Tänä vuonna Venäjän bruttokansantuote supistuu pari prosenttia. Jos sotatilanne tai pakotteet eivät muutu merkittävästi nykyisestä, Venäjän talouskasvu on lähellä nollaa ensi vuonna, ennustaa Suomen Pankin nousevien talouksien tutkimuslaitos (Bofit) vuosittaisessa Venäjä-tietoiskussaan.
Keskipitkän aikavälin kehitys riippuu kuitenkin ensisijaisesti siitä, kuinka sota päättyy.
Samalla Venäjällä on tapahtumassa rakenteellinen muutos kohti omavaraista sotataloutta. Markkinataloudesta sotataloudeksi muuttuminen tarkoittaa käytännössä sitä, että maa sulkeutuu ja sodan tarpeet ovat ensisijaisia.
Tämä näkyy esimerkiksi siinä, että talouden resursseja siirtyy palveluista teollisuuteen, erityisesti sotateollisuutta ja kotimarkkinoita palvelevaan tuotantoon. Lisäksi pula ulkomaisista komponenteista voi nostaa tuotantokustannuksia ja pakottaa turvautumaan osin heikkolaatuisempiin materiaaleihin.
Bofit kertoo, että muutoksen vuoksi joillain toimialoilla tuotteet voivat muuttua aiempaa yksinkertaisemmiksi. Tästä yhtenä esimerkkinä mainitaan esimerkiksi venäläiset henkilöautot, joissa ei välttämättä enää ole turvatyynyjä tai muita vastaavia lisäosia.
Lue lisää: Venäjä-tutkija: Tällainen on maan uusi ”sotatalous”
Tutkijat arvioivat, että rakennemuutos kohti valtiojohtoisempaa omavaraistaloutta tulee olemaan maalle riskialtis prosessi. Rakennemuutoksen seurauksena Venäjän talouden tuottavuus heikkenee ja pitkän aikavälin potentiaalinen kasvuvauhti hidastuu.
Tuoreimmat arviot Venäjän pitkän aikavälin kasvuvauhdista ovat alle prosentin vuodessa.
Bofitin maanantaisessa tiedotustilaisuudessa kysyttiin, voiko kärsimättömyys lisääntyä Venäjällä elintason laskettua ja Venäjän siirtyessä kohti sotataloutta.
– En jaksa uskoa, että hirvittävän suuri enemmistö venäläisistä olisi erityisen tyytyväisiä tilanteeseen. En myöskään näe, että se johtaisi niin suureen paineeseen, että sillä olisi vaikutuksia tämän hallinnon vallassa pysymiseen tai sitä kautta sodan jatkumiseen. Venäjältä edelleen puuttuu se kansalaisyhteiskunta, jonka kautta tyytymättömyys kanavoituu yhtään mihinkään, Suomen Pankin vanhempi neuvonantaja Laura Solanko totesi.
Solanko myös huomautti, että tavallisen venäläisen arjessa sotatalouden vaikutukset voivat näkyä varsin eri tavoin. Hän kuvaili, että esimerkiksi kuvitteellinen it-alan ammattilainen on voinut joutua vaihtamaan asuinmaataan, kun tavallinen mummo siperialaiskylässä ei välttämättä ole huomannut asiaa lainkaan.
Viime vuonna länsiyritysten vetäytyminen, pakotteet ja sodan tuoma epävarmuus supistivat Venäjän taloutta selvästi, Bofit toteaa. Bruttokansantuotteella mitattuna Venäjän talous supistui viime vuonna 2,1 prosenttia.
Ennen sodan syttymistä Venäjän talouden ennakoitiin kasvavan noin 2,5 prosenttia viime vuonna. Ennusteisiin verrattuna Venäjän talous jäi kuitenkin noin 5 prosenttia pienemmäksi, mitä voi pitää sodan kustannuksena.
Talouden supistuminen oli kuitenkin selvästi alkuvuonna ennakoitua pienempi. Bofit kertoo, että syitä tälle ennustusvirheelle olivat muun muassa öljyn ja kaasun hinnan selvä nousu viime vuonna, länsipakotteiden pitkät siirtymisajat sekä venäläisten yritysten joustavuus.
Keskeisin syy oli kuitenkin Venäjän talouspolitiikan nopea ja radikaali muutos kohti sotataloutta. Talouspolitiikan keskiöön nostettiin pakotteiden vaikutusten minimointi ja irtautuminen länsimaista.
– Sodan seurauksena valtion rooli talouden ja yhteiskunnan monilla sektoreilla kasvoi ja erityisesti suuryrityksistä tuli aiempaa riippuvaisempia vallanpitäjistä. Talouspolitiikassa siirryttiin kohti sotataloutta, sanoo Bofitin vanhempi neuvonantaja Laura Solanko tiedotteessa.
Vaikka Venäjän tuonnin odotetaan kasvavan tänä vuonna hieman verrattuna viime vuoden toteutuneeseen tuontiin, Bofit ei ennusta kovin voimakasta tuonnin elpymistä, sillä pakotteet rajoittavat tuontimahdollisuuksia. Lisäksi pienet öljy- ja kaasutulot eivät vahvista ruplan kurssia.
Viennin määrän ennustetaan supistuvan, kun erityisesti öljyn- ja kaasunvienti vähenevät.
Tähän vaikuttavat sekä EU:n asettamat raakaöljyn ja öljytuotteiden tuontirajoitukset että Venäjän päätös rajoittaa kaasunvientiään. Nettoviennin vaikutus bruttokansantuotteen kehitykseen kääntyy tänä vuonna negatiiviseksi, Bofit kertoo.
Viennin määrän supistuminen on kuitenkin aiemmin ennustettua vähäisempää.
– Syynä on se, että viime joulukuussa ja tämän vuoden helmikuussa voimaan tulleiden G7-maiden asettamien hintakattomekanismien ensisijaisena tavoitteena on leikata venäläisen raakaöljyn ja öljytuotteiden vientihintoja, ei vientimääriä, Bofit kertoo.
Sodan ja pakotteiden aiheuttama epävarmuus hillitsee yhä kotitalouksien kulutusta, eikä yksityinen kulutus kasva tänä vuonna. Työttömyys pysyy edelleen hyvin vähäisenä. Sen sijaan julkisen kulutuksen arvioidaan kasvavan tänäkin vuonna, erityisesti sisäisen turvallisuuden ja puolustuksen aloilla.
Ennusteen suurin riskitekijä liittyy sodan kehityskulkuun. Toinen keskeinen riskitekijä on Venäjän julkisen talouden kestävyys.
– Oletamme, että lähivuosien alijäämät voidaan kattaa ilman huomattavia vaikeuksia. Mutta kovin pitkään valtion velanotto ei voi kasvaa ilman, että se kiihdyttää inflaatiota ja syrjäyttää yksityisiä investointeja, Bofit sanoo.
Bofit toteaa, että siirtymä kohti sotataloutta tarkoittaa myös, että talouden seuranta ja analysointi on aiempaa vaikeampaa. Pakotteiden aiheuttamat mahdolliset ongelmat on päätetty peitellä viranomaispäätöksillä ja valtion tukitoimilla.
Lisäksi perinteiset talouskehityksen mittarit, kuten bruttokansantuote, voivat olla vähemmän hyödyllisiä kuin aiemmin. Bruttokansantuote mittaa tuotannon arvonlisää, ei hyvinvointia.
Päivitys 13.3.2023 kello 16.02: Päivitetty uutista kauttaaltaan ja lisätty uutiseen Bofitin vanhemman neuvonantajan Laura Solangon kommentit.
