Neljäkymppinen, olet liian vanha

Moni neljäkymppinen on ihan liian vanha oppimaan töissä mitään uutta – omasta mielestään. Moni nimittäin heittäytyy töissä aivan liian varhain vanhan rooliin. Se on asiantuntijoiden mukaan vaarallista. Omaksumalla vanhan roolin ennen aikojaan, työntekijä vahvistaa työpaikalla jo ennestään olevia ennakkoluuloja ja ikäsyrjintää. Oikeasti iäkkäämmänkään oppimiskyvyssä ei ole mitään vikaa.

20.5.2010 6:02 | Päivitetty 21.5.2010 13:43

Uskotteletko sinä tai työkaverisi, että olette liian vanhoja oppimaan mitään uutta? Esitättekö, että vain nuoret voivat omaksua uusia tekniikoita tai toimintamalleja? Väitättekö olevanne kremppaisia kehäraakkeja, joista ei ole enää mihinkään?

Asiantuntijat kertovat, että tällaisia tyyppejä työelämässä on aika paljon. Rastorin koulutusjohtajan Mika Ireniuksen mukaan jotkut kuvittelevat tai esittävät uskovansa, että heillä ei ole enää juuri muuta merkitystä kuin odottaa 15 vuoden päässä häämöttävää eläkettä. Usein itseään ikänsä vuoksi vähättelevät eivät kuitenkaan ole kovin vanhoja, eikä heidän oppimiskyvyssään tai fysiikassaan ole vikaa.

Åbo Akademin tutkija Sari Irni on tutkinut vasta julkaistussa väitöskirjassaan ikääntymisen stereotypioita työpaikoilla. Tulokset viittaavat siihen, että vanhempien työntekijöiden ikää käytetään  selittämään erilaisia asioita kuten tyytymättömyyttä, väsymystä ja halua siirtyä eläkkeelle ennen vanhuusikää.

Työterveyslaitoksen esikoispsykologi Eva Tuominen kertoo, että ympäröivistä asenteesta tulee helposti itseään toteuttava profetia. Jos tietynikäisten oletetaan olevan tietynlaisia, osa heistä alkaa itsekin käyttäytyä oletusten mukaisesti.

– Stereotypiat saavat osan vanhemmasta polvesta ajattelemaan, että en enää kykene, en osaa enkä pysty muuntautumaan, sanoo työnohjaaja ja konsultti Juhani Kangas Resepti Consultingista.

Omalla käytöksellään nämä ihmiset taas vahvistavat toisten oletuksia.

Arvostaitseäsi

Ireniuksen mukaan ennakkoluulot liittyvät usein asioihin, jotka ovat muuttuneet vuosien varrella ja joihin ei päde enää samat lainalaisuudet, joihin pitkään työelämässä olevat ovat tottuneet. Silti niin tietotekniikka kuin vaikkapa uudenlaiset myynti- tai asiakasjärjestelmät ovat yhtä hyvin nuorten kuin vanhempienkin opittavissa ja hallittavissa.

Sen sijaan, että tekee iästään ongelman, työelämän tuntijat kehottavat kaikenikäisiä arvostamaan itseään, taitojaan ja kokemuksiaan. Ikä on sikäli positiivinen asia, että vuosien karttuessa tietoa, kokemusta ja suhteellisuudentajuakin kertyy. Resepti Consultingin työnohjaajan ja valmentajan Marjatta Ojalan mukaan tästä voi olla hyötyä hektisessä työelämässä.

– Vanhemmat voivat osata katsoa asioita nuorempia laajemmin ja näkevät metsän puilta. Ehkä he siksi stressaantuvatkin nuorempiaan vähemmän, hän sanoo.

Tuomisen mielestä omat puutteet tai osaamisen aukot olisi hyvä nähdä haasteina, joissa kehittyminen on tavoittelemisen arvosta. Jokainen voi miettiä, onko koko oma potentiaali käytössä.

– Ihminen voi kehittyä psyykkisesti lähes koko elämänsä ajan, hän korostaa.

Fyysiseen hyvinvointiin voi vaikuttaa elämäntavoillaan. Mitä enemmän ikää kertyy, sitä enemmän korostuu se, miten ihminen on huolehtinut itsestään.

Vaikka 60-vuotias voi olla paremmassa kunnossa kuin 30-vuotias, kaikkea ei voi kompensoida elämäntavoilla. Tuominen muistuttaa, että ikä heikentää esimerkiksi fyysistä palautumiskykyä. Siksi on tärkeää, että työajat mahdollistavat riittävän palautumisajan ja että työntekijät huolehtivat riittävästä levosta.

Ikätasa-arvolähtee johdosta

Vaikka ihminen pitäisi itseään miten terävänä ja terveenä tahansa, hän voi törmätä ikäongelmaan. Kankaan mielestä kyse on tällöin työpaikan arvomaailmasta ja johtamisesta.

– Esimiesten ja johdon pitäisi arvostaa 40-vuotiaita ja sitä vanhempia yhtä paljon kuin nuorempiakin. He eivät saa osoittaa, että nämä olisivat joltakin osin huonompia kuin nuoremmat, sanoo Kangas.

Kankaan mielestä kokemusta pitäisi arvostaa paljon nykyistä enemmän. Etenkin nuorelta esimieheltä vaatii kypsyyttä myöntää sen merkitys.

– Iän ei pitäisi olla ongelma ihmiselle itselleen sen enempää kuin muillekaan, sanoo Kangas.

Työelämässä ensisijaista pitäisi olla ihmisen osaaminen ja sopivuus tehtävään. Ikä on Ireniuksen mielestä toissijaista samaan tapaan kuin tukan väri, muu ulkonäkö tai koko.

– Onhan tässä ristiriita, että työyhteisöjen pitäisi olla erilaisuutta ymmärtäviä ja hyväksyviä, mutta tosiasiassa vaaditaan, että kaikkien pitäisi olla samanlaisia, Irenius huomauttaa.

Lama tärväsiikäsuvaitsevaisuuden

Ihmiset elävät yhä pidempään ja lapsia syntyy teollisuusmaihin yhä vähemmän, minkä takia iästä on 2000-luvulla puhuttu paljon. On laadittu senioriohjelmia, pidetty seminaareja ja kirjoitettu ikä- ja työoppaita.

Irenius arvioi, että asian nostaminen esiin korostaa ikää niin hyvässä kuin pahassakin. Osin keskustelu on tuonut realismia käsityksiin, osin se on voinut jopa lisätä osoittelua.

Tuominen sanoo, että esimerkiksi senioriohjelmat viestivät myös nuorille, että ikääntyneillä on paljon annettavaa ja osaamista.

Ojalan mielestä ikäkeskustelu on lisännyt suvaitsevaisuutta. Kangas sanoo, että yhteistyö yli ikäpolvien oli jo menossa hyvään suuntaan, mutta lama muutti jälleen kerran suhtautumisen. Monessa yrityksessä vanhimpia alettiin taas pitää työvoimareservinä, jotka voi irtisanoa huonossa suhdanteessa.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?