Nord Stream -kaasuputket viime syyskuussa hajalle räjäyttänyt sabotaasi on monimutkainen geopoliittinen mysteeri, josta on kehkeytynyt myös suuren luokan talousmysteeri.
Putki-iskun tekijästä tai teettäjästä ei ole paljastunut varmaa tietoa, vaikka syyllisiä on etsitty puoli vuotta ja syytöksiä esitetty moneen suuntaan idästä länteen.
Mutta jos syyllinen tai syylliset paljastuvat ja varmistuvat luotettavasti, sillä olisi paitsi kansainvälispoliittisia todennäköisesti myös mittavia taloudellisia vaikutuksia.
Mysteerin taloudellisessa sivujuonessa yksi avainkysymys on, kuka tai mikä taho on vastuussa Nord Stream -putkissa aiemmin virranneen vuolaan kaasuvirran katkeamisesta – ja kaasukatkon aiheuttamista tappioista.
”Käynnissä on juridisesti monimutkainen sopimuskiista.
Käynnissä on juridisesti monimutkainen sopimuskiista sen seikan selvittämiseksi, johtuivatko kaasuvirran katkeaminen ja katkosta koituneet tappiot sopimusrikkomuksesta vai niin sanotusta ylivoimaisesta (force majeur) esteestä.
Sopimuskiista on ollut marraskuusta lähtien vireillä Tukholman välimiesoikeudessa, joka on erikoistunut juuri kansainvälisten sopimusriitojen sovittelemiseen.
Tämäntyyppisten sopimuskiistojen sovittelu välimiesmenettelyssä on tavallista, mutta tämän kiistan panokset ovat kaikkea muuta kuin tavanomaisia.
Nord Stream -jupakassa puidaan enimmillään jopa kymmenien miljardien eurojen erimielisyyttä, minkä osapuolen kärsittäviksi lopulta kuuluvat kaasukatkosta koituneet tappiot.
Uniper ja kumppanit vastaan Gazprom
Kiistassa ovat vastakkain Nord Stream -putkien "länsipäässä" maakaasua ostaneet saksalainen energiayhtiö Uniper ja joukko muita länsieurooppalaisia energiayhtiöitä sekä putken "itäpäässä" maakaasua myynyt Venäjän valtionenemmistöinen energiajätti Gazprom.
Ennen viime vuotta maakaasua oli virrannut putkissa vuosien ajan pääosin monivuotisten toimitussopimusten perusteella.
Putkikaasu on ollut Uniperille ja muille ostajayhtiöille paitsi edullista myös kiinteähintaista pitkälle tulevaisuuteen. Hinnan lisäksi ostajayhtiöt ovat tienneet ja voineet luottaa Gazpromin toimittamiin kaasumääriin.
Uniper ja muut kaasun ostajayhtiöt olivat puolestaan sitoutuneet myymään kaasua ja kaasulla tuotettua sähköä omille asiakkailleen niin ikään pitkäaikaisilla ja kiinteähintaisilla toimitussopimuksilla.
”Venäjä iski länsimaita vastaan energia-aseella.
Luottavaiset länsiyhtiöt voivat nykytiedon valossa vaikuttaa hyväuskoisilta hölmöiltä, mutta ennen viime vuotta venäläinen ja aiemmin neuvostoliittolainenkin maakaasu oli virrannut länteen pidemmittä katkoitta kylmän sodan koleimpinakin aikoina.
Kaikki muuttui viime vuoden helmikuussa, kun Venäjän presidentti Vladimir Putin lähetti maan sotajoukot Ukrainaa valloittamaan.
Hyökkäyksen jälkeen Venäjän ja Ukrainaa tukevien länsimaiden välillä leimahti laajamittainen taloussota, jossa länsimaat iskivät Venäjää talouspakotteilla ja Venäjä iski länsimaita vastaan energia-aseella.
Miljarditappioista syntyi miljardikiista
Venäjän helmikuisen suurhyökkäyksen jälkeen Nord Stream -putkien kaasuvirta supistui ja katkesikin useaan otteeseen tavanomaisia huoltokatkoja pidemmiksi ajoiksi. Syyskuinen sabotaasi katkaisi putket ja kaasun tulon lopullisesti.
Kaasukatkojen takia Uniper ja Gazpromin muut asiakasyhtiöt ovat joutuneet hankkimaan korvaavan määrän maakaasua kansainvälisiltä markkinoilta kyetäkseen suoriutumaan toimitusvelvoitteistaan omien asiakkaidensa suuntaan.
