Finanssialan keskusliiton mukaan yhdeksän kymmenestä 15-74 -vuotiaasta suomalaisesta käyttää internetiä. Viime kesänä julkistetun tutkimuksen mukaan kuitenkin vain alle puolet 65 vuotta täyttäneistä on netin käyttäjiä.
– Niille, joilla ei ole pääsyä verkkoon, elämä on kallista, sanoo Kuluttajaliiton pääsihteeri Juha Beurling.
Tutkijat puhuvatkin digitaalisesta kahtiajaosta. Se tarkoittaa yhteiskunnan jakautumista niihin, joilla on käytössään Internet-yhteys, ja niihin, joilla sitä ei ole. Osalla ei myöskään ole tietokoneen käyttöön tarvittavia taitoja, joten heitä on turha passittaa vaikkapa kirjastoihin hoitamaan asioitaan.
Maksa laskusta jasen maksamisesta Joukko tietokoneettomia saa edelleen laskunsa paperilla ja maksaa ne pankin konttorissa. Osa palveluntarjoajista laskuttaa paperilaskun lähettämisestä. Esimerkiksi Saunalahti ja Sonera pyytävät siitä noin euron.
Laskun maksamiseen pankin konttorissa hupenee helposti lounaan hinta. Finanssivalvonta kiinnitti viime vuonna huomiota siihen, että joissain tapauksissa palvelumaksut olivat kohtuuttomia. Maksun hinta oli enimmillään oman pankin konttorissa seitsemän euroa ja vieraan pankin konttorissa kahdeksan euroa laskulta.
– Katsoimme, että muutaman pankin velotus läheni ylärajaa, Finanssivalvonnan lakimies Ilse Lampela sanoo.
Esimerkiksi Nordeassa tilisiirto pankkitunnuksilla henkilöpalveluna maksaa viisi euroa. Pankkitunnukset maksavat 2,50 euroa kuukaudessa.
Sampo Pankin konttorissa laskunmaksusta käteisellä velotetaan kuusi euroa. OP-Pohjolan verkkosivujen mukaan pankeissa laskun maksaminen tilisiirtona maksaa 3,50 euroa.
– Jos henkilöllä on monta laskua maksettavanaan, pelkästään tähän voi humahtaa 50 euroa, Beurling huomauttaa.
Lampela huomauttaa, että ilman nettiyhteyksiä elävilläkin on vaihtoehtoja. He voivat käyttää esimerkiksi suoravelotusta tai maksupalvelua.
Pankki palvelee, josasioit kello 10–13
Tutkimusten mukaan selkeästi muita huonommat tietokoneen ja internetin käyttömahdollisuudet on iäkkäillä, maaseudun asukkailla, vähävaraisilla ja vähän koulutetuilla. Beurling huomauttaa, että aivan kaikkialle Suomeen ole edes vielä saatu toimivaa nettiyhteyttä.
Aktiivikansalaisissakin on oma väliinputoajajoukkonsa. Beurlingin mukaan maksuhäiriömerkintä saattaa estää verkkopankkitunnusten saamisen.
– Jos ihminen sotkenut elämänsä jo niin pahasti, että on menettänyt luottotiedot, pitääkö häntä rankaista vielä lisää? Beurling ihmettelee.
Jos luottotiedot menettänyt käy päivätöissä, hänen voi olla vaikeaa hoitaa asioitaan pankissa. Beurlingin mukaan monella paikkakunnalla pankit tekevät kassapalveluita vain muutaman tunnin päivässä.
Esimerkiksi Tornion ja Punkalaitumen Nordeassa sekä Siilinjärven ja Joensuun Sampo Pankissa asiakas saa kassapalveluita vain kello 10:00–13:00.
Netitöntä pomputetaanpuhelimessakin
Monet muutkin toimet hoituvat pääosin internetissä. Tietoa kuntien ja kaupunkien toiminnasta, verotuksesta tai Kelasta löytää helpoimmin verkosta.
