Suu kiinni, tästä ei puhuta! - Oma raha - Ilta-Sanomat

Suu kiinni, tästä ei puhuta!

Saako ympäristötutkija vitsailla viherpiipertäjistä, meteorologi ilmastonmuutoksesta, lätkäseuran talousjohtaja naapuriseuran pelistä tai kaupan myyjä bonuskorttijärjestelmästä? Osa työnantajista säätelee tarkkaan, mitä työntekijät saavat julkisuudessa puhua – myös vapaa-ajallaan. Lue mikä voi tukkia suun.

6.9.2010 6:02 | Päivitetty 1.11.2010 17:21

Kesällä joukko VTT:n tutkijoita kertoi kokeneensa, etteivät he saa vapaasti ilmaista näkemyksiään energiapolitiikasta, saati laitoksen tutkimuksista.

Laitos kiisti painostaneensa henkilökuntaansa suitsimaan suitaan. VTT:n mukaan tutkijoiden pitää vain sopia erikseen  työnantajan kanssa, mikäli he haluavat kommentoida laitoksen tutkimuksiin liittyviä asioita.  

Monessa yrityksessä ja asiantuntijayhteisössä on annettu ohjeita, millaisia kannanottoja kunkin alan kiistellyistä puheenaiheista kannattaa viljellä.

Toisissa yhteisöissä omista asioista puhuminen on kiellettyä, mutta kilpailijoiden tekemisiä saa ruotia. Toisissa taas kommentointi pitää rajoittaa tiukasti oman puljun tekemisiin.

Muun muassa S-ryhmässä työntekijöitä on neuvottu keskustelemaan kaupanteon ongelmista vain talon omilla kanavilla, ei Facebookissa eikä mielipidepalstoilla.

Yhteisöjen mielestä tällaisissa ohjeissa kyse ei ole sensuroinnista, vaan yhteisön kannalta olennaisten pääviestien välittämisestä.

Taloussanomat kysyi erilaisilta asiantuntijaorganisaatioilta, millaisia kiellettyjä puheenaiheita niistä löytyy.

"Ilmastonmuutos onhuuhaata"

Esimerkiksi Ilmatieteen laitoksen työntekijä saisi vapaasti arvostella ilmastonmuutos-hysteriaa. Kunhan ei ryhdy kiistämään ilmiön olemassaoloa laitoksensa havaintoihin vedoten.

– Jos henkilö haluaa keskustella aiheesta esimerkiksi mielipidepalstoilla, hän voi hyvin tehdä sen omalla nimellään, laitoksen viestintäpäällikkö Eeva-Kaisa Heikura sanoo.

Ilmastonmuutoksen aiheuttajista ja seurauksista työntekijä voi omissa nimissään spekuloida mitä vain. Niin kauan kun ei väitä edustavansa laitoksen virallista kantaa. 

– Pitää ymmärtää, mikä on mielipiteen ja tutkimustiedon ero. Ilmastonmuutos ei ole fysikaalisen tieteen näkökulmasta mielipidekysymys, vaan havaittu tosiasia, Heikura kertoo.

Laitoksen nimissä lehtien palstoille lähetetyt kirjoitukset kulkevat yleensä viestintäyksikön kautta. Siellä tutkijoiden kannanottoja muokataan lähinnä luettavuuden parantamiseksi.

"Seuraavassa matsissameille tulee köniin"

Jääkiekkoa seuraava saa fanittaa tai inhota mitä tahansa joukkuetta, paitsi jos hän sattuu olemaan töissä urheiluyhteisössä.

Esimerkiksi turkulaisesta TPS-yhtiöstä löytyy paljon lätkäalan asiantuntijoita, mutta he joutuvat pitämään näkemyksensä omana tietonaan.

– Työsopimuksissa on pykälä, jonka mukaan työntekijän julkisuuteen antamien lausuntojen pitää olla seuran edun mukaisia, kertoo TPS:n toimitusjohtaja Kari Hietarinta.

Edun määrittelee tapauskohtaisesti seuran johto.

Lausuntoja saavat jakaa vain tietyt työntekijät. Seuran talousasioiden kanssa tekemisissä olevat eivät kommentoi tepsiläisten pelikuvioita, eikä toisinpäin.

– Esimerkiksi itse tulkitsen tämän niin, että minun ei olisi sopivaa esittää mielipiteitäni edes muista liigajoukkueista, Hietarinta kertoo.

