Varo, sinustakin voi helposti tulla syntipukki

Julkaistu:

Ihmisen taipumus nostaa yksi henkilö tikunnokkaan on tyypillistä yhteisöille niin työpaikoilla, kouluissa kuin suvuissa. Mutta halutaanko tämän päivän syntipukkitarinoilla itse puhdistautua? Vai onko vain oikein, että päättäjiä vahditaan tiukasti? Helpottaako, kun voi osoittaa yhtä ihmistä sormella ja ajatella, että "onneksi en itse ole tuollainen".


Finnairin toimitusjohtaja Mika Vehviläinen, AKT:n puheenjohtaja Timo Räty ja Helsingin sosiaalijohtaja Paavo Voutilainen ovat nimiä, jotka ovat tulleet tutuiksi julkisuudesta viime aikoina.

Näitä ihmisiä on epäilty väärinkäytöksistä virassa tai työtehtävässä. Samalla kun asiaa on vasta alettu selvitellä, henkilö on jo nostettu korkealle valtakunnan julkisuuteen.

Virheen tehnyt ihminen on toki tilivelvollinen teoistaan. Kuitenkin esimerkiksi Paavo Voutilainen todettiin lopulta Helsingin käräjäoikeudessa syyttömäksi väärinkäytöksiin kohutuissa huonekaluhankinnoissaan. Siinä vaiheessa takana oli kuitenkin jo kuukausien riepottelu mediassa ja keskustelupalstoilla.

Lisäksi usein näyttää siltä, että tietty ihminen joutuu silmätikuksi aiheesta, joka koskettaa laajempaakin ihmisryhmää. Yhdestä ihmisestä tulee julkinen syntipukki, jonka riepottelu jättää helposti asian taustat ja laajemmat yhteydet varjoonsa.
MAINOS (TEKSTI JATKUU ALLA)
MAINOS PÄÄTTYY

Niin sanottu syntipukki-ilmiö tunnetaan jo ihmiskunnan alkuhämäristä alkaen. Ihmisen taipumus nostaa yksi henkilö tikunnokkaan on edelleen tyypillistä ihmisten yhteisöille niin työpaikoilla, kouluissa kuin suvuissa.

Sana syntipukki on peräisin Raamatusta, jossa sillä oli konkreettinen merkitys: ” Ennen kuin syntipukki päästettiin erämaahan, Aaron laski molemmat kätensä sen pään päälle ja siirsi siten vertauskuvallisesti kansan synnit sen päälle. Pukki kantoi sitten kansan synnit pois leiristä.”, lukee Jesajan kirjan 53. luvun 6 jakeessa.

Halutaanko tämän päivän syntipukkitarinoilla pestä pois yhteisetkin synnit? Vai onko vain oikein, että päättäjiä vahditaan tiukasti?

Tutkitaan vai
hutkitaan ensin?


Voima-lehden toimittaja Susanna Kuparinen seurasi tiiviisti Voutilaisen tapausta. Hänen mielestään tämänkaltaisia aiheita pitää vastaisuudessakin ryhtyä käsittelemään mediassa saman tien.

– Koska meillä oikeusprosessit voivat kestää kauan, ja koska asiaan kohdistuu yleistä mielenkiintoa, Kuparinen perustelee.

Vaikka Voima-lehdessä aluksi seurattiin Voutilaisen tapausta tarkasti, oikeuden vapauttava päätös julkaistiin lehdessä vasta yli puoli vuotta myöhässä. Journalistin ohjeiden ja Kuparisen itsensä mukaan päätös olisi kuitenkin pitänyt julkaista viivytyksettä.

– Virhe tapahtui, ja siitä pitää oppia, Kuparinen sanoo.

Pappi ja kirjailija Jaakko Heinimäki pitää ongelmallisena sitä, että tapauksista uutisoidaan, kun oikeusprosessi on vielä kesken. Hän pahoittelee, että uutisten ja viestinnän maailma on tullut niin nopeaksi, että uutisvälineet kilpailevat kuin aitajuoksijat. Toimituksissa ei ole varaa tehdä rauhallisesti ja perusteellisesti työtänsä. Silmätikkujen riepottelu kärjistyy entisestään, kun uutiset julkaistaan yleensä pikavauhtia myös netissä.

