Eliitti petti keskiluokan – mitä siitä seuraa? - Oma raha - Ilta-Sanomat

Kun keskiluokka petettiin

Yritysjohtajien kohtuuttomat palkkiot, eliitin mässäily ja pääomapiirien veroparatiisikytkökset saavat tavallisen palkansaajan tuntemaan itsensä petetyksi. Näin arvioivat asiantuntijat. Mitä tästä kaikesta seuraa?

25.9.2013 6:01 | Päivitetty 25.9.2013 11:29

Viime viikkojen uutiset ovat murentaneet nopeasti tavallisten palkansaajien luottamusta yhteiskunnan ylätason kohtuullisuuden- ja oikeudentajuun, arvioivat Taloussanomien haastattelemat asiantuntijat.

Eliitti toistaa politiikassa usein nähdyn virheen: se miettii vain toimintansa laillisuutta – ei sitä, miltä se näyttää.

Ihmisiä ovat kuohuttaneet muun muassa Nokia-johtaja Stephen Elopin kyseenalaisin ansioin saama jättimäinen bonuspotti, eliitin yltäkylläisyydestä kertova Björn Wahlroosin epävirallinen elämäkerta, vuorineuvos Casimir Ehrnroothin veroparatiisiin kätketyt miljoonat ja Jorma Ollilan salassa pitämä ulkomainen sijoitusyhtiö.

Samaan aikaan rakenneuudistusten on sanottu "kirpaisevan jokaista". Palkankorotuksissa pitäydyttiin lähellä nollalinjaa työnantajien vaatimuksesta, ja keskituloisen palkansaajan ostovoima saattaa jopa laskea.

– Tämä murtaa aika rajusti sitä, mistä yhteiskuntasopimuksessa sanotaan olevan kysymys, Helsingin yliopiston poliittisen historian professori Pauli Kettunen sanoo.

– Keskiluokka joutuu totuttelemaan ajatukseen, että eliittiryhmät eivät kuulukaan enää "meihin", vaan edustavat globaalia kapitalismia kansallisen yhteiskunnan ulkopuolella.

Korkeasti kouluttautunut, työtä tekevä keskiluokka on talouskasvun tärkein lähde. Ajatus "keskiluokan projektista", jossa kouluttautumalla ja työtä tekemällä voi vaurastua, on katoamassa.

– On hyvin ongelmallista, jos ihmisiltä katoaa toivo tai ajatus siitä, että he voivat rakentaa elämäänsä rationaalisesti. Ajatus sosiaalisesta ja taloudellisesta noususta on tuonut yhteiskunnalle vakautta ja ennustettavuutta, ja nyt se on häviämässä, viestinnän yliopistonlehtori Anu Kantola Helsingin yliopistosta sanoo.

Hyvinvointivaltionoikeutus vaarassa

Keskiluokan asemaa on vaikea korostaa liikaa, tutkijat sanovat. Jos keskiluokka ei elätä työnteollaan käytännössä koko yhteiskuntaa, sitä ei tee kukaan mukaan.

– Yhteiskuntamme ideana on, että tehot saadaan irti, kun mahdollisimman laaja osuus väestöstä on koulutettu ja kytketty työelämään, Anu Kantola sanoo.

Myös julkisen sektorin oikeutus on pitkälti työtätekevän keskiluokan varassa. Sen kannalta on hälyttävää julkisessa keskustelussa yhä useammin toistuva näkökanta, jonka mukaan tuottava ja arvokas työ keskittyy lähes ainoastaan vientisektorille, ei esimerkiksi valtiolle tai kuntiin.

– Hyvinvointivaltion oikeutukselle on keskeistä, että keskiluokka kokee hyvinvointivaltion omakseen, eikä näe sitä vain jonkinlaisena köyhäinavun jäännöksenä, Pauli Kettunen sanoo.

Side katkeaamyös alaspäin?

