Apua hukassa - Oma raha - Ilta-Sanomat

Apua hukassa

NIcaragualaislapset paikkaavat teitä lanttien toivossa. Aikuiset odottavat ulkomaalaisten avustajien huolehtivan niin tietöistä kuin muistakin parannushankkeista.

NIcaragualaislapset paikkaavat teitä lanttien toivossa. Aikuiset odottavat ulkomaalaisten avustajien huolehtivan niin tietöistä kuin muistakin parannushankkeista.

Julkaistu: 3.3.2007 10:25, Päivitetty 6.3.2007 10:37

Nicaragua on ollut Suomen kehitysyhteistyön kohde parikymmentä vuotta – laihoin tuloksin. Taistelu köyhyyttä vastaan on epäonnistunut.

Matkalla Nicaraguan pääkaupunkiin Managuaan tulee vastaan hämmentävä näky. Alle kouluikäiset lapset paikkaavat kuoppaista maantietä. Lapset pyytävät väisteleviltä autoilijoilta palkaksi muutamaa lanttia. Moni ohikulkija ajaa komealla nelivetomaasturilla. Varallisuuttakin kehitysmaassa on, mutta se on harvojen käsissä. Pääkaupungin keskustassa tulee vastaan taas lapsia, vammaisia ja vanhuksia, jotka pesevät autojen ikkunoita lahjoitusten toivossa.

Köyhyys ei ole hävinnyt Nicaraguasta, vaikka maa on kokoonsa nähden yksi maailman suurimpia kehitysavun vastaanottajia. Neljännesvuosisadassa se on saanut kehitysapua yli 16 miljardin dollarin arvosta. Mitattuna bruttokansantuotteella asukasta kohden eli bkt-mittarilla keskimääräinen nicaragualainen on lähes samassa tilanteessa kuin parikymmentä vuotta sitten.

Runsaan viiden miljoonan asukkaan maassa 82 prosenttia kansasta elää alle kahdella eurolla päivässä, yli puolet alle eurolla päivässä. Joka neljäs aikuinen on lukutaidoton ja sadat tuhannet lapset eivät käy koulua. Tietöitä tekevien lasten harteilla on se, mikä kehittyneissä maissa on valtion – ja sen raavaiden työntekijöiden – vastuulla.

Kuvituskuva

Nicaraguan ongelmat eivät johdu hyvän tahdon puutteesta. Ulkomaiset avunantajat – niiden mukana Suomi – tuovat viidesosan Nicaraguan bruttokansantuotteesta. Vertailun vuoksi: Suomen sanotaan olevan riippuvainen yhdestä yhtiöstä, mutta Nokian osuus Suomen bkt:sta on vain runsaat kolme prosenttia.

Kansalaisjärjestöjäkin Nicaraguassa on suhteessa asukaslukuun enemmän kuin missään muualla Latinalaisessa Amerikassa. Ulkomaista rahaa on virrannut vuosien varrella tuhansiin projekteihin, mutta kehitysavun tulokset ovat olleet laihoja.

– Ulkomaiset avunantajat ovat osa ongelmaa, eivät osa ratkaisua, sanoo managualaisen Paulo Freire -yliopiston professori Robert Gomez.

– Pienessä San Carlosin kaupungissa asui muutama vuosi sitten enemmän kansainvälisiä avustustyöntekijöitä kuin paikallisia, Gomez kertoo. – Siinä ei ollut järjen häivää. Onneksi osa avustustyöntekijöistä lähti sieltä pois.  

Ulkomainen apu on Gomezin mukaan passivoinut kansan ja tappanut yritteliäisyyden. Jos nicaragualainen haluaa nostaa elintasoaan, hänen kannattaa perustaa avustusjärjestö tai pyrkiä poliittiseen eliittiin. Pääkaupunki Managua on täynnä hyvätuloisia kehitysapubisneksestä hyötyviä konsultteja ja virkamiehiä. Yritteliäisyyden ja aloitteellisuuden puute näkyy jokapäiväisessä elämässä. Jos koulupiha tai kotikatu kaipaa siivousta, nicaragualainen odottaa siihen ulkopuolista projektirahaa. Talkoohenki on lähes tuntematon käsite.

Myös avunantajamaat ovat todenneet, ettei parikymmentä vuotta kestänyt projektirahoitus ole tuottanut toivotusti. Suomessakin ulkoministeriö on tarkistanut kehitysyhteistyön linjaansa. Yksittäisten hankkeiden tukemisesta ollaan vähitellen siirtymässä suoraan budjettitukeen.

Byrokratianmakuinen sana keksittiin vasta muutama vuosi sitten, mutta siihen on asetettu suuret toiveet. Yksittäisten hankkeiden – koulujen, sairaaloiden, vesijärjestelmien – tukemisen sijaan suomalaistenkin veronmaksajien rahaa siirretään vastedes entistä enemmän suoraan Nicaraguan valtion kassaan.

Raha ei ole korvamerkitty mihinkään yksittäiseen kohteeseen. Budjettituella vastaanottajamaan toivotaan ottavan vastuuta omasta kehityksestään.

– Avunantajat tukevat kumppania, eivät ota ohjia sen puolesta, sanoo Suomen Nicaraguan suurlähettiläs Marja Luoto.

Ulkoministeriössä uutta linjausta kutsutaan vastaanottajamaan omistajuuden lisäämiseksi. Budjettituen toivotaan harmonisoivan lahjoittajamaiden apua ja tekevän lahjoittajien kehitysponnisteluista ennustettavia. Turhasta byrokratiasta halutaan eroon. Budjettituen lisäämiselle on myös käytännöllinen selitys. Suomessa on ainakin yksi hallinnon ala, josta ei tule vaaliteemaa. Kaikki haluavat lisätä kehitysapua.

Tuoreimmat osastosta