Työpaikan painonvartija onkin vallankäyttäjä - Oma raha - Ilta-Sanomat

Kun työkaverin painosta tuli puheenaihe

Kansakuntana suomalaiset käyttäytyvät miltei bulimikkomaisesti. Juhla-aikaan mässäillään, mutta pyhien jälkeen alkaa kilotuskittelu. Lue, miten työpaikoilla jauhetaan aiheesta ja millaista vallankäyttöä työkavereiden painon ja suupalojen tarkkailukin voi olla.

5.1.2013 6:01 | Päivitetty 4.1.2013 16:43

Viimeistään loppiaisen jälkeen suomalaisiin iskee laihdutus- ja kuntoiluaalto.

Professori Mikael Fogelholm Helsingin yliopiston elintarvike- ja ympäristötieteiden laitokselta sanoo, että Suomi kansakuntana elää eräänlaista pienoisbulimiaa. Etenkin jouluna, mutta myös pääsiäisenä, vappuna ja kesän grillikauden aikaan korostetaan herkuttelua, mutta sen jälkeen iskee itseinho.

Monella työpaikalla paino on alkuvuoden yleisin puheenaihe.

– Laihdutuspuhe on niin yleistä, että se on jo yksi sosiaalisen kanssakäymisen muoto, tutkijatohtori Hannele Harjunen Jyväskylän yliopistosta sanoo.

Liian lihomisen välttäminen on terveellistä, mutta Harjusen mielestä keskusteluissa on nurjakin puoli. Jatkuva painosta puhuminen viestii, että  omaan kehoon ei saa olla tyytyväinen, vaan sitä pitää koko ajan yrittää muuttaa.

Kyttääjä haluaakontrolloida

Painosta puhuvat ja kaalisoppareseptejä vaihtelevat useimmiten ne, jotka eivät ole erityisen lihavia.

– Puheet parin joulukilon pudottamisesta tai bikinikuntoon pääsystä oikeasti lihavien ihmisten seurassa ovat suhteellisen loukkaavia, Hannele Harjunen sanoo.

Hänestä kyseessä voi olla silkka ilkeys tai vallankäyttö.

On työpaikkoja, joilla ihmiset kyttäävät paitsi omaa, myös toistensa painoa.

– Taisivat kinkku ja suklaa maistua, työkaveri voi letkauttaa toiselle.

Harjusen mielestä puhuja tuskin on tällöin huolissaan toisen terveydestä. Hän ennemminkin haluaa kontrolloida ja vahtii normia. Yleensä tällaiset kommentit vain aiheuttavat mielipahaa, eivätkä suinkaan edistä tervettä painonpudotusta.

Monet katsovat asiakseen puuttua toisten syömiseen, söivät he mitä hyvänsä. Vaikkapa pullasta kieltäytyjältä voidaan kysyä, onko hän laihdutuskuurilla? Jos kieltäytyjä on hoikka, työkaverit voivat epäillä, että hänellä on syömishäiriö.

Syntisen hyvän jälkeenon rangaistuksen vuoro

Jyväskylän yliopiston Harjunen kiinnittää huomiota kilokeskustelun moralistiseen sävyyn. Siinä käsitteet synti, kielletty hedelmä ja rangaistus vilahtavat usein.

– Ihmisen hyvyyttä tai kurinalaisuutta arvioidaan painon perusteella, hän lisää.

Ylipainoisesta ajatellaan helposti, että hän ei huolehdi itsestään. Helsingin yliopiston Fogelholmin mukaan joillekin työpaikoille palkataan mieluiten hoikkia. Kyse voi olla valitsijoiden tiedostamattomista valinnoista, mutta myös epäilystä, että pulska ei ehkä pysty hallitsemaan työtään, koska ei pysty hallitsemaan syömistäänkään.

– On selvää, että muutamalla kilolla ei mitata ihmisen hyvyyttä työelämässä eikä muuallakaan, Fogelholm sanoo.

Silti erityisesti hyvin kouluttautuneilla naisilla suuri painoindeksi voi hänen mukaansa olla paitsi rekrytoinnin, myös palkan nousun este. Fogelholmista on erittäin ikävää, että painon ja laihuuden ihannointi on korostuu yhteiskunnassa.

Suomeen pitäisijulistaa painorauha

Koosta riippumatta jatkuva kilokeskustelu tympii osaa ihmisistä. Mikael Fogelholm sanoo, että joillakin työpaikoilla on vaikea välttyä asialta.

– Jos on tarpeeksi rohkea, voi sanoa, että ei haluaisi puhua aiheesta tai pyrkiä ujuttamaan keskusteluun uudenlaisia näkökulmia, tutkijatohtori Hannele Harjunen neuvoo.

Kumpikin korostaa, että niin lihavuus kuin laihuuskin on jokaisen yksityisasia. Harjunen huomauttaa, että ylipainon syyt ovat erittäin moninaiset. Hän toivoo, että Suomeen saataisiin painorauha eli jätettäisiin toisten ulkomuodon kommentointi.

Fogelholm vertaa painoa rahan käyttöön.

– Eihän kukaan kysele, onko rahan käyttösi tasapainossa? Miksi sitten painoa pitäisi voida kommentoida avoimesti?

On–off-ruokailurassaa henkisesti

Ylipaino on epäterveellistä. Mikael Fogelholm sanoo, että toki terveydestä ja painon hallinnasta on syytä huolehtia, mutta hän toivoo maalaisjärkeä ja nykyistä rennompaa asennetta.

– Painosta ei pidä tehdä uskontoa.

Fogelholmin mielestä painon hallintaan voi suhtautua samalla tavalla kuin omaan talouteen. Talous pysyy parhaiten kunnossa, kun pitää huolen siitä, että ei elä yli varojensa, vaikka ostaakin välillä jotain, mitä tekee mieli.

Ruokaan liittyvä on–off-ajattelu on hänen mukaansa psyykkisesti rasittavaa.

– Olisi fiksuinta, että lomat eivät olisi armotonta mässäilyä. Toisaalta vapaa-aikaa voisi käyttää liikkumiseen; silloin on varaa syödäkin enemmän, hän lisää.

Ole sellainen kuin olet– kunhan olet hoikka

Jyväskylän yliopiston Hannele Harjusen mielestä median, kaupallisten yritysten ja mainosten esittämä maailma on skitsofreninen. Niissä sanotaan, että ole oma itsesi, arvosta itseäsi sellaisena kuin olet, herkuttele ja nauti elämästäsi, mutta samaan aikaan asetetaan tiukat rajat kelvolliselle keholle.

Edes "muodokkaille naisille" suunnatuissa mainoksissa alusvaatemallit eivät ole pulleita, vaan korkeintaan normaalivartaloisia.

Mediassa lihava voi olla sankari – jos hän laihtuu.

– Television painonpudotuskisat ovat vastenmielisiä, professori Mikael Fogelholm sanoo.

Hänen mielestään kilpailut kiinnittävät liikaa huomiota nopeisiin ja suuriin tuloksiin. Jos laihtumisesta pitää kilpailla, voittajaksi tulisi hänestä nimetä se, joka onnistuu laihdutuksen jälkeen pitämään saavuttamansa painon viisi vuotta.

Muutaman kilon laihtuminen ei ole mikään uutinen, mutta sekin edistää terveyttä selvästi ja on realistinen tavoite.

– Satakiloiselle viiden kilon pudotus on hyvä, kymmenen kilon pudotus loistava tulos, Fogelholm sanoo.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?