– Netin keskusteluareenat ovat kuin hullujenhuoneita. Siellä tikunnokkaan nostettujen ihmisten elämän ruotiminen jatkuu amatöörivoimin. Se on ehkä se karuin ja hurjin juttu, Heinimäki sanoo.

Helsingin yliopiston kansleri ja filosofi Ilkka Niiniluoto arvioi, että yleinen käytäntö rikostutkintojen uutisoinnista on muuttunut.

– Suomessa on vanha periaate, että kukaan ei ole syyllinen, ennen kuin on toisin todistettu. Sen takia rikosuutisissa vältettiin aikaisemmin sitä, että julkaistiin rikollisten nimiä. Nyt käytäntö näyttää muuttuneen aika paljon. Sekä rikostutkinta että eettiset ongelmat henkilöidään ja ne tuodaan suoraan julkisuuteen nimellä varustettuna.

Niiniluodon mukaan vaarana on, että ihminen leimautuu, vaikka myöhemmin osoittautuisi, ettei moitteisiin ollut aihetta.

Miten paljon yhtä
ihmistä voi riepotella?


Sekä Kuparinen että Heinimäki vetäisivät riepottelun rajan ainakin siihen, että keskityttäisiin asiaan, ei henkilökohtaisuuksiin.

– Se, minkälainen tyyppi joku on, ei oikeastaan kuulu lehtien palstoille ollenkaan. Eettinen keskustelu pitäisi käydä argumenteilla, ei nostamalla yksilöitä tikunnokkaan. Jokainen ihminen on hirveän paljon monimutkaisempi olento, kuin mitä iltapäivälehtien lööpeistä voi lukea, Heinimäki sanoo.

Kuparisen mukaan yksityiselämä pitäisi rajata pois julkisuudesta, jos se ei vaikuta tekemisiin.

– Minua huolestutti Vantaan silloisen kaupunginjohtaja Jukka Peltomäen naissuhteen uutisointi Helsingin Sanomissa viime vuonna. Toimittaja perusteli suhteen uutisointia sillä, että se oli saattanut Vantaan sekasortoon. Mutta voiko suhde ylipäätään suistaa kaupunkia sekasortoon? Se oli muuten hillittömän hieno juttusarja, mutta suhteesta kertominen oli liikaa, Kuparinen sanoo.

Kuparisen mukaan ihmisen henkilökohtaista elämää käsitellessään toimittaja lankeaa helposti kaksinaismoralismiin. Muilta voidaan vaatia sellaista käytöstä ja standardeja, joita ei itse noudateta omassa elämässä.

Kuparinen poistaisi myös nimittelyn.

– Esimerkiksi Rätyä on julkisesti haukuttu psykopaatiksi, narsistiksi ja vaikka miksi. En tiedä, miten nämä asiat edes liittyvät siihen, mitä Räty on tehnyt, hän sanoo.

Ilkka Niiniluodon mukaan yksittäisen ihmisen nostaminen esiin mediassa on yleistynyt viime vuosina.

– Ennen tällaiset sensaatiojutut rajoittuivat vain joihinkin lehtiin, mutta nyt niistä on tullut kaikille näkyvää lööppien vakioaineistoa. Varmasti on totta, että jos yksi ja sama henkilö on viikkokausia pyörityksessä, se voi olla hänen kannaltaan kohtuutonta, Niiniluoto sanoo.

Niiniluodon mukaan median kannattaisi ihmisten sijaan kaivaa esille laajempia mekanismeja, joista eettiset ongelmatkin syntyvät. Hän kuitenkin myöntää, että median on helpointa ja havainnollisinta käsitellä ongelmia juuri yksittäisten tapausten kautta.

Kantaako syntipukki
kaikkien pahat teot?


Jyväskylän yliopistossa joulukuussa tarkastetussa väitöskirjassa Tiina Nikkola tutki ihmisen käyttäytymismalleja ryhmässä. Nikkolan mukaan ryhmän valitsema syntipukki mahdollistaa sen, että ryhmän sisäisistä ristiriidoista ei tarvitse piitata ja omaa syyttömyyttä voidaan pitää valheellisesti yllä. Syyllisen etsiminen on ryhmissä yleinen ratkaisumalli, jolla suojaudutaan omilta ahdistuksen tunteilta.