Henkilöllä, jolla ei ole internet-yhteyttä, on kaksi vaihtoehtoa: soittaa tai mennä toimistoon asioimaan. Usein palvelun saaminen tarkoittaa, että henkilön pitää pystyä hoitamaan asioitaan virka-aikana.
Jos asiakas asuu vaikkapa maalla, mistä bussi alueen keskukseen menee kerran päivässä tai joka toinen päivä, asioiden hoitaminen voi olla melkoinen ponnistus.
Ilman internet-yhteyttä jo pelkästään oikean puhelinnumeron löytäminen tai osoitteen ja aukioloajan selvittäminen voi olla tuskaa. Usein puhelimessa joutuu jonottamaan pitkään, mikä maksaa.
Yhä useammat yritysten, mutta myös julkishallinnon palvelut on siirretty palvelukeskuksiin, joissa pitää ensin painella puhelimen numeroita päästäkseen tietyn asian käsittelijän kanssa juttusille. Tämä vaatii, että soittajalla on järjestelmään sopiva puhelin.
Matkusta, jossaat ostettua lipun
Matkustamisesta ja siihen liittyvistä palveluista verkkoyhteydetön maksaa enemmän kuin muut. Linja-autojen aikataulut voi tarkistaa ja liput varata Matkahuollon numerosta päiväsaikaan. Palvelun hinta on 1,71 euroa minuutilta.
Netittömät juna-matkustajat ovat Juha Beurlingin mukaan eriarvoisessa asemassa suhteessa muihin matkustajiin.
– VR:n lippu-uudistus syrjii etenkin ikäihmisiä ja haja-asutusalueella asuvia, hän sanoo.
Heidän on vaikea saada alennushintaisia matkoja, koska niitä markkinoidaan pääosin netissä. Normaalihintaisenkin lipun ostaminen on vaikeaa, jos ostajalla ei ole älypuhelinta. Jos hän ostaa pitkän matkan lipun junasta, hän maksaa viisi euroa enemmän kuin muut.
Jos ihminen haluaa varmistaa pääsynsä tiettyyn junaan ja saada lippunsa ennakkoon, hän voi varata lippunsa VR:n asiakaspalvelusta. Tällöin puhelu maksaa euron ja palvelumaksun. Lipun voi lunastaa R-kioskilta, kunhan ostaja ensin selvittää, missä on lähin kioski. Ilman nettiyhteyttä tiedon saaminen voi olla vaikeaa.
Pienillä paikkakunnilla ei kioskejakaan ole joka nurkalla, joten lipun lunastaminen voi edellyttää kymmenien kilometrien matkustusta. Toinen vaihtoehto on, että asiakas matkustaa ennakkoon ensin rautatieasemalle, jossa on lipunmyyntiä ja ostaa lipun.
Osta lentolippu puhelimitse,maksa 50 euroa lisää
Ilman nettiyhteyttä elävä maksaa myös muista matkoistaan enemmän kuin muut. Esimerkiksi Finnairin lentolipun voi ostaa puhelinpalvelusta tai matkatoimistosta.
Yhtiö perii 30–50 euron palvelumaksun lentolipusta, joka varataan puhelimitse asiakaspalvelusta. Lipun voi lunastaa Finnairin toimistosta tai matkatoimistosta. Matkatoimistolta tai toiselta lentoyhtiöltä peritään 20 euron toimitusmaksu lipusta, jonka he toimittavat Finnairille asiakkaan noudettavaksi.
Palvelujen käyttäjillä on monenlaisia kokemuksia hinnoittelusta. Eräs lentomatka-asiakas kirjoitti Uuden Suomen verkkokeskustelussa:
– Jokin aika sitten netistä sai Seinäjoki–Helsinki-lennon riippuen päivästä 29-49 euron hintaan, jos tilasi ja maksoi netissä heti. Lentokentällä fyysisesti ostettuna sama lento maksoi 250 euroa. Puhelimessa hinnanero selitettiin sillä, että haluavat ihmisten siirtyvän kokonaan nettiin.
Kun Taloussanomat kysyi Finnairilta, voisiko kyseinen tapaus olla yhtiön lento, vastausta ei tullut.
