Tehokkuusajattelun tilalle voi tulla lähikaupan ja -palveluiden uusi nousu - Oma raha - Ilta-Sanomat

Pala Pariisia tuli Helsinkiin

Pariisilaistyylisten pikkuleipomoiden, kukkakauppojen ja kohtaamispaikkojen tuleminen Suomeen on hyvä merkki arjen pienten ylellisyyksien arvostuksesta. Se on myös vastine kaikelle tehokkuusajattelulle, kirjoittaa trendiasiantuntijamme Pia Sievinen.

9.2.2013 7:07 | Päivitetty 13.2.2013 12:20

Kaksi ilahduttavaa havaintoa pääkaupungista parin viime viikon ajalta: eteläisessä kaupunginosassa ovensa hiljattain avannut leipomo ja tulppaanimeri Esplanadilla.

Nopeasti pienestä, tuoretta käsin tehtyä leipää jopa sunnuntaiaamuisin kello 8 lähtien myyvästä leipomosta on tullut vilkas kohtaamispaikka, jossa lähikortteleissa – ja vähän kauempanakin – asuvat pistäytyvät hakemassa leipää ja vaihtamassa kuulumisia henkilökunnan kanssa. Ja poistuvat hymyillen helmikuun keskelle.

Tiedän mistä puhun, sillä tyytyväisenä olen hipsinyt leipomoon aamuin ja illoin ja nauttinut pariisilaiselämästä, vaikka asiaa ei aina olisi ollutkaan.

Tulppaaneja olen käynyt nuuhkimassa erään liikkeen näyteikkunassa Pohjoisesplanadilla. Enkä ole ainoa: ylöspäin kohottautuvaa oranssia tulppaanimerta ja sen tuoksua ovat kuulemma käyneet ihastelemassa muutkin ohikulkijat – etenkin vanhemmat naiset.

Mutta mistä leipomon oven hymyillen avaavien ja sulkevien asiakkaiden tyytyväisyydessä ja kuhinassa Esplanadilla on kysymys? Olemmeko unohtamassa tehokkuuden ja tuottavuuden arvomme edes hetkeksi ja vaihtamassa ne nautintoihin ja kauneuteen ympärillämme? Olemmeko pariisilaistumassa?

Yksinkertaisetkin nautinnotovat ylellisyyttä

Käsin leivottua leipää myyvän leipomon taustalla on omistajan Tukholmassa tekemä havainto siitä, että uunituoreen korkealaatuisen artesaanileivän kysyntä on kasvussa. Ja ilmassa on havaittavissa kaipuuta paitsi yksinkertaiseen ylellisyyteen, myös arkisiin kohtaamispaikkoihin.

Käsityönä leivottu leipä ja pienet arkiset pysähdykset – mielihyvän tuottaminen itselle – voivat edustaa suurinta ylellisyyttä maailmassa, jossa pitäisi joka hetki tuottaa ja olla tehokas. Elämä leipomossa osoittaa, että yksinkertaisimmat arkiset asiat, kuten tuore leipä tai pulla, voivat yhdistää meitä enemmän kuin mikään.

Pariisissa tuore leipä ja sen hakeminen aamulla boulangeriesta on itsestäänselvyys ja sosiaalinen tapahtuma. Se on arkista ylellisyyttä, joka ulottuu yli yhteiskuntaluokkien.

Tehtaankatu Helsingissä ei edusta koko Suomea, mutta kun Fazerin kaltainen toimija avaa leipämyymälän pieneen nurkkaukseen Ullanlinnassa, kyseessä tuskin on harrastus. Se on kiinnostava ele, joka herättää parhaimmillaan myös kilpailijat. Ja kuka tietää, ehkä pariisilaistumme ja siirrymme digitaalisesta elämästä todellisuuteen nopeammin kuin uskallamme arvata. Kuhina on alkanut.

Helsingin Sanomat uutisoi taannoin pienten lähi- ja luomuruokaan erikoistuneiden ruokakauppojen haasteista selvitä hengissä. Vaikeammin mitattavissa oleva puoli on, että edelläkävijät ovat jo luoneet olemassaolollaan tilaa uudelle ja tuoneet lähikorttelien asukkaita lähemmäksi toisiaan.

Tehtaankadulla ja Pohjoisesplanadilla on tarjolla paitsi leipää ja tulppaaneja, myös kohtaamisia ja hiljaisia signaaleja – aavistus siitä, mitä näemme huomenna.

Nähdään siellä.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?