Jaakko Heinimäellekin ilmiö on tuttu.

– Kun voidaan osoittaa yhtä ihmistä sormella, voidaan tuntea, että luojan kiitos me ei olla tuollaisia. Oma puhtauden tunne syntyy näkemällä likaa toisessa.

Toisaalta moraalia voi hänen mukaansa käsitellä vain ihmisten kautta, koska vain ihmiset tekevät moraalisia ratkaisuja.

– Esimerkiksi osakeyhtiöillä ei ole moraalia, osakkailla on, Heinimäki sanoo.

Kuparisen mukaan on mahdollista, että viime aikojen uutisissa näkyy syntipukki-ilmiö.

– Totta kai on vaarana, että silloin alkuperäinen asia unohtuu. Mutta kun on kyse johtajasta tai korkeinta valtaa käyttävästä henkilöstä, silloin myös odotukset nuhteettomuudesta on ihan aiheellisestikin kovia, Kuparinen sanoo.

Syntipukki-ilmiötä ei Kuparisen mukaan pidä sekoittaa normaaliin huolelliseen asioiden seuraamiseen.

– Journalistin ohjeissa vaaditaan, että uutisoitu asia pitää seurata loppuun asti. Jos näin sitten tekee, se leimataan helposti ajojahdiksi.

Kuparinen huomauttaa, että syntipukiksi leimaamisen takana voi olla myös yksittäisen ihmisen henkilökohtainen kostoretki, ei välttämättä minkään ryhmän yhteinen valinta. Syntipukki-ilmiön ohella toinen ongelma on asioiden psykologisointi.

– Meillä ihmisillä on lajina ja meidän kulttuurissamme vahvana tendenssinä motivaation kaivaminen psykologiasta. Minusta sitä pitää varoa, kun kirjoittaa esimerkiksi virkamiesten ja viranhaltijoiden käytöksestä. Lopulta sillä ei ole väliä tekojen kannalta, mikä motiivi on, sillä ainoa kiinnostava seikka yhteisön kannalta on eleet ja seuraukset, Kuparinen sanoo.

Ansaitseeko jokainen
anteeksiannon?


Kun silmätikku on keikkunut otsikoissa aikansa, kohu laantuu ja unohtuu. Tilalle tulee toisia kohuja.

Silmätikku on voinut saada lopulta oikeudelta vapauttavan päätöksen, mutta pystyykö se enää palauttamaan hänen mainettaan julkisuudessa? Ja jos tuomio onkin langettava, ansaitseeko ihminen kuitenkin anteeksiannon?

– Se riippuu siitä, muuttaako ihminen toimintaansa vai ei. Jos sama meininki jatkuu, en ymmärrä, minkä takia pitäisi antaa anteeksi, sanoo Kuparinen.

Kuparinen kummastelee sitä, että Suomessa esimerkiksi poliitikot eivät eroa kovin herkästi, vaikka olisivat toimineet väärin. Ruotsissa on hänen mukaansa toisin.

Heinimäki sanoo, että anteeksiannossa ei välttämättä tarvitse olla kysymys ansaitsemisesta.

– Silloinpa vasta kysymys anteeksiantamisesta onkin, kun toinen ei ansaitse sitä.

Heinimäen mukaan on käytännössä mahdotonta sanoa, missä tilanteessa jonkun ihmisen peli olisi kokonaan menetetty, ja kenelle annetaan
mahdollisuus uuteen alkuun. Kerran ihmisen otsaan lyöty leima pysyy kuitenkin tiukassa.

– Tässä suhteessa olemme hirveän julmia. Hirvittävän kärkkäästi luulemme tietävämme, millaisia toiset ihmiset ovat.

