Tämän takia ei kannata erota töistä - Oma raha - Ilta-Sanomat

Tämän takia ei kannata erota töistä

Kuvituskuva
Julkaistu: 15.9.2010 6:01, Päivitetty 16.9.2010 12:03

Menikö ylennys sivu suun, työkaverit ärsyttävät, pomo simputtaa ja työ on mennyt tylsäksi raadannaksi? Ja nyt tekisi mieli paiskata ovi kiinni ja ottaa äkisti lopputili. Ovatko nämä fiksuja vai vääriä syitä lähteä lätkimään? Asiantuntijat varoittavat, että väärät lähtösyyt lämmittävät vain työpaikan ulko-ovelle asti. Lue, milloin kannattaa lähteä ja milloin ei.

Nokian huippunimi Anssi Vanjoki sai tarpeekseen, kun firman pääjohtajuus ei osunutkaan kohdalle. Erohakemus oli äkkiä naputettu.

– Eiköhän aika moni ole joskus haaveillut, että pystyisi irtisanoutumaan tällä tavalla, sanoo työyhteisökouluttaja Timo Myllykangas.

Suoraselkäistä, spontaania lähtijää työkaverit ihailisivat ja kadehtisivat salaa pitkään. Tai sitten eivät.

– Useimmiten tällainen lähtö sekoittaa työyhteisöä hetkeksi. Moni hämmentyy, koska ei tiedä miten suhtautua asiaan, tai mitkä syyt oikeasti ovat lähdön taustalla. En usko, että tällaista kannattaa tehdä sankaruuden tavoittelemiseksi, sanoo työyhteisökouluttaja Satu Roos.

Oikeasti työsuhteessa ei muutenkaan toimita kuin 17-vuotiaana seurustellessa. Itkupotkuraivarit ja näyttävien työmaabänksien tekeminen sopivat harvoille aikuisille.

– Luulisin, että useimmat näin tekevät ovat joko taloudellisesti turvatussa asemassa tai sitten heillä on jo muita urasuunnitelmia valmiina. Muuten se näyttää ulospäin vain lapselliselta huomion tavoittelulta, Myllykangas sanoo.

Hyvät ja huonotsyyt lähtemiseen

Satu Roosin mielestä irtisanoutujan pitää ennen ratkaisua miettiä, onko päätöksen taustalla sittenkin vain hetkellinen harmistuminen, joka on muhinut ajatuksissa liian isoksi möröksi.

– Hyvin usein kyse on väärinkäsityksestä tai tilannekohtaisesta asiasta, joka ratkeaisi, jos siitä puhuttaisiin. Ei esimieskään voi muuttaa työpaikan tilannetta, jos kukaan ei puhu siitä avoimesti, Roos muistuttaa.

Lähteminen ei ole sinänsä oikea tai väärä ratkaisu.

– Irtisanoutuminen voi auttaa, jos huomaa olevansa väärässä työssä omiin tarpeisiin, taitoihin ja tavoitteisiin nähden. Tai jos työyhteisön arvot ja henki alkavat olla pahasti ristiriidassa omien perusarvojen kanssa, Roos sanoo.

Satunnaiset pettymykset esimerkiksi ylennysjonossa tai hetkellinen mielekkäiden työtehtävien puute sen sijaan ovat aika tavallisia. Aikuisuuteen kuuluu tylsyyden, rutiinien ja vastoinkäymistenkin sietäminen.

Huomion puute on jo pahempi asia.

– Jokainen ihminen tarvitsee merkityskokemusta, tunnetta siitä, että hänet huomioidaan ja huomataan työyhteisön jäsenenä. Jos tämä häiriytyy, kynnys lähtemiseen madaltuu nopeasti, sanoo Timo Myllykangas.

Kehnon pomonkin voi jättää omaan arvoonsa, eikä omaa urapolkua tarvitse hänen takiaan muuttaa.

– Jos esimies on kusipää, kannattaa ajatella, että se on enemmän hänen ongelmansa, sanoo Myllykangas.

Ja onko lähteminen kaiken vaivannäön arvoista?

– Oletko oikeasti sinut itsesi kanssa? Mitä sinusta jää jäljelle, jos luovutat käyntikorttisi pois? Jaksatko aloittaa uuden työn etsinnän ja hyväksyä taloudelliset riskit, Roos luettelee.

Pane työpaikka koeajalleja ala ajaa muutosta

Yllättävän moni asiantuntija- ja päällikkötason työntekijä lähtee mieluummin itse talosta, kuin yrittää tosissaan muuttaa pielessä olevia asioita.

Ihmiset arkailevat työyhteisön ongelmiin tarttumista, koska epäilevät että se voisi haitata urakehitystä. Mieluummin otetaan itse loparit, eli toteutetaan se mitä eniten pelätään.

– Tämä on aika suomalainen ilmiö. Ongelmatonta yhtiötä ei ole, joten on suuri vaara sille, että seuraavassa työpaikassa törmää täsmälleen samanlaisiin vaikeuksiin. Jos työyhteisö on muuten mukava, miksi ei yrittäisi ensin korjata ne siellä hiertävät asiat, Roos kysyy.

Muutosyrityksissä räjähtäminen ja rähjääminen ei auta.

– Puhu tiukasti, ole asiallinen ja kerro miksi haluat työntekijänä toisenlaista kohtelua, Timo Myllykangas sanoo.

Loputtomiin ei tietenkään tarvitse yrittää kivirekeä vetää tai änkyräfirman kulttuuria kääntää.

– Voi vaikka mielessään päättää, että antaa työpaikalle koeajan tilikauden loppuun tai ensi kesään asti. Jos asiat eivät siihen mennessä muutu, silloin voi tehdä omat johtopäätökset ja etsiytyä muualle, Roos sanoo.

Joissain tilanteessa näyttävästä äkkilähdöstä saa lapsellista iloa: uskalsinpa naulata pomon kravatin työpöytään ja marssia tästä hikipajasta ulos.

– Hyvin usein se ilo kestää vain työpaikan kynnykselle asti. Sen jälkeen normaali ihminen alkaakin miettiä, mitä kaikkea samalla menetti, Roos sanoo.

Tuoreimmat osastosta