Ylittämätön kameleontti alkoi krokotiilista

Pikeepaita on lyhythihainen ja alun perin pikeekankaasta valmistettu paita, jossa on matala, lyhyt kaulus ja napit miehustassa.

Uusiseelantilainen villavaatevalmistaja Icebreaker on yrittänyt hyödyntää pikeepaidan suosiota ja tehnyt villaisen version.

16.6.2013 7:03 | Päivitetty 14.6.2013 17:35

Ensimmäisen pikeepaidan kehitti seitsenkertainen Grand Slam -mestari Jean René Lacoste, joka esitteli paidan U.S. Open -turnauksessa vuonna 1926. Ennen tätä tennispelaajat käyttivät yleisesti pitkähihaista valkeaa kauluspaitaa, jonka hihat käärittiin pelin ajaksi. Usein kaulassa vilkkui myös solmio.

Lacoste piti kokonaisuutta kömpelönä ja vaikeana. Hänen uusi paitansa oli valkoinen, lyhythihainen, pikeekankaasta valmistettu paita, jonka kaulus oli lyhyt ja tärkkäämätön. Paita suljettiin napeilla ja sen helma oli takaa hieman pidempi kuin edestä.

Vuotta myöhemmin hän lisäsi paitansa vasempaan miehustaan krokotiililogon, sillä amerikkalainen lehdistö oli ottanut tavakseen kutsua miestä krokotiiliksi.

Lacosten pikeessä oli lukuisia etuja aiemmin käytettyihin kauluspaitoihin. Sen hihoja ei tarvinnut kääriä ylös, kaulus avautui kätevästi ja nopeasti, pikeekangas päästi kosteuden haihtumaan ja tuulen viilentämään, takaa hieman pidempi tennishelma esti paitaa nousemasta ylös housuista ja kauluksen saattoi kääntää ylös suojaamaan niskaa auringolta.

Massoilta kohti massatuotetta

Vuonna 1933 Lacoste jätti ammattilaisuran taakseen ja löi kättä ystävänsä André Gillierin kanssa. Tämä oli vaatekauppias, joka yhdessä entisen mestarin kanssa ryhtyi valmistamaan ja markkinoimaan pikeepaitaa Euroopassa ja Yhdysvalloissa.

Miehet loivat La Société Chemise Lacoste -yhtiön, joka valmisti uusia paitoja massatuotantona krokotiililogoa hyödyntäen. Lacosten pikee onkin ensimmäisiä vaatekappaleita, joiden logo oli selvästi esillä vaatteen ulkopuolella.

Tenniksen lisäksi pikeepaita sai suuren suosion poolossa, jonka pelaajat hylkäsivät vanhat nappikauluspaitansa Lacosten pikeen ilmestyessä markkinoille. Tämän myötä pikeepaita tunnetaan englanniksi nimikkeellä polo shirt. Tennis shirt sekä golf shirt ovat harvemmin käytössä.

Tennis- ja poolomatsien jälkeen pelaajat jättivät usein pikeen ylleen ja paita kulkeutui osaksi vapaa-ajan pukeutumista.

Läpimurto jokamiesluokkaan

Vuonna 1952 tennismestari Fred Perry toi Wimbledonissa esille oman pikeepaitansa, jonka lakeeriseppeleitä kuvaava logo ommeltiin kankaaseen. Lacosten alkuperäisessä mallissa logo oli painettu.

Perry markkinoi kahdella raidalla koristettua valkoista paitaansa nuorisolle, ja siihen tarttuivat erityisesti englantilaiset skinit, modit ja Northern Soul -nuoret. 50-luvulla samaiset ryhmät vaativat valmistajalta lisää väriä, ja Perry laajensi palettiaan selvästi.

Vuonna 1972 Ralph Lauren lanseerasi ikonisen pikeepaitansa, jota valmistettiin kymmenissä väreissä ja poolologoa käyttäen. Poolopaita löi itsensä läpi Amerikassa jokapaikan vaatteena Laurenin vahvan markkinoinnin ansiosta.

Puhtaanvalkeana vai sateenkaariraidoilla?

Tänä päivänä pikeepaita on yleisvaate, joka on täyttänyt puuttuvan renkaan paikan. Missä kauluspaita on virallinen ja t-paita hyvin rento, pikeepaita on sopivasti keskellä.

Kaulus tuo ryhtiä ja kudottu pikeekangas kestää vuosikaudet kovaakin käyttöä. Kankaan huokoinen kudos pitää käyttäjänsä viileänä. Useimmat mallit valmistetaan merseroidusta puuvillasta, joka on hyvin kestävää, sileää ja muotonsa säilyttävää.

Väristä ja kuvioista riippuen pikeepaita taipuu myös räväkästä pelkistettyyn. Puhtaanvalkoinen on lähemmäs sata vuotta syntymänsä jälkeen yhä siistein, moniväriset raitamallit taas selvästi rennompia. Pikeepaita kestää, sillä kokonaisuus on ylittämättömän kätevä.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?