujätti Valion liikevaihto on tätä nykyä kaksi miljardia euroa.

Valion vientisuuntaus vastaa koko Suomen elintarviketeollisuuden painotusta, jossa Venäjä on tärkein kumppani 26,5 prosentin ja Ruotsi toiseksi tärkein 16,3 prosentin osuudella. Näistä tonteista on hyvä pitää kiinni, mutta Suomelle soisi uskallusta ja kykyä vallata isompia siivuja myös Manner-Euroopan markkinoilta.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?