Brittiläinen lätsä on säilynyt samanlaisena satoja vuosia - Oma raha - Ilta-Sanomat

Maalaisen hatusta pukumiehenkin päähineeksi

Julkaistu: 10.3.2013 7:11, Päivitetty 8.3.2013 10:06

Perinteinen brittiläinen lippalakki, flat cap oli alunperin saarivaltion maalaisille ja työväelle määrätty pakollinen päähine. Vaikka lätsä onkin leimallisesti vapaa-ajan hattu, se on pukumiehellekin aina parempi vaihtoehto kuin pipo tai jenkkilippis.

Flat cap eli lätsä on pyöreä ja matala päähine, jossa on pieni jäykkä lippa sekä vuorikangas. Päähine valmistetaan useimmiten villasta, mutta puuvilla, pellava ja muut luonnonmateriaalit aina hamppuun saakka ovat yleisesti käytössä.

Niiden ansiosta lätsää voi pitää ympäri vuoden ja moinen voidaan valmistaa missä tahansa kuviteltavissa olevissa kuviossa ja värissä. Lätsä on rennon klassisen tyylin ikonisia osia, ja päähineen voittokulku on satoja vuosia vanha. Jos ei omassa päässään, lukija on todennäköisesti nähnyt lätsän ainakin sukualbumin sivuilla.

Lätsä on materiaalista riippuen joko sopivan ilmava tai mukavan lämmin, ja pysyy hyvin päässä myös liikunnan aikana. Käytännöllisyytensä vuoksi se on ollut hyvin suosittu Suomessa.

Ensimmäiset lätsää muistuttavat päähineet valmistettiin 1300-luvun Britanniassa ja Irlannissa, joissa sitä kutsuttiin useimmiten nimellä bonnet. Tämä nimike vaihtui termiin cap ennen 1700-lukua.

Sakon uhalla päähän

Vuonna 1571 säädetty Britannian parlamentin aloite pyrki lisäämään kotimaisen villan kulutusta sekä kauppaa. Tämän seurauksen kaikkien yli 6-vuotiaiden miesten – poislukien aateliset ja muutoin ansioituneet – tuli käyttää villalätsiä sunnuntaisin ja lomapäivisin rikesakon uhalla.

Omituista säädöstä ei peruttu ennen vuotta 1597, johon mennessä flat cap -mallista oli tullut vahva osa saarivaltion pukeutumiskulttuuria. Se toimi myös sosiaalisen stratifikaation merkkinä, sillä aateliset eivät päähinettä käyttäneet.

Tämä muuttui 1800-luvulle tultaessa, kun lätsät hyväksyttiin osaksi hienoston maaseutuasua. Työväestön leimasta huolimatta ensimmäisistä malleista tuli osa eräiden akateemisten asujen joukkoa Tudor-kaudella, esimerkiksi Tudor-päähineen muodossa.

Koko 1800-luvun ajan lätsä nähtiin miltei jokaisen työväenluokkaan kuuluvan brittimiehen päässä kautta Britannian. Kankaat olivat paksunkarheita ja kulutusta kestäviä.

Irlantilaisten ja englantilaisten siirtolaisten mukana lätsä kulkeutui myös uudelle mantereelle, Amerikkaan. Atlantin tuolla puolen lätsää pidettiin luokattomana päähineenä, siispä mallia käyttivät kaikki miehet taustasta riippumatta.

Yläluokka tavoittelilätsällä rentoutta

BBC:n kulttuuriasiantuntijan Geoffrey Matherin mukaan lätsän työläisimago ei koskaan pitänyt paikkansa, sillä “kangaslätsä henkii myös yläluokkaa, joka pyrkii näyttämään rennolta, joten se on kiistatta luokaton – ja siinä on päähineen voima. Sen avulla porvari on  voinut vaikuttaa hitusen jätkämäiseltä menettämättä kasvojaan.”

Tänä päivänä lätsällä ei ole luokkaleimaa, joten siitä on muodostunut siistimpi valinta vapaa-ajan käyttöön.

Lätsä on suositeltavaa yhdistää vapaahenkisesti vapaa-ajan käyttöön. Virallista siitä ei saa, mutta epämuodollisessa pukeutumisessa lätsä on siistimpi valinta kuin mikä tahansa pipo tai lippalakki. Perinteinen lätsä on hyvin matala ja päälaelta tasainen. Lätsästä valmistetaan myös muita versioita.

Kahdeksankulmainen newsboy cap sekä vahvasti kaartuva, ankannokkaa lipaltaan muistuttava duckbill cap ovat vielä rennompia vaihtoehtoja.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?