Pitäisikö 1970- ja 1980-luvulla syntyneiden tuntea olonsa vedätetyiksi, kun suuret ikäluokat jäävät eläkkeelle nauttimaan täysimääräisistä eläkkeistään?
Nuorempien osaksi jää kantaa vastuu huoltosuhteen heikkenemisestä. Tämä tarkoittaa vuosia pidempiä työuria ja eläkeiän vihdoin koittaessa tuntuvasti pienempiä eläkkeitä.
Sukupolvien välisestä taistelusta runsaasti kirjoittanut Helsingin kaupunginvaltuutettu Osku Pajamäki (sd.) vastustaa suurten ikäluokkien eläkkeiden repimistä nuorempien selkänahasta.
– Eläkejärjestelmää olisi pitänyt muuttaa jo kymmenen vuotta sitten. Viime vuonna voimaan tullut elinaikakerroinkaan ei ylety leikkaamaan suurten ikäluokkien eläkkeitä. Onhan se uskomattoman törkeää, miten saavutetuista eduista on onnistuttu pitämään kiinni, vaikka tuloksena on kohtuuton rasitus nuoremmille ikäpolville, Pajamäki sanoo.
Nuorempinatyöelämään
Suuriin ikäluokkiin kuuluva politiikan vaikuttaja Ulpu Iivari (sd.) ei hyväksy kritiikkiä, vaan muistuttaa, että hänen sukupolvensa ongelmat olivat erilaisia.
– Suurten ikäluokkien epäreiluista eläkkeistä puhuttaessa ei oteta huomioon sitä, että tästä joukosta keskimäärin oikeisiin töihin mentiin jo 17-vuotiaana. Eläke alkoi karttua kuitenkin vasta 23-vuotiaana, Iivari sanoo.
– Kyllä minun ikäiseni noin kokonaisuudessaan ovat eläneet vaikeampaa elämää. Ihmisten piti selvitä taloudellisesta niukkuudesta aikana, jolloin hyvinvointiyhteiskunnan palveluja vasta kehitettiin. Me emme saaneet opintorahaa opiskellessamme tai vanhemmiksi tultuamme lapsille päivähoitoa tai pitkiä vanhempainlomia.
Syytöksiä hyvän eläkejärjestelmän luomisesta omia etuja silmällä pitäen Iivari pitää tunkkaisina.
– Parempaa yhteiskuntaa rakennettiin kaikkia varten. Vallalla oli eteenpäin menemisen henki.
Toiveikkuuden ilmapiiristä puhuu myös tohtori Antti Häkkinen Helsingin yliopiston talous- ja sosiaalihistorian oppiaineesta.
– Suurten ikäluokkien kasvu ja ikääntyminen liittyy yhteen yhteiskunnan ennennäkemättömän nopean elintason kasvun, palvelujen ja sosiaalisen turvallisuuden lisääntymisen, mahdollisuuksien avartumisen, tasa-arvoistumisen ja demokratisoitumisen kanssa. Suuret ikäluokat ovat kasvaessaan ikään kuin puskurina avanneet tietä paremmalle elämälle muun muassa koulutuksen, sosiaaliturvan, terveydenhuollon ja tasa-arvon alalla. Osittain se on tehnyt sen massallaan, osittain poliittisella aktiivisuudella hankkimillaan valta-asemilla.
– Tämän sukupolven varttumiseen liittyi vahva yksilöllinen ja yhteiskunnallinen optimismi. Talous kasvoi. Ainakin 1980-luvulle asti yhteiskunnan palveluja jatkuvasti parannettiin. Nyt näyttäisi siltä, että nuoremmille sukupolville ovet ovat sulkeutumassa ja saavutetuista eduista ja etuuksista ollaan tinkimässä, Häkkinen sanoo.
Epävarmuuttaja uhkia
Epävarmuutta aiheuttavat muuttuneet työmarkkinat, joilla työpaikan saannista on tullut huomattavasti vaikeampaa. Joka viides alle 25-vuotias on vailla työtä. Myös akateeminen työttömyys on noussut huippulukemiin.
– Koulutus ei enää takaa työpaikkaa. Vakituisen, varman työn saaminen hyvillä etenemismahdollisuuksilla on menneen ajan polku. Työelämä on täynnä pirstaleisuutta ja epävarmuutta. Pätkätöiden yleistymisestä huolimatta työmarkkinajärjestelmämme pohjaa edelleen vakituisiin työsuhteisiin, Suomen ylioppilaskuntien liiton hallituksen puheenjohtaja Katri Korolainen-Virkajärvi toteaa.
– Odotusten ristipaineet ovat kovat nykyisessä kilpailutilanteessa. Joka viides korkeakouluopiskelija kärsii mielenterveysongelmista.
Kuluttajaekonomian professori Visa Heinonen näkee myös toisenlaisen uhan työsuhteiden vakauden katoamisessa.
– Monet pätkätöiden varassa olevat elävät kädestä suuhun, jolloin säästäminen ei ole mahdollista. Odotukset ovat nuorilla kuitenkin kovat asumisen tason suhteen. Tämä yhdessä asuntojen hintojen moninkertaistumisen kanssa tarkoittaa sitä, että asuntoja ostetaan ottamalla valtavia lainoja. Isot lainat tuovat mukanaan suuria riskejä, jos korkotaso lähtee jyrkkään nousuun, Heinonen sanoo.
Suurten ikäluokkien asuntolainojen takaisinmaksua helpotti 1970-luvulla vauhdikkaana laukannut inflaatio. Nuoremmat voivat toivoa saavansa apua velkojen maksuun lopulta perinnöistä, joita suuret ikäluokat tulevat jättämään jälkeensä.
Näistä suuret ikäluokat saivat nauttia:
1. Vuosikymmenten talouskasvu
2. Yksilöllinen ja yhteiskunnallinen optimismi, ei huolta ilmastonmuutoksesta tai globalisaatiosta
3. Helpommin aukeavat ovet koulutus- ja työpaikkoihin
4. Työsuhteiden vakauden tuoma ennustettavuus
5. Varhaisempi eläkeikä, suuremmat eläkkeet
