Osaaminen ja koulutus ovat keskeiset tekijät sekä tuottavuuden että työvoiman saatavuuden parantamisessa. Tähän johtopäätökseen tulivat työmarkkinaosapuolet asiantuntijoiden kanssa.
Tavoitteena oli löytää Suomelle uusi, kestävämpi suunta ja samalla vahvistaa työmarkkinaosapuolten vuoropuhelua. Työtä veti talousvaikuttaja Sixten Korkmanin johtama koordinaatioryhmä. Alivaltiosihteeri Elina Pylkkänen työ- ja elinkeinoministeriöstä (TEM) sekä työelämäprofessori Martti Hetemäki johtivat valmisteluryhmiä.
Koordinaatioryhmän mukaan Suomessa vallitsevaan työvoimapulaan pitäisi käydä käsiksi muun muassa kouluttamalla ihmisiä niin, että koulutus mahdollisimman hyvin puree kulloiseenkin tarpeeseen.
– Jos meiltä puuttuu vaikkapa prosessityöntekijöitä elintarviketeollisuudesta, lyhyempi koulutus voi riittää. Siihen ei välttämättä tarvita kahden vuoden ammatillista koulutusta, Pylkkänen kertoo STT:lle.
Kyse voi olla lisäkoulutuksesta, täydennyskoulutuksesta tai tutkinnon osasta. Koordinaatioryhmä toteaa, että koulutusohjelmiin pitää lisätä mahdollisuuksia laajentaa tutkintojen sisältöjä ja yhdistellä eri tutkintojen osia joustavasti eri oppilaitoksista ja korkeakouluista.
Lisäksi esimerkiksi osatyökykyisten työnteosta pitäisi tehdä koordinaatioryhmän mukaan kannattavaa sovittamalla yhteen ansiotuloja ja etuuksia.
Koordinaatioryhmän mukaan myös työvoiman maahanmuuttoa tulee lisätä ja ulkomailla hankitun osaamisen tunnistamista ja tunnustamista sekä pätevöitymisväyliä täytyy kehittää.
Myös korkeakoulutuksen lisäämistä tarvitaan, sillä työvoimaa tarvitaan eniten korkeakoulutusta vaativissa tehtävissä.
Työministeri Tuula Haataisen (sd.) käynnistämän Suomen suunta -hankkeen loppuraportti julkaistiin tänään.
Koordinaatioryhmässä oli edustajat SAK:sta, EK:sta, Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajat KT:stä, Akavasta ja STTK:sta.
Pylkkänen: Muutosjäykkyyttä on esiintynyt
Suomessa on tällä hetkellä noin 360 000 työtöntä. Samaan aikaan avoinna on ainakin 200 000 työpaikkaa. TEMin tekemän arvion mukaan noin 140 000 työttömällä ei ole koulutusta niihin työpaikkoihin, joita olisi tarjolla.
– Emme olisi päätyneet yhtä pahaan tilanteeseen, jos olisimme olleet valppaampina sen suhteen, minkälaista työvoimaa ja koulutusta työmarkkinoilla kysytään. Toisaalta sitä ei aina voikaan ennustaa, mutta toisaalta järjestelmämme myös reagoi hitaasti tuotantorakenteemme muutoksiin. Meillä ei ehkä ole ollut riittävää tietoa päätöksenteon pohjana, Pylkkänen toteaa.
Pylkkäsen mukaan myös muutosjäykkyyttä on esiintynyt. Esimerkiksi koulutuspaikkoja ei ole onnistuttu suuntaamaan tai aloituspaikkoja täyttämään niillä aloilla, joilla on kysyntää työvoimasta.
– Muutoksia on varmaan yritetty aikaansaada, mutta koulutustarjonta ja -rakenteet muuttuvat hyvin verkkaisesti. Toisaalta vasta nyt on alettu arvostaa myös lyhytkestoisempia täsmäkoulutuksia ja osatutkintoja. Näiden vaikuttavuus on sekä yksilön itsensä että yhteiskunnan kannalta monesti parempi kuin pitkäkestoinen tutkintoon johtava koulutus, Pylkkänen sanoo.
Julkilausuttu tavoite on ollut jo 2000-luvun alusta lähtien, että puolet jokaisesta ikäluokasta olisi korkeakoulutettuja.
– Tähän selkeään inhimillisen pääoman investointitavoitteeseen emme ole kyenneet syystä tai toisesta.
Pylkkänen toivoo uudelta hallitukselta rohkeutta ja vastuullisuutta vastata tähän Suomen talouden kasvun kannalta keskeiseen tavoitteeseen.
