Juokse menestyjä, juokse! - Oma raha - Ilta-Sanomat

Juokse menestyjä, juokse!

Maraton-harrastaja on varmasti töissäkin tehokas, sinnikäs ja kurinalainen, eikö? Juuri tämänkaltaiset liikkumisesta johdetut päätelmät synnyttävät paineita nostaa puntteja ja vetää lenkkarit jalkaan, sanoo tutkija.

31.8.2013 6:01 | Päivitetty 3.9.2013 11:20

Kesän lomalepsuilut ovat nyt takana, ja kuntosalit ja lenkkipolut täyttyvät huhkijoista. Vaikka töissä lihaksia ei tarvitsisi reipasta kädenpuristusta raskaampaan ponnistukseen, liikunnan harrastaminen kuuluu viriilin ihmisen elämään.

Urheilun harrastamiseen ajavat hyvinvoinnin ylläpitämisen lisäksi myös imagotekijät, sanoo tutkija Jaana Parviainen Tampereen yliopistosta.

– Työntekijä luo itsestään dynaamista kuvaa tuomalla esille urheilullisuutensa. Julkisuudessa tämä näkyy johtajien tavoissa antaa haastatteluja omista liikuntaharrastuksistaan.

Työpaikoilla vallitseva epävarmuus työn jatkumisesta ja kova kilpailu tekevät olennaiseksi ne mielikuvat, joita työntekijä herättää kollegoissaan, esimiehissään ja asiakkaissa.

Parviainen kertoo tutkimuksesta, jossa haastateltiin Lontoon Cityssä työskennelleitä finanssiammattilaisia. Keskusteluissa tuli ilmi, että työntekijät kokivat ilmapiirin työpaikalla suorastaan pakottavan harjoittelemaan maratonia varten tai käymään kuntosalilla. Vaikkei samanlaista tutkimusta ole tehty Suomessa, Parviainen olettaa ilmiön olevan nähtävissä meilläkin.

Duunarinkinmaha syynissä

Parviainen sanoo, että eri aloilla on eroja siinä, millainen on menestyjän keho. Myös tavat urheilun esille tuomiseksi ja suosikkilajit vaihtelevat.

– Esimerkiksi finanssialalla paineet ovat kovat. Politiikassakin vaatimukset ovat lisääntyneet. Jos katsotaan nykyisiä kärkipoliitikkoja, on aika selvää, että 30–40-vuotiaan poliitikon, oli tämä sitten mies tai nainen, pitää näyttää hyvältä, viriililtä, hoikalta ja tehokkaalta. Toisaalta taas esimerkiksi hoivatyössä sairaalassa tehokas, salilla käynyt vartalo ei auta eteenpäin.

– Paineet ovat suurimmat johtotason ihmisillä, jotka kohtaavat asiakkaita. He edustavat yritystä ja brändäävät sitä myös oman kehonsa kautta. Vanhaa patruunamallista johtajaa, jonka arvokkuuteen kuului tietty vatsakkuus, ei näy enää huippujohtajissa.

Tehtaatkaan eivät enää ole rauhoitettuja ulkonäkövaatimuksista.– Perinteisessä teollisuus- tai duunarityössä on aiemmin arvostettu hiukan ylipainoista, ronskia miestä. Uskon, että terveelliset elämäntavat ovat nyt tunkeutumassa sinnekin.

Laiha nainen,jäntevä mies

Ihanteilla on eroja. Naisten kohdalla korostuu hoikkuus, miesten kohdalla jäntevyys.

Tutkittaessa asiaa on todettu, että naisilla laihuuden ja työelämässä menestymisen välillä on iso korrelaatio. Miehillä painolla ei ole yhtä suurta vaikutusta, mutta ylipaino, laihuus tai liika lihaksikkuus saattavat kaikki lähettää kielteisiä viestejä, Parviainen toteaa.

Tutkija arvelee, että nykyisten työelämän vaatimusten kanssa ei sovi yhteen alkoholinkäyttö ja epäterveellinen elämäntapa.

Vaativaa työtä ei jaksa pidemmän päälle ilman liikuntaa, minkä vuoksi työnantajat kannustavat siihen. Liikuntaan kannustetaan myös yrityksen imagon nostamiseksi tehokkailla ja terveennäköisillä työntekijöillä, tutkija uskoo.