Ongelmat – ja nyttemmin Tukholman välimiesoikeudessa puitavat miljardikiistat – syntyivät Gazpromilta toimittamatta jääneen edullisen putkikaasun ja Uniperin ynnä muiden asiakasyhtiöiden pakosta putkikaasun tilalle hankkiman kalliin pörssikaasun hintaerosta.
”Kaikkiaan kiistasummat voivat paisua jopa kymmeniin miljardeihin euroihin.
Tappiot kasvoivat viime vuoden mittaan sitä suuremmiksi mitä korkeammalle maakaasun päivittäinen pörssihinta kipusi. Osin hintaennätykset paukkuivat juuri Uniperin ja muiden ilman Gazpromin putkikaasua jääneiden länsiyhtiöiden suuren kysynnän vaikutuksesta.
Tukholmassa kiistellään joka tapauksessa miljardeista euroista, mutta kaikkiaan kiistasummat voivat paisua jopa kymmeniin miljardeihin euroihin.
Kaasukriisin kriittisiä vaiheita ja hirmutappioita seurattiin Suomessakin tiiviisti, sillä saksalainen Uniper ei ollut vain Gazpromin suurin asiakasyhtiö Länsi-Euroopassa vaan se oli myös suomalaisen valtionyhtiön Fortumin tytäryhtiö.
Kaasuvirta katkesi ennen putki-iskua
Kiistely kaasutappioista – ja mahdollisista Gazpromin sopimusrikkomuksista – alkoi jo ennen Nord Stream -putkien syyskuista sabotaasia.
Ensimmäisen kerran kaasuvirta Nord Stream -putkissa supistui voimakkaasti ja varoituksetta kesäkuussa, sitten uudestaan heinäkuussa, ja elokuussa kaasu lakkasi kokonaan virtaamasta.
Syyskuiset räjäytykset vain varmistivat kaasukatkon pysyväksi.
”Länsimaiden hallitukset tulkitsivat tuoreeltaan Gazpromin tekniset selitykset pelkiksi verukkeiksi.
Gazprom selitti kesäisiä katkoja erilaisilla huoltotarpeilla ja öljyvuotojen kaltaisilla teknisillä syillä – ja sillä, että länsimaisten pakotteiden takia siltä puuttui putkistojen toiminnalle välttämättömiä varaosia ja laitteita.
Länsimaiden hallitukset tulkitsivat tuoreeltaan Gazpromin tekniset selitykset pelkiksi verukkeiksi – ja kaasukatkot Venäjän hallinnon ohjailemaksi "energian aseistamiseksi".
Uniper ja joukko muita länsiyhtiöitä ovat tulkinneet kaasukatkot Gazpromin sopimusrikkomuksiksi, joista on koitunut merkittävää taloudellista vahinkoa.
Yksistään Uniper on ilmoittanut kärsineensä marraskuun loppuun mennessä Nord Streamin kaasutoimitusten katkoista lähemmäs 12 miljardin euron tappiot.
Energiamarkkinoihin erikoistunut analyysiyhtiö Wood Mackenzie on arvioinut kiistaa puivissa analyyseissään, että Gazpromin asiakasyhtiöt joutuivat viime vuonna hankkimaan Nord Streamin katkojen takia korvaavaa pörssikaasua yhteensä lähes 40 miljardin euron arvosta, suurelta osin tappiokseen.
Ylivoimaisia syitä tai tekaistuja tekosyitä
Mittavia kaasutappioita on viime vuonna kärsinyt Nord Stream -katkojen takia Uniperin lisäksi ainakin saksalainen RWE ja ranskalainen Enie.
Nämä kolme yhtiötä ovat toistaiseksi vaatineet Gazpromia Tukholman välimiesoikeudessa tilille tappioista, mutta Wood Mackenzien arvion mukaan vastaavia kanteita voi vielä tulla lisää muilta Gazpromin asiakasyhtiöitä.
Kiistasta toistaiseksi julki tulleiden tietojen mukaan Gazprom on kiistänyt syyllistyneensä sopimusrikkomuksiin ja vastannut kaasukatkojen johtuneen yhtiöstä riippumattomista ja yhtiön hallintapiirin ulkopuolisista ylivoimaisista force majeur -syistä.
Uniper ja muut kantajayhtiöt ovat toistaiseksi torjuneet force majeur -selitykset ja tulkinneet kaasukatkot Gazpromin syyksi.