"Uusi ydinvoimala onhirmuinen riski"

Säteilyturvakeskus valvoo muun muassa kotimaisia ydinvoimaloita. Voiko laitoksen tutkija mennä esiintymään Greenpeacen mielenosoituksessa tai puhumaan voimalarakentamista vastaan?

– Jos hän tekee sen yksityishenkilönä eikä sano edustavansa keskusta, mikä ettei. Tutkijan vapauteen kuuluu, että hän saa käyttää asiantuntemustaan muissakin yhteyksissä, lupaa keskuksen tutkimusjohtaja Sisko Salomaa.

STUK ei omien ohjeidensa mukaan puutu energiapolitiikkaan, vaan katsoo ydinvoimaakin turvallisuus- ja tekniikkakysymyksenä.

– Usein tutkimusraporteissammekin muistutetaan, että kirjatut johtopäätökset ovat tutkijan oma näkemys asiasta. Meidän on oltava täysin riippumaton viranomainen, Salomaa sanoo.

"Sähköautot eivät toimi pakkasessa,ja biojätteen kierrätys on tehotonta"

Motivan energiatutkija ei todennäköisesti julkisesti julistaisi sähköautoja kelvottomiksi tai biojätteen kierrätystä piperrykseksi.

Mutta yritys lupaa seistä työntekijänsä takana, mikäli hän niin – perustellusti – sanoo.

– Meidän asiantuntijamme käyvät usein esimerkiksi eduskunnassa kuultavina, ja silloin he puhuvat Motivan edustajina. Ei meillä ole ollut mitään tarvetta antaa ohjeita siitä, mitä energiansäästöstä tai liikenteen ympäristöasioista ei saisi sanoa, kertoo Motivan toimitusjohtaja Jouko Kinnunen.

Hän arvelee, että kaupallisissa tutkimuslaitoksissa on pakko suhtautua julkisuuteen eri tavalla. Jos tutkimusta tehdään isolla rahalla, tilaaja ei todennäköisesti halua että tutkija kulkee puhumassa löydöistään liian avoimesti.

– Me olemme energiankäytön tehostamisen puolestapuhujia, mutta se ei tarkoita että asiantuntijoillamme pitäisi olla vain valmiiksi valikoituja näkemyksiä sektoristaan, Kinnunen sanoo.

Motivan mielestä parasta olisi, että kritiikkiä esittävä tutkija pystyisi esittämään ongelmiin myös ratkaisuvaihtoehtoja.

"Tulisi halvemmaksilakkauttaa armeija"

Pystyisikö Maanpuolustuskorkeakoulun tutkija sanomaan, että asevelvollisuusarmeija on kallis ja tehoton? Tai että kansalla ei oikeasti enää olekaan maanpuolustustahtoa?

– Kyllä, jos tutkijalla on näkemykseensä kestävät tieteelliset perusteet. Akateemisen, julkisista lähteistä tehdyn tutkimuksen pitää olla avointa. Kiellettyjä johtopäätöksiä ei meilläkään akateemisena toimijana ole, sanoo Johtamisen ja sotilaspedagogiikan laitoksen johtamisen professori Aki-Mauri Huhtinen.

Hän myöntää silti, että jokainen toimija huomioi oman organisaationsa edun.

Jos tutkija olisi testannut jotain armeijan teknistä järjestelmää, ja havainnut sen surkeaksi Suomen oloihin, täyttä tutkimusraporttia tuskin heti ilmestyisi yleiseen jakeluun.

– Jos tutkimustoimintaan on saatu paljon taloudellista tukea esimerkiksi laitteiden valmistajilta, rahoitussopimukset saattavat rajoittaa tulosten julkistamista, sanoo Huhtinen.

Tajunnanräjäyttäväksi tiedettyjä asennetutkimuksia käytäisiin viimeistelyvaiheessa vähän tavallista tarkemmalla kammalla läpi.

– Todennäköisesti harkitsisimme perinpohjaisesti eri kulmilta, millä foorumilla ne julkistettaisiin: sisäisissä muistioissa, omissa julkaisusarjoissamme vai ulkomaalaisissa tiedejulkaisuissa, Huhtinen kertoo.

Sen jälkeen kohu saisi laitoksen puolesta vapaasti alkaa. Tutkijahan ei voi päättää, miten poliitikot tai muut toimijat käyttävät tutkimustuloksia keppihevosinaan.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?