Lomien puute ei ehkä mittakaavaluokassa ole lapsiperheiden arjen tai päivähoidon polttavin ongelma.
Ammattilaiset ovat havainneet, että vanhemmuuden äärityyppejä tuntuu olevan aiempaa enemmän. Samalla myös levottomia, aggressiivisia tai sulkeutuneita lapsia on enemmän kuin vielä parikymmentä vuotta sitten.
Väestöliiton perheneuvonnan koordinaattori Minna Oulasmaa sanoo, että huonosti voivien lasten määrästä kertovat pitkään varhaiskasvatusta tehneet ammattilaiset.
Samaa sanoo myös lastenpsykiatrian erikoislääkäri Jari Sinkkonen, joka on puhunut aiheesta julkisuudessa.
Oulasmaan mukaan Väestöliiton tutkimuksen kertomuksista tuli esille kaksi ääripäätä: täysin välinpitämättömät vanhemmat, jotka eivät halua mitään tietoa lapsen päivästä.
Sitten oli niitä vanhempia, jotka puuttuivat joka asiaan ja valittivat turhanpäiväisyyksistä.
Oulasmaa miettii, ovatkohan ääripään tyypit yleistyneet. Molemmissa tapauksissa kyse on tavallaan samasta asiasta – kyky kuunnella lasta on jotenkin häiriintynyt.
Päiväkotien henkilöstöä yksilöidyt turhanpäiväiset vaatimukset tympivät. – Vanhemmat voivat luoda tarpeita vähän tyhjästäkin, vaikka lapsi pärjäisi ihan hyvin ilman. Vaatevaatimukset ovat tyypillisiä, eräs lastentarhanopettaja kertoo Taloussanomille.
– Jotkut vanhemmat eivät halua, että lapsi nukkuu päiväunia, mikä on usein ihan ymmärrettävääkin.
– Tuntuu vain välillä niin brutaalilta pitää lasta väkisin hereillä, tökkiä, että ”hei, et saa nukahtaa”. Vanhemmat eivät aina ymmärrä, että päiväkotielämä on hektistä, ja lapset väsyvät täällä. Oli myös kommentti, jossa päivähoidon henkilöstön oli vaikea ymmärtää, että 3-vuotias tuodaan hoitoon, kun äiti on vauvan kanssa kotona. Syynä ihmettelyyn oli se, että lapsi itki joka kerta herättyään päiväunilta ja ikävöi äitiä, Oulasmaa kertoi.
Jos lapsi ei saa tarpeeksi rauhaa ja lepoa ohjatusta toiminnasta ja ärsyketulvasta, hänelle voi Sinkkosen mukaan tulla ”burn outin” tapainen väsymysreaktio.
– Kestoaiheeni, mistä jankutan jatkuvasti, on tämä tavallinen puuhastelu ja touhuaminen ja tällainen ’dolce far niente’ – mukava joutenolo.
– Niissä tilanteissa oppii tuntemaan lapsensa. Voin sanoa 30 vuoden kokemuksella, että lapsesta on upeaa, kun joku on heidän ajatuksistaan aidosti kiinnostunut.
(Ingressissä haastattelupätkän lyhennelmä Väestöliiton tutkimuksesta Ammattikasvattajan kielletyt tunteet.)