”Syyskuinen sabotaasi Itämeren pohjassa katkaisi kaasuvirran lopullisesti.
Syyskuinen sabotaasi Itämeren pohjassa katkaisi kaasuvirran lopullisesti, mutta samalla se myös lisäsi sopimuskiistan vaikeusastetta huomattavasti.
Gazprom pitänee force majeur -selityksestään edelleen kiinni yhtä lujasti kuin Uniper ja muut kantajayhtiöt pitänevät sitä tekosyynä jatkaen tappiohyvitysten vaatimista venäläisyhtiöltä.
Kiistan mahdollisia kehityskulkuja aprikoivat Wood Mackenzien analyytikot arvelevat, että Nord Stream -sabotaasin syyllisen selviäminen tai selviämättä jääminen voi vaikuttaa merkittävällä tavalla kiistan ratkaisuun.
Jos Yhdysvallat, jokin muu länsivalta tai mikä tahansa muu taho kuin Venäjän valtio tai muu Venäjään liittyvä taho paljastuu sabotaasin syypääksi, se olisi omiaan vahvistamaan Gazpromin force majeur -vastauksen uskottavuutta.
Näin voi käydä Wood Mackenzien arvion mukaan myös siinä tapauksessa, että Nord Stream -mysteeri ei ratkea ja sabotaasin syylliset jäävät luotettavasti selvittämättä.
Mutta jos putki-iskun takaa paljastuukin vastaansanomattomin todistein jokin Venäjän hallinnon vallassa oleva taho, se voisi olennaisesti heikentää Gazpromin asemaa sopimuskiistassa.
Rahavana viittaa itään eikä länteen
Äkkiseltään voi vaikuttaa järjettömältä, että Venäjä räjäyttäisi omia kalliita kaasuputkiaan hajalle, mutta analyysiyhtiö näkee näinkin oudossa tuhotoimessa omanlaistaan kylmää logiikkaa.
Lännen ja Venäjän välit – ja kaasun virta kyseisissä putkissa – olivat jo perusteellisesti poikki ennen syyskuun putki-iskua, ja lisäksi EU-maat olivat ilmoittaneet pyrkivänsä pikavauhtia eroon venäläiskaasusta.
Jo ennen putki-iskua oli toisin sanoen kaikkien kansainvälisen kaasukaupan osapuolten tiedossa, että EU-maat hankkivat kaasunsa vastaisuudessa muualta kuin Venäjältä – ja että siksi Nord Stream -putket olivat käytännössä mennyttä kalua.
Esimerkiksi Norja, Yhdysvallat ja Britannia ovat putki-iskujen jälkeen lisänneet tuntuvasti kaasutoimituksiaan EU-maihin. Mutta näin olisi käynyt, vaikka Nord Stream -putket olisivat yhä ehjät, sillä hanat oli jo kierretty iäksi kiinni.
”Minkään länsimaan olisi ollut vielä järjettömämpää kuin Venäjän ryhtyä riskipitoiseen Nord Stream -sabotaasiin.
Kaasumarkkinoiden ehkä pysyviksi jäävien muutosten takia Wood Mackenzie päätteleekin, että minkään länsimaan olisi ollut vielä järjettömämpää kuin Venäjän ryhtyä riskipitoiseen Nord Stream -sabotaasiin.
Tapauksen "rahavanaa" eli taloudellisia hyötyjä ja haittoja seuraamalla analyysiyhtiö päättelee, että kaikista Nord Stream -sopimuskiistan osapuolista juuri Gazpromille voi koitua iskusta pysyvää taloudellista hyötyä.
Näin käy, kunhan yhtiön force majeur -selitykset pitävät ja yhtiö välttyy sopimussakoilta.
Tämä voi Wood Mackenzien mukaan edellyttää, että putki-iskun syylliseksi paljastuu mikä tahansa muu taho kuin Venäjä, tai että syyllinen jää mysteeriksi.
Tällaisella päättelyllä isku olisi Venäjän tekemäksi omalla kylmän röyhkeällä tavallaan jopa järkevä – kunhan Venäjä välttää käryn ja Gazprom sopimussakot.
Tukholman välimiesoikeudella ei ole samanlaista mahdollisuutta aprikointiin kuin analyysiyhtiöllä tai taloustoimittajalla. Sen on ratkaistava tämäkin kiista sopimusoikeudellisin perustein.
