Kun työstä tuli elämää suurempaa - Oma raha - Ilta-Sanomat

Kun työstä tuli elämää suurempaa

Julkaistu: 17.1.2013 6:01, Päivitetty 16.1.2013 17:49

Menneitä ovat ajat, jolloin työ vei päivästä kahdeksan tuntia. Tietotyöläinen ei voi jättää aivojaan toimistolle, ja niissä raksuttaa paljon kysymyksiä: kuinka pärjään, mitä minä tahdon? Onko työstä tullut iso – ehkä liiankin iso – osa minäkuvaamme?

Työelämä näytti toiselta Kekkosen Suomessa, ja vielä Koivistonkin aikaan. Suuri osa kansasta kipaisi aamulla töihin, ahersi kahdeksan tuntia, läksi kotiin. Palkkakuitissa luki saman työnantajan nimi vuosikymmeniä.

Nyt työsähköposteja on tavallista kollata kännykästä nukkumaanmenoaikaan, ja työelämää analysoidaan kavereiden kanssa kuin parisuhdetta.

Mitä tapahtui?

Työ muuttui. Yhä useampi tekee tietotyötä, eikä kotiin lähtevä asiantuntija voi kytkeä aivojaan pois päältä. Vapaa-ajalle heittäytymistä vaikeuttavat myös taskuun mahtuva tekniikka ja työskentely eri aikavyöhykkeillä olevien ihmisten kanssa.

– Tietoammateissa tulee itse pitää huolta rajanvetämisestä vapaa-ajan ja työn välille, sanoo johtava työterveyspsykologi Antti Aro lääkäritalo Diacorista. Se ei ole hänen mukaansa ihan helppoa.

Lisäksi nykytyö on usein varsin abstraktia: Silminnähtäviä tuloksia ei välttämättä synny ja työssä onnistumista voi olla vaikeaa arvioida. Työelämän nimikkeet ovat yhtä viidakkoa.

Ehkä ihmiset pohtivat tästä syystä enemmän ammatti-identiteettiään, sanoo vanhempi tutkija Jari Hakanen Työterveyslaitokselta. Hän muistuttaa ”mestarien ja kisällien ajasta”, jolloin oli selvempää, mitä kukakin teki ja missä asemassa.

– Silloin työstä ei tarvinnut puhua samaan tapaan, sillä ylpeys omasta osaamisesta näkyi työssä, Hakanen sanoo.

Työstä tuli kuinparisuhde

Sitoutumisen kulttuurikaan ei ole ennallaan. Jälleenrakennusajan jälkeläiset, etenkin 50- ja 60-luvulla syntyneet, jopa 70-lukulaisetkin, sitoutuvat tutkimusten mukaan työpaikkaansa, kuvaa vt. johtava työpsykologi Airi Kerkelä  Mehiläisen työelämäpalveluista.

Se teki työelämän tavallaan yksinkertaisemmaksi. Nuoremmat taas keskittyvät enemmän omaan uraansa ja siinä etenemiseen.

– He voivat olla työsuhteissa entistä lyhyemmän aikaa – mutta juuri riittävän aikaa, jotta saavat laajennettua omaa osaamistaan ennen kuin siirtyvät eteenpäin, uusiin organisaatioihin, Kerkelä sanoo.

– Työstä on tullut vähän kuin parisuhde, mitä pohditaan ja mietitään, että antaako tässä pysyminen minulle parhaan tuloksen, Työterveyslaitoksen Hakanen kuvaa.

Kierrettä lisää se, että yhä erilaisemmista valinnoista on tullut mahdollisia ja hyväksyttyjä – myös siitä, että työ jätetään arvoasteikossa alemmas. Diacorin Aron mukaan etenkin nuoret pitävät tärkeänä, että työ tuntuu mielekkäältä ja että sitä voi tehdä mukavassa porukassa.

Epävarmuus lisääpohdiskelua ja puhetta

Viime vuosien talouskriisit, työelämän epävarmuus ja pätkätyöt lisäävät työn pohtimiseen kuluvaa aikaa. Moni miettii, kuinka kehittää omaa osaamista, jotta pärjäisi.

– Työelämästä on tullut suoriutumista, enemmän huippu- kuin kuntourheilua, Työterveyslaitoksen Hakanen kuvaa.

Hänen mukaansa tämä näkyy niinkin, että moni puhuu itsestään talouselämästä temmatuin termein. Että kuinka tehokkaita ja kilpailukykyisiä ollaan.

Työstä intoilemisessa ei ole mitään pahaa, mutta etenkin epävarmoina aikoina on tärkeää, ettei rakenna omaa olemistaan liikaa työminänsä varaan, asiantuntijat sanovat.

Ei siis kaikkia munia samaan koriin. Jos työpaikka lähtisi, mitä silloin jäisi?