Kommentit

    Näytä lisää

    Näitä luetaan!
    1. 1

      Vuorolisiä jopa 1 460 €/kk – näissä ammateissa tienataan eniten lisillä

    2. 2

      3 perhettä kiisteli homepommista, keskimmäinen joutui maksajaksi – ”Tuomioiden takana on paljon inhimillistä kärsimystä”

    3. 3

      Ex-mainosmies: Kaikki keinot sallittuja

    4. 4

      Kommentti: Pitäisikö ”työn välttelijöiltä” viedä tuet? Ei mitään hyötyä

    5. 5

      Työpaikan ”pakkohaku” kostautui Kirsille, 41 – unelmatöihin ei ollut enää asiaa

    6. 6

      42 000 euron sakot saanut Ilpo Kokkila: ”Suomalainen sakotussysteemi on räikein esimerkki aikansa eläneestä maailmasta”

    7. 7

      Kuusi Persianlahden maata ottaa käyttöön 5 prosentin arvonlisäveron – syynä öljyn hinnan lasku

    8. 8

      Mikko Kuitunen halusi perustaa firman, jonne ei potuta mennä töihin – ”Suomessa esiintyy liikaa vääränlaista vallanhimoa”

    9. 9

      K-kauppias kiistää olevansa välinpitämätön

    10. 10

      Uutuuskirja: Kirsti Paakkasen omaisuus Suomen lapsille – ”Suomi on palvellut minua hienosti”

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Vuorolisiä jopa 1 460 €/kk – näissä ammateissa tienataan eniten lisillä

    2. 2

      Kommentti: Pitäisikö ”työn välttelijöiltä” viedä tuet? Ei mitään hyötyä

    3. 3

      Työpaikan ”pakkohaku” kostautui Kirsille, 41 – unelmatöihin ei ollut enää asiaa

    4. 4

      Mikko Kuitunen halusi perustaa firman, jonne ei potuta mennä töihin – ”Suomessa esiintyy liikaa vääränlaista vallanhimoa”

    5. 5

      42 000 euron sakot saanut Ilpo Kokkila: ”Suomalainen sakotussysteemi on räikein esimerkki aikansa eläneestä maailmasta”

    6. 6

      3 perhettä kiisteli homepommista, keskimmäinen joutui maksajaksi – ”Tuomioiden takana on paljon inhimillistä kärsimystä”

    7. 7

      Kokkilan kesätyö vastaavana mestarina päättyi onnettomuuteen – ”Meillä ei ollut niin vaikeasta työstä minkäänlaista kokemusta”

    8. 8

      Uuden ammattibarometrin Top 15 -listat: Näillä aloilla työntekijöistä on pulaa – eniten tarjokkaita sihteereiksi

    9. 9

      Kuusi Persianlahden maata ottaa käyttöön 5 prosentin arvonlisäveron – syynä öljyn hinnan lasku

    10. 10

      Uutuuskirja: Kirsti Paakkasen omaisuus Suomen lapsille – ”Suomi on palvellut minua hienosti”

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Ex-johtaja tienasi 180 000 euroa vuodessa: kutsuttiin palkattomaan työkokeiluun – "Ehdotetaan jotain kärrypojan hommia"

    2. 2

      Mies maksoi 75,50 euron laskua käteisellä pankissa ja yllättyi – pankin mukaan tasarahalla ei kannata maksaa

    3. 3

      Olli Turusella, 33, on yli 30 sijoitusasuntoa ja velkaa yli miljoona euroa

    4. 4

      Ala käy kuumana ja tekijöille tarvetta: keskiansiot yli 4100 e/kk – pääsy­vaatimuksena yksi koe

    5. 5

      Työpaikan ”pakkohaku” kostautui Kirsille, 41 – unelmatöihin ei ollut enää asiaa

    6. 6

      Vuorolisiä jopa 1 460 €/kk – näissä ammateissa tienataan eniten lisillä

    7. 7

      Uutuuskirja: Kirsti Paakkasen omaisuus Suomen lapsille – ”Suomi on palvellut minua hienosti”

    8. 8

      Asunto odottaa ostajaa jopa kaksi vuotta – katso, miten pitkään asuntoa myydään eri paikkakunnilla

    9. 9

      Joukko lääkäreitä ei uskalla paljastaa sivutyötään – poikii jopa vihapostia

    10. 10

      42 000 euron sakot saanut Ilpo Kokkila: ”Suomalainen sakotussysteemi on räikein esimerkki aikansa eläneestä maailmasta”

    11. Näytä lisää