Harva Suomessa tai muuallakaan Euroopassa oli kuullut sanaakaan keskisuuresta yhdysvaltalaisesta Silicon Valley Bank (SVB) -nimisestä pankista ennen viime viikonloppua.
Sen jälkeen pankin nimi ja kirjainyhdistelmä SVB ovat olleet sitäkin enemmän esillä meikäläisissäkin talousuutisissa, sillä viime viikon päätteeksi pankki kaatui kumoon – ja herätti saman tien huolestuneita kysymyksiä uuden finanssikriisin mahdollisuudesta.
Tapahtuman dramaattisuutta – ja näkyvyyttä Atlantin tälläkin puolen – lisäsi se, että pian pankin kaaduttua Yhdysvaltain talousviranomaiset ilmoittivat ottavansa pankin haltuunsa ja takaavansa pankin asiakkaiden kaikki talletukset mukaan luettuna lakisääteistä talletussuojaa suuremmat talletukset.
Kriisipankin haltuunottoa täydensi maan keskuspankin Fedin ilmoitus uuden hätärahoitusvälineen perustamisesta, jolla se varautuu tarjoamaan muillekin pankeille hätärahoitusta mahdollisten rahoitusmarkkinahäiriöiden ennalta ehkäisemiseksi.
Samana viikonloppuna kaatui kumoon ja viranomaisten huomaan myös yksi SVB-pankkia pienempi yhdysvaltalaispankki Signature, mikä sekin osaltaan lisäsi viikonlopun dramaattisuutta.
Tapauksissa on kosolti toisistaan ja viime finanssikriisinkin kupruista poikkeavia yksityiskohtia. Samoin kriisipankkien toimintatavoissa on paljon meikäläisestä pankkitoiminnasta poikkeavia piirteitä.
Mutta mitkään eroavuudet tai poikkeavuudet eivät anna aihetta näiden kuprujen vähättelyyn – saati toiveikkaisiin tokaisuihin, kuten "ei koske meitä".
Rahoitusriskit eivät poistu vähättelemällä
Ehkä joku muukin kuin viime finanssikriisin aikainen Suomen valtiovarainministeri (ja sittemmin pääministeri) Jyrki Katainen (kok) muistaa, kuinka hänelle myöhemmin ilkuttiin kriisin alun aikaisesta arviosta "ei koske Suomea".
Kohtuuden nimissä on toki todettava, että epävarmoissa oloissa valtiovarainministeri voi joutua asemansa takia kaunistelemaan tilannekuvaa välttääkseen kärjistämästä kriisiä hätääntyneillä lausunnoilla.
Aluksi kriisi tuntuikin etäiseltä, sillä se syttyi Yhdysvaltain asuntorahoituksen riskipitoisimmista osista ja yksittäisten asuntopankkien ja vipurahastojen kupruista – kaukana tyystin toisenlaisen asuntorahoituksen Suomesta ja Euroopasta.
Huolettomista – tai yleisöä rauhoittelevista – lausumista ei ehtinyt kulua kovinkaan pitää aikaa ennen kuin Suomi ja muut euromaat kasasivat kansallisia ja vähän myöhemmin yhteisiäkin pelastuspaketteja ensin kriisin uhkaamille pankeille ja myöhemmin jopa eurovaltioille.
Kriisin alkuperäiset syyt osoittautuivat toisarvoisiksi sen jälkeen, kun vaikeudet muuttuivat etäisistä yksittäistapauksista koko maailman rahoitusmarkkinoita uhkaavaksi luottolamaksi.
Kun pankkien ja muiden rahamarkkinatoimijoiden välinen luottamus katoaa, sen jälkeen ei ole järin suurta väliä, miksi se katosi.
Silti tiistain Financial Times -talouslehti kertoo euromaiden valtiovarainministereiden päätelleen, nyt vuorostaan Irlannin Paschal Donahuen johdolla, että Euroopassa tilanne on "hyvin hyvin toisenlainen" ja siksi SVB-pankin kupru "ei koske meitä".
Nollakorot houkuttelivat velkaantumaan
Yhdysvaltalaispankin tapauksesta löytyy paljon meikäläiseen pankkitoimintaan nähden vieraita piirteitä, kuten rämäpäisen raju kasvutahti ja keskittyminen poikkeuksellisen riskipitoisiin menetelmiin niin rahoituksessa kuin sijoituksissa.
