Kolumni - Oma raha - Ilta-Sanomat

Kolumni: Työpaikan laatuaikaa

Hyvä antaa vähästään, paha ei paljostakaan. Sekös ärsyttää palkannauttijaa, ja siksi hän tarttuu oman käden oikeuteen eli rehellisesti varastaa.

6.8.2007 11:15 | Päivitetty 6.8.2007 11:17

Entisaikaan työnantajalta varastettiin konkreettisia asioita. Paperikonetta on vaikea tunkea kassiin, mutta sen oheistuotoksia ei.

Kiitolliset työntekijät ovat kantaneet koteihinsa vessapaperirullia, kyniä ja kas kummaa, kun Fiskarsin sakset olivat aina kadoksissa.

Työpisteistä on aikojen saatossa kadonnut käsikirjaston kirjasarjoja, radioita ja tietokoneita – vieläpä niitä raahattavia koneita silloin, kun kannettavat eivät olleet yleistyneet.

Nyt olemme siirtyneet immateriaaliseen aikaan ja hyödykkeisiin. Googlesta kas löytyy kaikki: tosin pyyhkiä sillä ei voi, joten työnantajan wc-papereita tarvitaan yhä.

Tehokkaampaa ja arvokkaampaa on varastaa aikaa.

Siihen ei tarvita enää perinteistä lintsausta, sillä moni työnantaja lahjoittaa aikaa matkustaa maailman ääriin koneen vierellä. Tiedättehän: pomo astuu huoneeseen ja kuuluu vain klik. Siinä poistuu työntekijän suosikkisivu näytöltä.

Yhdentekevää, onko menossa chattia, pornoa vai huutonettiä; onko kaveri käynyt kurkkaamassa pankkitiliään tai tilaamassa autoon varaosia; onko tarmokas äiti ilmoittanut lapsensa tanssitunnille vai tilannut postimyynnistä vaatteita.

On ammatteja, jotka vaativat ahkeraa netin käyttöä. Harva työ todella edellyttää keskustelupalstoilla pyörimistä, blogien tsekkausta tai kuva-albumeille hihittelyä.

Jos aviopari istuu aamukahvilla nokakkain surfaten netissä päivän uutisia, sitä voi pitää huonona käytöksenä ja parisuhteen rappiona. Mutta työnantajan ajan käyttämistä kyseiseen pyörittelyyn käytetään surutta.

Katopas, virallinen työaika on päättynyt, eikä raportti ole valmis. Nyt on jäätävä ylitöihin tai kenties sovittava viikonloppuhommista. Työmoraali venyy helpommin kuin stretch-housut.

Kuinka moni voivotteleekaan, ettei ehdi vastata saamiinsa sähköposteihin? Katinkontit, korkeintaan kymmenellä prosentilla kyse on ehtimisestä, useimmiten vastaamattomuuteen ovat syynä muut seikat.

Suurimpia syyllisiä ovat a) vastaaja ei keksi sopivaa kiertoilmaisua sanoa "ei" ehdotukselle, b) vastaaja on taakkansa kukistama laiska hutilus, c) vastaaja haluaa kyykyttää viestin lähettäjää, d) vastaaja ei osaa organisoida töitään, e) vastaajalla ei ole valtuuksia vastaukseen, mutta sitä hän ei kysyjälle paljasta.

Kysyjää riepoo. Hän yrittää löytää yrityksen nettisivustolta puhelinnumeron. Numerot piilotetaan kiitettävästi. Syitä on kaksi: 1) yritykset eivät halua, että heille soitetaan ja heitä häiritään - hui, joku saattaisi haluta ostaa jotain! 2) yritykset haluavat, että kysyjä pyörii tylsillä sivustoilla mahdollisimman kauan.

Kun kysyjä lopulta pääsee soittamaan, vastaaja toivoo, että kysyjä lähettäisi asian sähköpostilla, koska "olen epähuomiossa poistanut viestin". Noidankehä on valmis.

Hyvä lukijani, teen osani ja lakkaan varastamasta aikaasi.

Kiitokset runsaista ja rohkaisevista kommenteista kaikille riitoille ja erkeille, raileille ja ilkoille, tuulille ja jormille ja monille muille almanakassa ja todellisuudessa esiintyville nimille.

Olen iloinen saamistani ystävistä ja erityisen ylpeä olen siitä, että vanhat vihamiehetkään eivät ole kaikonneet. Vakuutan: olen säästänyt kaikki viestinne.

Liituraitaa siirtyy vaatepuulle.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?