Saksan piraattipuolueen suosio kääntyi syöksyyn - Oma raha - Ilta-Sanomat

Piraattien piinaviikot

Julkaistu: 31.3.2013 7:12, Päivitetty 28.3.2013 20:50

Piraattien, saksalaisten nettidemokraattien tie on muuttunut kiviseksi. Lupaavan alun jälkeen heidän kannatuksensa on romahtanut.

Saksan piraattipuolueen tähdenlento on muuttunut syöksylaskuksi erämaahan. Uuvuttaako likvidi demokratia, ovatko jatkuvan avoimuuden ja osallistumisen vaatimukset liian kovia?

Koko talven ja kevään avoimessa piraattijulkisuudessa hallitsivat henkilökohtaiset ongelmat. Johtohenkilöt yksi toisensa jälkeen heittivät pyyhkeen kehään, ja jäljelle jääneet jatkoivat toistensa syyttelyä. Kun poliittiset teemat saivat vähemmän julkisuutta, siitä ei voinut syyttää mafiaa, vaan piraatit vain itseään.

Piraattipuolue sai aluksi paljon sympatiaa. Se menestyi esimerkiksi Berliinin kaupunkiosavaltion vaaleissa ja nousi osavaltioparlamenttiin.Näissä vaaleissa se sai parhaimmillaan 26 prosentin kannatuksen Friedrichshainin vaalipiirissä. Valtakunnallisesti sen suosio nousi mielipidekyselyissä jopa 12-13 prosenttiin.

Aluksi sen kanssa ei tarvinnut joutua erimielisyyksiin, kun siltä puuttui poliittinen ohjelma. Se oli MEDIA, joka itsessään oli myös MESSAGE. Totesin optimistisesti (20.12.2011): "He satsaavat keskustelukulttuuriin, jossa vaaditaan kykyä ja halua argumentaatioon, näkemysten perusteluun - jota populismi tunnetusti vierastaa".

Se vetosi uudenlaisella politiikalla (2.0). Se lupasi netin kautta poliittiseen päätöksentekoon suurempaa avoimuutta ja läpinäkyvyyttä, joka panisi stopin poliitikkojen omaan pussiin pelaamiselle. Ja se lupasi netin kautta myös parantaa ja nopeuttaa kansalaisten osallistumismahdollisuuksia.

Piraatit kehittivät omaa keskustelukulttuuriaan varten verkkoon niinsanotun likvidin demokratian järjestelmän. Sen kautta ja omilla päätelaitteillaan kaikkien jäsenten piti kyetä jatkuvasti välittämään palautetta muiden ehdotuksista, keskustelemaan keskenään ja tekemään yhdessä päätöksiä.

Jäsenten jatkuva läsnäolo julkisuudessa on jo sinänsä kova haaste. Selvästi vaikeampi haaste oli kuitenkin myös privaattinsa joutuminen tulilinjalle. Tämä johtui joko keskustelun hallitsemattomasta siirtymisestä alatyyliseksi, tai privaatin suojattomuudesta, kun pitää olla koko ajan muiden kuulolla.

Sosiaalisen julkisuudenuhrit

Piraattipuoluetta on nyt kutsuttu "burnout-puolueeksi". Se on Sascha Lobon mukaan näyttänyt, millaiseen uupumukseen jatkuva sosiaalinen julkisuus ja sen armoille joutuminen netissä voi johtaa. Se on ollut kuitenkin todella tarpeellinen kokeilu - varsinkin jos siitä voidaan oppia jotain ja löytää myös ulospääsy.

Nyt piraattien kannatusluvut ovat tippuneet 2 prosenttiin. Se tietää puolueen jäämistä liittopäivien ulkopuolelle - alle 5 prosentin puolueeen - ensi syksyn vaaleissa. Mutta se ei merkitse puolueen katoamista, vaan vielä pitkiä piinaviikkoja - ja etsikkoaikaa, josta myös muut puolueet tulevat hyötymään.

Nettikoukkuun jääminen ei ole tosin mikään uusi puheenaihe. Saksassa on jo pidempään keskusteltu julkisuudesta siitä, miten terveellistä olisi aika ajoin irrottautua evernetistä, aina tavoitettavana olemisesta ja jatkuvasti viimeisimpien meilien ja uutisten tsekkaamisesta.

Pari vuotta sitten aiheesta alkoi ilmestyä muistelma- ja opaskirjoja. Alex Rühle (Ohne Netz - Mein halbes Jahr offline, 2010) ja Christoph Koch (Ich bin dann mal offline - Ein Selbstversuch: Leben ohne internet und Handy) kertoivat, miten vaikea oli ottaa irti netistä ja kännykästä - ja miten hyvä olo siinä onnistumisesta tuli.

Lisäksi henkilöstöhallinnon konsultit ja psykologit ovat alkaneet neuvoa yrityksiä panemaan verkkojarruja yli-innokkaille työntekijöilleen. Työntekijöiden ei pitäisi olla aina, myös iltaisin ja viikonloppuisin tavoitettavissa. Päinvastoin olisi firmankin etu, kun työntekijät voivat vapaa-aikanaan kunnolla rentoutua.

Kysymys on siis nettipaastosta, kirkollisen pääsiäisen ja meneillään olevan piinaviikon yhdestä teemasta. Se on vanha pääsiäisperinne, jonka mukaan tähän asti on paastottu jo toista kuukautta. Ja nyt vasta ensimmäisenä pääsiäissunnuntaina pöytä voitaisiin panna todella koreaksi.

Paastoidea on kuitenkin maallistunut ja kehittynyt ympärivuotiseksi - ja erikoistunut vaikka tipattomaksi tammikuuksi. Paastoista on tullut psyko- ja ravintoterapeuttien vakioreseptejä ja itse kunkin näytön paikkoja, joissa voi osoittaa kykyään itsekuriin, kieltäytymiseen ja ylettömyyden kaihtamiseen. Siis vaikka netissä.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?