Mutta SVB-kuprun yksityiskohtien taustalta löytyy myös meilläkin tuiki tavallisia muutosvoimia. Tärkein niistä on rahapolitiikan viritys muutoksineen ja vaikutuksineen.
Kuprupankissa on epäilemättä tehty monenlaisia vikatikkejä, mutta ne ovat nyt paljastuneet ja päätyneet kupruun vasta sen jälkeen, kun maan keskuspankki Fed on hyvän aikaa kiristänyt rahapolitiikkaansa ja maan rahoitusoloja poikkeuksellisen aggressiivisesti.
Euroalueen ja Suomen pankeissa tuskin on tehty ainakaan tarkalleen samanlaisia vikatikkejä kuin SVB:ssä, mutta Fedin tavoin myös euroalueen keskuspankki EKP on nyt kuukausien ajan kiristänyt rahapolitiikkaansa ja euroalueen rahoitusoloja – poikkeuksellisen aggressiivisesti.
Yhtäläistä on sekin, että vuosikausiin rajuimpiin korkojen nostoihin on menty Atlantin molemmin puolin vuosia jatkuneen nolla- tai miinuskorkokauden jälkeen – ja siitä huolimatta, että kumpikin keskuspankki oli vakuutellut pitävänsä korot nollilla tai melkein nollilla vielä pitkän aikaa.
Ehkä oli sinisilmäistä hölmöyttä uskoa keskuspankkiirien matalien korkojen "ennakoivaa viestintää", mutta silti suuri osa euroalueenkin taloudesta on vuosien ajan rakentunut edullisen velkarahoituksen, keskuspankkipuheiden – ja hyvän uskon – varaan.
SVB:n kupru on vain yksi etäinen esimerkki, miten voi käydä, kun vuosien ajan päteviksi uskotut korko-oletukset pettävät. Samat vaikeudet voivat kohdata muitakin kuin riskipitoisia pankkeja.
Korkoloukku koskee kaikkia velkaisia
Korot ovat nousseet yhtä hyvin euroalueella kuin Yhdysvalloissa suhteellisen nopeasti suhteellisen paljon, minkä lisäksi EKP ja Fed ovat kumpikin tahollaan kiristäneet rahoitusoloja muillakin keinoin kuin korkoja nostamalla.
Vaikka korkoja voi yhä luonnehtia mataliksi, velkavetoisessa taloudessa korkojen suhteellisella muutoksella on enemmän väliä kuin absoluuttisilla korkoprosenteilla.
Tämä koskee SVB:n kaltaisia pankkeja ja velkasijoittajia, joiden rahoituskulut ovat kohonneet nopeasti samaan aikaan kuin tuotot ovat kohonneet kuluja hitaammin tai supistuneet.
Euroalueellakin samanlaisessa kiristyvässä korkoloukussa voi toki olla myös pankkeja, mutta rahoitusolojen kiristymisestä kärsivät myös esimerkiksi ylivelkaiset valtiot – ja niitä rahoittavat niin ikään perin velkaiset pankit.
Toki velkaisimmankin eurovaltion rahoitusmalli ja -asema ovat tyystin toisenlaiset kuin SVB-kuprupankin vastaavat, mutta esimerkiksi Italian valtiolla ja SVB:llä on silti kolme tämän kuprun esiin nostamaa yhteistäkin piirrettä:
Kumpikin on erittäin velkainen, kumpikin selviää – tai ainakin selvisi – veloistaan matalien korkojen aikaan ja kumpikin kestää korkojen nousua vain kunnes ei enää selviäkään.
Italian valtio ei ole pankki, mutta sillä on erittäin suuri määrä velkaa – ja sillä on oma rahoituksen murtumispisteensä, jota kukaan ei tiedä tarkalleen ennen kuin on myöhäistä.
Ehkä EKP:n neuvosto haluaa tämän viikon torstain kokouksessaan puntaroida, josko SVB:n kuprussa olisi muutakin pääteltävää kuin "ei koske meitä". Esimerkiksi ennen kuin päättävät, kuinka paljon vielä haluavat nostaa euroalueen korkoja.
