Tällaista lepoa kenkäsi ansaitsee

Pukumiehet osaavat jo huoltaa asujaan ja lankata kenkiään. Sen sijaan kenkien säilyttämisessä tärkeän lepolestin käyttö unohtuu monelta.

Tarkimmat lepolestit ovat suoria kopioita valmistuslesteistä. Kuva on suomalaisen jalkinesuunnittelijan Janne Laxin itsekehittämästä lestistä.

2.6.2013 7:03 | Päivitetty 31.5.2013 16:03

Aluksi tarvitaan lesti. Tätä suutarin ja jalkinemuotoilijan olennaista työkalua on käsitelty tällä palstalla jo aiemmin, mutta tällä kerralla keskiöön nouseekin lepolesti.

Lestihän on puinen ihmisjalkaa kuvaava muotti, jonka päälle perinteiset reunoskengät muotoillaan ja kiinnitetään. Lepolesti taas on puinen muotti, joka asetetaan jalkineiden sisälle käytön jälkeen.

Lesti antaa muodon ja koon, lepolesti säilyttää nämä. Koska suutarin lestin tulee kestää naulaamista, kosteutta sekä mekaanista rasitusta, ne luodaan kovapuusta, kuten vaahterasta ja pyökistä.

Lepolestin sen sijaan tulee ainoastaan säilyttää muotonsa ja sietää kosteutta. Tuoksuvat puulajikkeet, kuten kirsikka, punasetri ja tammi ovat valmistuksessa yleisiä.

Lepolestit pidentävät jalkineiden käyttöikää ja -mukavuutta selvästi. Niiden tärkein tavoite on säilyttää kenkäparin alkuperäinen muoto, joten tarkimmat lepolestit ovat aina suoria kopioita valmistuksessa käytetystä lestistä.

Nämä puiset apurit estävät voimakkaiden ryppyjen muodostumisen ja poistavat jalkahien tyrmäävän esanssin.

Kun jalkineet ovat jalassa, nahka muovautuu käyttäjän askeleiden ja jalan kaarien mukaan. Päivän päätteeksi pari riisutaan jalasta ja lepolestit sujautetaan sisään. Ne toimivat ikään kuin omistajan jalkoina silloin, kun jalat ovat oikeasti toisaalla.

Muovinen ei voitapuulestiä

Lepolestejä valmistetaan kaikissa yleisissä kengän kokomerkinnöissä sekä miehille että naisille, tosin naisten pareja on harvemmin tarjolla. Myös saapaskorkuisia lestejä löytyy.

Muoviset lepolestit ovat yleisiä ja halpoja, mutta niitä tulee välttää: muovi ei ime itseensä hikeä puun lailla, joten muovinen lepolesti vain jättää hien lillumaan pinnalleen.

Lepolesteillä on lukuisia malleja. Kehnoimmissa ja halvimmissa pareissa on puuta vain päkiän kohdalla, ja perässä seuraa metallinen varsi. Nämä mallit eivät tue jalkinetta jalkapöydän tai kantapään kohdalla.

Hieman tehokkaammassa mallissa on puuta myös kantapään kohdalla, mutta hyvin pieni määrä. Suurempaa tukea tarjoavissa lepolesteissä puinen kantapää on suurempi, mutta päkiän kohdalla on useampaan kokoon laajeneva puinen kärki.

Paras ratkaisu on yhden koon mukaan luotu lepolesti, jossa on kookas puinen varsi, kantapää ja päkiä sekä näiden sisällä joustavat ruuvit, joiden avulla malli mukautuu kengän muotoon.

Mittatilausmalliolisi paras

Kokoelman kruununa on tietysti omistajan mittojen mukaan luotu lepolesti, joka täyttää tyhjän kengän pienimmätkin mitat.

Yleisin lepolestien materiaali on setripuu, jota saadaan useasta lajikkeesta ympäri maailman. Osa näistä on setrejä vain nimeltä, kuten kynäkataja, toiset taas muhkeita setripuita laajalla latvustolla.

Setrejä arvostetaan niiden kauniin punertavan puun vuoksi, mutta ennen kaikkea niiden kauniin tuoksun ansiosta.

Setreistä löytyvät eteeriset öljyt myös karkottavat hyönteisiä, ja puista luotuja tuotteita myydään myös pelkkinä puupalikoina, joiden tuoksu raikastaa minkä tahansa vaatekaapin.

Lepolestit ovat huokea, kätevä ja loputtoman hyödyllinen tapa huolehtia jalkineista. Ne säilyttävät jalkineen muodon, imevät itseensä hien ja pidentävät parin käyttöikää. Suomessa halvimmat setripuiset parit irtoavat 20 eurolla, mikä on pieni summa jalkahien hajun katoamisesta.

Ville Raivio

Ville Raivio on miesten klassiseen tyyliin erikoistunut vapaa kirjoittaja, joka ylläpitää Suomen suosituinta saman aihealueen nettisivustoa, Keikari.comia.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?