Kauppaa ja ravintolaa pitää pystyssä epäsäännöllistä elämää viettävä joukko. Ravintolassa he ovat keikkatyötä tekeviä ekstroja ja kaupassa osa-aikaisia myyjiä. He kaikki odottavat puhelimen piippaavan ja ilmoittavan tarjolla olevasta lisävuorosta.
Kauppaketju Citymarketin valtakunnallisen pääluottamusmiehen Leila Tilviksen mukaan neljä viidestä kaupan kassasta tekee osa-aikatyötä, useimmat heistä vastoin tahtoaan.
Keikkatyöläisiä kaupoissa ei juuri ole, koska työnantajilla on velvollisuus tarjota vapautuvat lisävuorot omille työntekijöilleen. Vähäisiksi tunnit silti jäävät. Tilviksen mukaan tyypillinen työviikko on 30 tuntia. Monelle viikkotunteja kertyy vain 15–20.
– Ei ole kyse siitä, ettemme haluaisi tehdä enempää, vaan meille ei anneta sitä mahdollisuutta. Osa-aikainenhan on koko ajan valmiina ottamaan vastaan lisää tunteja, Tilvis sanoo.
Kassoilla ei istu vain lisätuloja hankkivia opiskelijoita, vaan myös perheellisiä aikuisia. Heille pienituloisuus ei ole ohimenevä vaihe, päinvastoin. Pienestä palkasta seuraa pieni eläke.
Tyypillinen palkka jää tuhanteen euroon, ja moni ottaa vastaan tarjotut lisätunnit lyhyelläkin varoitusajalla. Työn ja perheen yhteensovittaminen ei ole helppoa, kun työvuorot vaihtelevat muutenkin aamuvarhaisesta iltamyöhään ja vapaat sattuvat usein arkipäiville. Työnantajan mustasukkaisuusei perustu lakiin
Toisin kuin jotkut työnantajat uskovat tai uskottelevat, on aivan sallittua hakea elantonsa kahdelta tai jopa useammalta osa-aikaiselta työnantajalta.
Tunnolliset puurtajat epäilevät syyllistyvänsä johonkin paheksuttavaan. Joskus työnantaja saattaa kilpailukieltoon vedoten suoraan kieltää alaistaan ottamasta vastaan töitä kilpailevalta yritykseltä.
Palvelualojen ammattiliiton (PAM) neuvottelupäällikön Juha Ojalan mukaan peruste on "höpöhöpöä". Kielto pätee vain korkeammassa asemassa oleviin ihmisiin, joilla on yritykselle tärkeää tietoa. Tavallisella kassalla tai tarjoilijalla sellaista ei ole.
Kahden työn tekemistä rajoittaa lähinnä käytäntö. Keikkatyössä sumpliminen vielä onnistuu, sillä tarjotusta työstä on mahdollista kieltäytyä. Osa-aikatyössä sitä vastoin täytyy hoitaa listalla olevat vuorot, eikä työnantajilla ole velvollisuutta sovitella niitä keskenään. Mitä tehdä, kun vuorot osuvat päällekkäin?
Hoitajat uivatvastavirtaan
Keikkatyö on silppu- ja pätkätyötä äärimmillään, PAM:n Ojala sanoo. Tarvittaessa töihin kutsuttavalla on työsuhde yritykseen, mutta tarjotut tunnit vaihtelevat nollasta täyteen työviikkoon. Tarjotusta vuorosta on aina lupa kieltäytyä, mutta seuraavasta ei ole koskaan takeita.
– Työsuhde voi kestää yhden työvuoron. Se on ihan marginaaliporukka, joka ylipäätään suostuu tekemään tätä, Ojala sanoo.
Paitsi hoitoalalla. Erityisesti pääkaupunkiseudulla lähi- ja sairaanhoitajien työtilanne on niin hyvä, että monet valitsevat vakityön sijaan keikkatyön vuokrafirmassa.
Hoitajia harmittavat jäykät työajat etenkin kunnilla. Käyttöön toivotaan järjestelmää, jossa tehdyt tunnit kertyisivät työaikapankkiin ja korvattaisiin vapaina myöhemmin. Kun töitä tuntuu olevan jatkuvasti tarjolla, keikkatyö on joustava tapa raivata tilaa perheelle tai harrastuksille, sosiaali- ja terveysalan ammattiliitto Tehystä kerrotaan.
Pidempiä vaitanakampia työuria
– Kokoaikatyön pitäisi olla jokaisen työntekijän oikeus, ja osa-aikatyön pitäisi olla jokaisen työntekijän mahdollisuus, pääluottamusmies Tilvis sanoo.
Hänen mielestään osa-aikaisuuteen pitäisi aina olla peruste, kuten perhe tai opiskelu.
Nyt monet myyjät ovat töissä viitenä päivänä viikossa ja saavat silti asumistukea. Työeläkettä täydennetään kansaneläkkeen lisäosalla. Työtuntien lisääntymisestä hyötyisivät kaikki, kun myyjät maksaisivat enemmän veroja.
Tilviksen mukaan puhe työurien pidentämisestä sivuuttaa oleellisen seikan. Työpaikkoja luodessa pitäisi kiinnittää huomiota siihen, tuleeko niistä saatavalla palkalla toimeen.