Keskiluokan ja rikkaiden välisen kuilun lisäksi side on nyt katkeamassa myös keskiluokan ja huonosti toimeentulevien väliltä. Heikommista huolehtiminen ei ole enää arvossaan.

– Työttömyys ja syrjään jättäminen on nähty pitkään todella kalliina yhteiskunnalle, mutta nyt tällainen ajattelutapa on katoamassa, Anu Kantola sanoo.

Pauli Kettusen mukaan paradoksi on siinä, että työn tekemisen arvokkuutta hehkutetaan maasta taivaaseen, mutta työtä tekemällä ei kuitenkaan vaurastu enää entiseen malliin.

– Näiden kahden ilmiön välillä on selkeä kuilu. Menestyksen saavuttaminen työnteon kautta on vaikeutumassa, mutta samaan aikaan työn tärkeyttä korostetaan entistä enemmän.

Työntekijöidenlojaalisuus vähenee

Vaikeus saavuttaa tavoitteita johtuu usein ympäröivästä todellisuudesta, ei yksilön suoriutumisesta. Kun muuta yksinkertaista selitystä ei ole, ainoaksi vaihtoehdoksi jää syyttää epäonnistumisesta itseään.

Todellisuudessa työnteko ei näytä rikastuttavan vaikka kuinka ponnistelisi, vaan omaisuudet ansaitaan aivan muin keinoin kuin palkkatyöllä. Silloin työmotivaatio laskee.

– Keskiluokan elämästä on tullut paljon uhanalaisempaa ja vaarallisempaa. Ajan myötä tämä voi johtaa siihen, että sitoutuneiden työntekijöiden löytäminen on aiempaa vaikeampaa, Anu Kantola sanoo.

Erityisen paljon työntekijöiden uskoa syövät potkujen seassa johdolle jaetut valtaisat palkkiot. Myös palkkioiden perustelut ontuvat. Esimerkiksi Nokia selitti Elopin palkkion johtuvan vain tehdystä sopimuksesta.

– Sen sanottiin legitimoivan palkkion, vaikka oikeastaan sen pitäisi hälyttää, että on olemassa jokin rakenteellinen seikka – sopimus –, joka voi tuottaa tällaisen lopputuloksen, Kettunen sanoo.

Mihin tyytymättömyyskanavoituu?

Jatkuessaan tyytymättömyys ja epävarmuus kärjistävät yhteiskunnallista vastakkainasettelua. Esimerkiksi Yhdysvalloissa puhutaan jo yleisesti eliitin muodostamasta "yhdestä prosentista", joka elää muun 99 prosentin kustannuksella.

– Eurooppalainenkaan keskiluokka ei enää koe vanhojen rakenteiden toimivan, se on ihan selvää, Kantola sanoo.

Silmiinpistävää on poliittisten vaihtoehtojen puute. Kukaan ei tarjoa uskottavaa vaihtoehtoa leikkauspolitiikalle ja kilpailukykypuheelle, ja vasemmiston kannatus laahaa ennennäkemättömissä pohjamudissa.

Jos uskottavaa poliittista vaihtoehtoa ei ole, mihin tyytymättömyys kanavoituu? Historialliset esimerkit eivät lupaa hyvää.

– Useimmiten keskiluokan tyytymättömyydestä puhutaan fasismin ja kansallissosialismin nousun taustana, Kettunen sanoo.

Kantola puolestaan muistuttaa, että koko sotienjälkeisen ajan jatkunut eetos keskiluokan pitämisestä tyytyväisenä rakentui sen varaan, että sodan ei haluttu koskaan toistuvan. Aivan 1930-luvun tilanteessa ei tietenkään vielä olla, mutta tutkijoiden mukaan suunta ei näytä hyvältä.

– Tuntuu, että tyytymättömyys alkaa olla jo aika laajalle levinnyttä. Ihmiset ovat aika kypsiä tilanteeseen, Kantola sanoo.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?