Rahahaaveet todeksi – mihin palkkasi menee?

Syksy tulossa ja uusia harrastuksia suunnitteilla? Mitä jos tänä syksynä ottaisitkin uuden otteen omaan talouteesi.

5.8.2013 6:01 | Päivitetty 3.8.2013 11:45

Vaikka aina ei siltä tuntuisikaan, tavallisenkin palkansaajan on mahdollista vaurastua sijoittamalla ja saavuttaa jopa taloudellinen riippumattomuus. Näin sanoo valmennusyhtiö Varapuun toimitusjohtaja Mikko Sjögren.

Taloudellisella riippumattomuudella hän tarkoittaa tilannetta, jossa työstä riippumattomat tulot ylittävät kuukausittaiset menot.

Koska sijoitukset kasvavat korkoa korolle, summien ei tarvitse aluksi olla suuria. Jos 30-vuotias saa pantua syrjään vaikkapa 300 euroa kuussa ja sijoitukselleen 10 prosentin vuosituoton, eläkkeelle jäädessä kasassa on miljoona.

Aikaa ja perehtymistä sijoittaminen vaatii, mutta loppujen lopuksi se ei ole niin vaikeaa kuin monet luulevat, Sjögren sanoo.

Itse Sjögren oppi sijoittamaan kantapään kautta, kun hävisi huomattavasti osakemarkkinoilla ensin 1990-luvun alkuvuosina ja uudelleen teknokuplan puhjetessa 2000-luvun alussa. Sen jälkeen hän alkoi sijoittaa asuntoihin, joita kertyi puolessatoista vuodessa 21.

Nyt Sjögren antaa talousvalmennusta Varapuu-yhtiössä, joka neuvoo sijoittamisen periaatteissa mutta ei myy sijoitustuotteita.

– Oman talouden hoitaminen on yhteen- ja vähennyslaskua. Hyvin harvoin kerto- ja jakolaskua, Sjögren sanoo.

Numerot jatavoitteet selviksi

Ensimmäinen askel oman talouden hallinnassa on selvittää summat. Tiliotteesta tai luottokorttilaskusta voi katsoa, kuinka paljon rahaa kuukausittain tulee ja mihin se oikeasti menee.

– Kun tietää numerot, niihin voi vaikuttaa, Sjögren toteaa.

Sitten määritellään tavoitteet. Polku on helpompi suunnitella kun tietää, mihin on menossa.

Seuraavaksi kannattaa tutkia, voisiko mahdollisten lainojen takaisinmaksun järjestää paremmin. Ne pystyy ehkä maksamaan pois huomattavasti nopeammin, jos lyhennyksiin liikenee pienikin ylimääräinen summa kuussa.

– Kun lainat on maksettu, omasta taloudesta löytyisi hyvinkin pienellä vaivalla ylimääräiset muutamat sataset, jotka voisi vaikka kuukausittain sijoittaa.

Sjögrenin mukaan sijoittaminen pitäisi alkaa miettimällä, mihin omaisuuslajiin haluaa sijoittaa ja miten. Sitten voi katsoa, kuka tarjoaa sopivaa palvelua.

Ei siis niin päin, että joku soittaa ja tarjoaa tuottoisaa sijoituskohdetta. Se on kuin hyppäisi sokkona ensimmäiseen vastaantulevaan bussiin tietämättä edes, mihin se menee. Sijoitusneuvojat saavat palkkionsa sijoitustuotteiden myynnistä, Sjögren muistuttaa.

– Kukaan ei hoida talouttasi niin hyvin kuin sinä itse.

– Ammattilaisia kannattaa ilman muuta käyttää. Mutta itsellä pitäisi olla sen verran osaamista ja ymmärrystä että tietää, mitä ollaan tekemistä, mitkä ovat mahdolliset riskit ja millaista tuottoa voidaan odottaa.

Kiusauksia jokasivulla

Muutama satanen kuussa voi kuulostaa helpolta, mutta käytännössä menojen karsiminen on vaikeampaa. Yhä useampi elääkin kädestä suuhun, eikä palkasta jää säästöön mitään, sanoo sosiologian professori Terhi-Anna Wilska Jyväskylän yliopistosta.

Miksi rahat tuntuvat aina vain hupenevan jonnekin?

– Houkutusten, markkinoinnin ja mainonnan määrä on niin valtava, kulutusyhteiskuntaa tutkinut Wilska toteaa.

Uusia tarpeita eivät luo vain varsinaiset mainokset, joita niitäkin on joka paikassa. Naistenlehdet kertovat, miten sisustaa, mitä hankkia kesäksi ja mitä sitten, kun palaa töihin. Myös uusi teknologia on itsessään houkutus, joka lisäksi välittää nopeasti lisää houkutuksia.

– Ihmiset löytävät tästä tarjonnasta uusia tarpeita. Vanhat eivät silti poistu minnekään.

Oikeus kaikkeenkivaan?

Erityisen vaikeaa menojen karsiminen lienee nuorille aikuisille, jotka ovat eläneet koko elämänsä yltäkylläisyydessä.

Suomalainen kulutuskulttuuri alkoi muuttua voimakkaasti 1980-luvun lopulla. Talous kasvoi, ja kulutettavaksi tuli valtavasti uusia tavaroita ja palveluja. Jos on tottunut tavarapaljouteen ja siihen, että rahaa tulee aina jostain, taloudellinen itsenäistyminen voi olla vaikeaa.

– Jos joku ei muista aikaa ennen 1980-luvun puoliväliä, jolloin elettiin vähien tavaroiden yhteiskunnassa, ei pysty ajattelemaan ettei tarvitsisi, Wilska sanoo.

Enää ei haluta säästää tavoitteisiin tai antaa rahanpuutteen estää kuluttamista. Kuvaavaa on se, että moni valittaa ruoan ja asumisen kalleudesta.

– Lisääntyvä valitus ruoan hinnasta tuntuu välillä kummalliselta kun katsoo, kuinka estottomasti ihmiset kuluttavat vaikkapa uuteen teknologiaan. Ei hyväksytä sitä, että elämisen perusasiat maksavat, koska haluttaisiin käyttää se raha kaikkeen kivaan.

Toisaalta suomalaiset ovat sokeita omalle elintasolleen. Vaikka ostovoima ei olekaan eurooppalaisittain erityisen hyvä, ilmaista yliopistokoulutusta ja edullisia merenrantamökkejä pidetään itsestäänselvyytenä.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?