Pankin normaalia arkipäivää on myöntää lainoja asuntoihin, autoihin, veneisiin, opiskeluun ja kodin remontteihin. Aina silloin tällöin pankin lainatiskille tulee erikoisempiakin pyyntöjä.
– Yksi asiakas haki lainaa jonkin matelijan ostamiseen ulkomaan matkallaan. Kerran puolestaan autolainaa haki ajokortiton mies. Emme hänelle lainaa myöntäneet, itäsuomalainen pankinjohtaja kertoo.
– Aikoinaan 1980-luvulla tultiin pyytämään lainaa "huvituksiin". Pyytäjänä oli aivan täysjärkinen ihminen ja tarjosi vielä asuntoa lainan vakuudeksi, eteläsuomalainen pankinjohtaja kertoo.
Nykyäänkin lainarahalla rahoitetaan kaikkea ryyppyilloista uhkapeleihin, mutta pankeista noilla tarkoituksilla tuskin enää käydään hakemassa lainaa. Pienemmissä kulutusluotoissa lainan tarkoitusta ei kysellä, ja pikavippiäkin saa tekstiviestin näpyttämällä.
Tarkoitusta vääristellään
Lainaa hakevalle voi tulla kiusaus merkitä lainahakemukseen eri tarkoitus, kuin mihin tosiasiassa lainansa aikoo käyttää.
– Joskus kuulee, että henkilö on hakenut autolainaa, joka sitten on myönnettykin. Heti sen jälkeen onkin asiakkaan tililtä maksettu kallis etelänmatka, länsisuomalainen pankinjohtaja kertoo.
– Epäilyjä herää, kun asiakas ottaa remonttilainaa lämpökattilan vaihtamiseen vain vuosi sen jälkeen, kun on ottanut edellisen kerran lainaa saman lämpökattilan vaihtamiseen. On selvää, että se raha on käytetty johonkin muuhun. Kyllä me sitten alamme jo tarkemmin kysellä, eteläsuomalainen pankinjohtaja kertoo.
Monet pankinjohtajat kertovat, että erilaisiin leikkauksiin – myös kauneusleikkauksiin – on haettu lainaa.
– Kerran perättäisinä päivinä kävi kaksi eri asiakasta hakemassa lainaa tekohampaiden laittamiseen. Lainat toki myönnettiin, nehän ovat kalliita remontteja, pankinjohtaja Itä-Suomesta toteaa.
Pellepelottomat lainatiskillä
Yrityslainat ovat oma tarinansa. Pankinjohtajat kertovat vuosien mittaan kuulleensa mitä erikoisimpia liikeideoita.
– Välillä voi tulla huimiakin projekteja, jotka liittyvät vaikkapa nettitoimintaan. Kerran haluttiin lainaa kauppakeskusta varten, mutta mitään omaa rahaa ei ollut projektiin laittaa eikä mitään vakuuksiakaan, länsisuomalainen pankinjohtaja kertoo.
Eteläsuomalainen pankinjohtaja oli aikoinaan ollut töissä maaseudun pankissa ja saanut pöytänsä toiselle puolelle asiakkaan, joka oli ollut kovin vakuuttunut liikeideastaan.
– Mies todisteli kehittäneensä uuden teknologian karpaloiden kasvatukseen. Karpalothan kasvavat suolla. Ei siitä karpalonviljelystä koskaan mitään tullut.
Itäsuomalainen pankinjohtaja kertoo puolestaan asiakkaasta, joka aikoi tehdä suuria maa-aluehankintoja.
– 1990-luvun alussa hän oli varma, että Lapin suot nousevat vielä arvoon arvaamattomaan ja halusi niiden ostamiseen lainaa. Halpojahan ne olisivat olleet, mutta emme myöntäneet lainaa.
Pohjoissuomalainen pankinjohtaja kertoo, että keskellä syvintä 1990-luvun alun lamaa pankkiin tuli nuori mies ja tahtoi lainaa akvaario-leasingiin. Tarkoitus oli vuokrata yrityksille akvaarioita toimitilojen somisteeksi.
– Samaan aikaan firmoja kaatui ympärillä kuin kärpäsiä. Olisivatko ne nyt siinä vaiheessa miettineet akvaarioiden hankkimista, pankinjohtaja muistelee.
Akvaarioyrittäjä jäi ilman lainaa.
Nämä lainaneuvottelut eivät unohdu
Pankinjohtajilla oli kerrottavanaan erikoisten lainapyyntöjen lisäksi muitakin hullunkurisia tarinoita lainatiskien takaa.
– Kerran perjantaina kello neljän aikaan iltapäivällä kaksi kaveria soitti ja halusi lainaa veneen ostoon. He olivat pankin hyviä asiakkaita, joten laina myönnettiin, eteläsuomalainen pankinjohtaja kertoo.
Heti maanantaina toinen venelainaa saaneista miehistä soitti ja valitti: "Voi kun et olisi myöntänyt meille lainaa! Vene jäi perjantaina ostamatta ja rahat tuli juotua." Mies vannotti pankinjohtajaa enää koskaan antamasta hänelle lainaa perjantaina kello neljä.
Eräälle toiselle pankinjohtajalle tarjottiin hevosia lainan vakuudeksi. Pankinjohtaja oli tyrmännyt ajatuksen.
– Eivät ne oikein täällä holvissa menesty.
Länsisuomalaista pankinjohtajaa oli nuorena yritetty huiputtaa.
– 1980-luvulla elettiin nousukauden aikoja ja pankissa kävi ihmeellisiä kiinteistö- ja maa-alueiden ostajia, jotka eivät olleet oikeita ostajia, vaan bulvaaneja, jotka yrittivät saada lainaa nollavakuuksilla ja käyttää pankin uutta lainaneuvottelijaa hyväkseen.
Pohjoissuomalainen pankinjohtaja kertoo tapauksesta, joka oli sattunut hänen kollegalleen.
Pankissa oli menossa joukkovelkakirjalainakampanja. Pankkiin tuli iäkäs nainen, joka oli hyvin kiinnostunut joukkolainasta. Papereita täytettiin ja kaikki meni hyvin siihen asti, kunnes naiselta kysyttiin, miltä tililtä joukkolaina maksetaan. Nainen tyrmistyi ja sanoi, että ei hän maksa, koska hänellehän se laina tulee.