Työntekijää ei voi tietenkään pakottaa harrastamaan liikuntaa, mutta Parviainen povaa samanlaista kaarta liikkumattomuuteen kuin tupakoinnille on tapahtunut.

– Tupakointi on kymmenen viime vuoden aikana saanut huonon imagon. Tupakoiva ihminen ei ole enää trendikäs ja hyvännäköinen. Samanlaista kehitystä on tapahtumassa myös liikunnassa. Koska liikkuvan, aktiivisen ihmisen imago on tavoiteltu, se työntää harrastamaan liikuntaa.

Liikuntapään nollaajana

Terveiden elämäntapojen trendistä puhuu myös lakimies Aino Mäkisalo asianajotoimisto Roschierista.

– Suurin osa ystävistäni harrastaa liikuntaa. Terveelliset elämäntavat ovat haluttuja ja esimerkiksi tupakanpoltto näyttäisi ainakin omassa tuttavapiirissäni vähentyneen huomattavasti.

Mäkisalo on aina ollut urheilullinen. Nykyisin hän harrastaa liikuntaa kuutena tai seitsemänä päivänä viikossa, yhteensä 12–13 tuntia normaaliviikkoina.

Useimmiten Mäkisalo juoksee tunnin ennen töihin menoa ja viettää lounastuntinsa kuntosalilla.

– Saan liikunnasta vastapainoa töissä istumiselle. Jos tekisin fyysistä työtä, tarve liikunnalle olisi varmaan pienempi. Liikunnasta saan lisää energiaa, ja pääsen nollaamaan ajatukset.

Työnantaja tukee Mäkisalon työpaikalla työntekijöiden liikkumista.

– Meillä melkein kaikki harrastavat liikuntaa jossain muodossa. Vaikka teemme paljon töitä, liikunnasta ei ole joutunut tinkimään.

Ei verenmakua

Työterveyspsykologi Nina Alijoki terveydenhuoltoyhtiö Mehiläisestä nostaa esille samanlaisia liikunnan hyötyjä. Liikunta irrottaa ajatukset työstä. Alijoki uskoo, että menestymistä ja liikunnallisuutta yhdistävät aktiiviset persoonat. He ovat kilpailuhenkisiä, haluavat mennä eteenpäin ja ylittää itsensä niin työssä kuin vapaa-ajalla.

Psykologin mukaan liikunnan harrastaminen on niin kauan myönteinen asia, kun se tuntuu aidosti hyvältä.

– Liikunnan ei tulisi olla pakonomaista suorittamista. Jos ei pidä pitkistä juoksuista, maratonille ei tarvitse osallistua, vaikka kaikki muut työpaikalla tekisivätkin niin. Jos on kiireinen työ ja sen lisäksi liikkuu paljon hyvin korkealla sykkeellä eikä aikaa jää palautumiselle, on keho kovan kuormituksen alla. Urheilussakin pitäisi löytyä kultainen keskitie.

Sinnikäsmaratoonari?

Tutkija Parviainenkin puhuu lämpimästi liikunnasta voimavarana työssä jaksamiselle. Ongelmaksi fyysisyys muodostuu silloin, jos työntekijöitä jaotellaan vapaa-ajan aktiivisuuden mukaan.

– Ruumiista tehdyt suorat stereotypiat ovat voimissaan suomalaisessa työelämässä. Maraton-harrastus on mielestäni hyvä esimerkki. Se kertoo työnantajalle, että työntekijä on sinnikäs, tehokas ja pystyvä, vaikka näin ei suinkaan välttämättä ole.

Vahva keho on työntekijälle yksi keino erottua muista. Kaulan hakemiseen saattaa johtaa kiristynyt tunnelma työpaikalla esimerkiksi yt-kierrosten seurauksena.

– Liikunnan harrastaminen ja kovakuntoisuus ovat ainakin joissain tapauksissa keinoja erottua vaikeassa tilanteessa. Työelämän epävarmuus kärjistyy siihen, että huolehdimme paremmin kehostamme ja rakennamme siten omaa imagoamme. Meillä ei näytä olevan muita keinoja kuin kääntyä itseämme kohti.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?