Kolumni - Oma raha - Ilta-Sanomat

Kolumni: Ura ja polku

Euro ajatuksistasi? Minä maksan sinulle kaksi euroa: se on se raha, jolla puolet maailman ihmisistä joutuu tulemaan päivässä toimeen. Uskallatko edes kaksinkertaisella summalla ajatella?

29.4.2007 20:31 | Päivitetty 7.6.2007 17:33

Muistatko aikaa, kun olit vielä liian nuori joka paikkaan?

Ikäsi ei riittänyt edes kioskille kesätöihin, maleksit ostarilla kuumat alkuviikot, eikä äiti antanut sinun jäädä yksin kaupunkiin. Heinäkuun sateessa jouduit piirtelemään auton sumuisiin takaikkunoihin kuvioita samalla kun vanhemmat natkuttivat etupenkillä.

Naapurin poika osti ensimmäiset keskikaljasi, ja ihmettelit, miten vessan ruusuiset seinäkaakelit heiluivat. Ekan tupakan vedit puistossa ja oksensit sen jälkeen yöbussiin.

Portsari tajusi heti, että henkkarisi on väärennetty ja uhkasi soittaa kotiin. Valehtelit, että olet lastenkotilapsi.

Muistatko aikaa, jolloin olit vain potentiaalinen kerran kuussa irtoava munasolu?

Määräaikainen pesti seurasi toistaan, ja kun piti tulla vakinaistamisen hetki, työnantaja totesi, että ei meillä mitään vakansseja ole, mistäs sinä semmoisen käsityksen olit saanut. Jokainen paikka harkitaan aina erikseen.

Sinulle tuli tunne, että olet jatkuvasti erikseen.

Katselit vatsa kauhusta kuristuen, miten äitiyslomilta palaavia nuoria naisia huljuteltiin virasta toiseen kuin kakkaisia kestovaippoja hanan alla, ikään kuin syntynyt vauva olisi puraissut palan loppututkinnosta ja imenyt tyhjiin aikaisemman työkokemuksen.

Kun sitten itse rämmit läpi äitiysloman, ja nautit jo valmiiksi ajatuksesta, miten ihmeellistä olisi ruokalassa syödä lounaansa rauhassa, sinulle selitettiin, että paikallesi on palkattu eteenpäinpyrkivä nuorimies, ja kun ääni vapisten kysyit, miksi mies saa kolmekymmentä prosenttia suurempaa palkkaa, sinulle kerrottiin, että hänelle on annettu myös enemmän vastuuta kuin sinulle ikinä olisi voinut suoda.

Muistat varmaan, kun lopulta älysit, että oletkin liian vanha.

Et ollut enää hyvä käyntikortti firmalle. Silmäpussisi eivät näyttäneet dynaamisilta ja vastavalmistuneilta ja leukaheltta tutisi nauraessasi. Tiesit ja muistit aivan liikaa, ja erehdyit kertomaan mielipiteesi, kun pörheäkupuinen johtajanplanttu juuri oli keksinyt pyörän, ikiliikkujan ja kertotaulun yhtä aikaa.

Marssit ilmaisemaan ajatuksesi, koska yrityksessä oli siihen rohkaistu, jotta mädät omenat erottautuisivat lupaavista raakileista.

Ihan äkkiä jouduit huomaamaan, ettet ollut enää liian nuori, liian raskaana, liian vanha tai liian mitään.

Et ollut mitään. Paitsi että olitkin liian kallis.

Huomaamatta oli hurahtanut niin lapsesi ensikänni kuin omat viisikymppisesi, joita et kehdannut juhlia, koska ajattelit sillä tavalla hämääväsi suurinta osaa. Nainenhan ei saa täyttää, mutta ei myöskään olla hedelmällinen.

Naisena olisi paras olla niin mielenkiinnoton, ettei häneen kukaan tikullakaan kajoaisi. Sellaisen saattaa myös huomaamatta lähettää matkoihinsa, koska kukas häntä muistaisi kaivata.

Jos hän selviää eläkkeelle asti, hän unohtuu samalla kun ulko-ovi suhahtaa kiinni. Joku kaikkien aikojen fiksuin istuu hänen huoneessaan, vaihdattaa työtuolin ja räpyttelee silmäripsillään tulevaisuuteen kuin muuttolintu, kupu toivoa pullollaan.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?