Runsaat kymmenen vuotta sitten Martti Nyberg oli yksi keskeisiä suomalaisia asiantuntijoita. Nordean pääekonomistina hän seurasi talouden risahduksia ja analysoi niitä. Hän esiintyi tv-uutisissa ja häntä siteerattiin lehdissä.
Yhtäkkiä Nyberg katosi. Häntä ei näkynyt enää missään.
– Tuolloin oli selvää, että tämä on nyt tässä, hän kertoo.
Kaksi vuotta pääekonomistina riitti. Nyberg irtisanoutui.
Työ oli ollut intensiivistä, 24/7-hommaa. Talouden vuorokausi ei pääty koskaan. Kun yksi aikavyöhyke menee nukkumaan, toinen jatkaa, kunnes omallasi koittaa aamu.
Nyberg on uppoutuva tyyppi; työ vei valtavasti aikaa ja energiaa. Hän oli myös kahden koululaisen isä, huolehti iäkkäistä vanhemmistaan yhä tiiviimmin ja urheili vimmatusti. Työ meni kuitenkin kaiken edelle.
Nybergiltä kuoli äiti. Ja kahden viikon päästä isä. Vaikka vanhemmat olivat hänelle läheisiä, hän hoiti työnsä ja esitelmöi suru-uutisen kuultuaan vielä satapäiselle joukolle.
Kun Nordeassa saatiin tietää asiasta, ihmeteltiin, miksi ihmeessä Nyberg ei ollut sanonut mitään.
– Oletko nähnyt mun kalenterini? Hän vastasi.
– Kaikilla oli kiire, eihän kukaan ehtinyt jutella. Enkä ajatellut, että yksityiselämäni kuuluisi työpaikalle, hän selittää nyt.
Samoihin aikoihin Nyberg erosi vaimostaan ja järjesteli uusia asumiskuvioita ja muita eroon liittyviä asioita.
– Halusin olla enemmän lasten kanssa.
Vaikka perustelu kuulostaa Nybergistä kliseiseltä, se oli irtisanoutumisen todellinen syy. Tai ainakin syistä tärkein.
Elämässään Nybergillä on ollut neljä haavetta. Yksi on hankkia hyvä koulutus ja hyvä työ. Niiden lisäksi hän on halunnut tehdä tiedettä ja taidetta ja perustaa yrityksen.
Nyberg on kansantaloustieteen tohtori. Ennen Nordeaa hän oli tutkijana Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksessa ja ekonomistina Elinkeinoelämän valtuuskunnassa (Eva).
Yrittäjänä Nyberg oli ekonomistitöidensä välissä. Hänellä oli 2000-luvun alussa muun muassa mainostoimisto Lumivyöry. Ala ei kuitenkaan houkutellut tarpeeksi, joten hän jätti sen.
Evassa Nybergin yksi suuri ponnistus oli ajatuskoe siitä, miltä suomalainen tasavero näyttäisi. Raportti julkaistiin keväällä 2006.
Jo tuolloin hän harkitsi alan vaihtoa.
– Yllättäen soitettiin, oletko kiinnostunut pääekonomistihausta. Vastasin kyllä, vaikken uskonut mahdollisuuksiini. En edes osannut ruotsia. Nordea halusi kuitenkin jotain toisenlaista kuin ennen, Nyberg kertoo.
Kirjoittaminen on houkutellut Nybergiä aina. Hän oli kirjoittanut nuoresta asti, mutta ei ollut saanut tekstiä kuulostamaan siltä kuin olisi halunnut. Ekonomistina kirjoittamiselle ei ollut aikaa.
Irtisanoutumisen jälkeen, kun lapset eivät olleet Nybergin luona, hän oli yleensä yksin. Tilanne oli outo. Hän oli tottunut dealing-salin kuhinaan ja vapaa-aikakin oli pursunut omia ja lasten harrastuksia ja sosiaalisuutta.
Enää kutsuja ei sadellut. Moni tilaisuus oli liittynyt työhön. Omat ystävät olivat aiemman kiireen vuoksi jääneet ja vanhoista opiskelu- ja työkavereista osan alkoholi oli vienyt.
Kulosaaren kodissaan Nyberg pysähtyi kerta toisensa jälkeen katsomaan merelle ja tuijottamaan tutun majakan rytmikkäitä välkähdyksiä. Päässä pyöri ajatuksia ja kädessä oli välillä lasi viskiä.
Mitä oikein tapahtui, erakoituiko Nyberg?
Hän puhuu muutoksesta, joka vaatii luopumista omasta itsestä ja kaikesta oppimastaan.
– Henkinen kehitys on ikuinen polku. On pakko pysähtyä, olla yksin ja hiljaisuudessa, jos haluaa nähdä maailman.
Martti Nyberg on uskaltanut tehdä urallaan rohkeita käänteitä. Hän sanoo, että pitää elää, jotta on, mistä kirjoittaa.
Kirjat ovat aina kuuluneet Nybergin elämään. Hän on lukenut valtavasti. Hiljaisen kodin kirjahyllyssä Ernest Hemingway alkoi vetää puoleensa. Nyberg oli toki lukenut hänen teoksensa, mutta nyt hän alkoi lukea, mitä kirjailijasta oli kirjoitettu.
Tyylilleen uskollisena hän luki kaiken, mitä aiheesta löysi: noin 150 kirjaa.
Yhdysvaltalainen Hemingway eli 1899–1961. Hän oli Nybergin isovanhempien ikäluokkaa. Nyberg on nyt 56-vuotias.
Mitä enemmän Nyberg luki, sitä enemmän yhtymäkohtia hän alkoi löytää omaan elämäänsä. Hemingwayn tapaan Nybergkin on matkustellut paljon ja asunut ulkomailla. Kumpikin on viettänyt aikaa samoissa Pariisin kortteleissa ja kumpikin nauttinut vapaalaskusta. Molemmat ovat hiihtäneet Sveitsistä Italiaan samaa reittiä.
Aikanaan toimittajat ja kriitikot kritisoivat Hemingwaytä siitä, että hänen pitäisi kirjoittaa, eikä esimerkiksi tuhlata aikaansa miekkakaloihin Golfvirralla. Nyberg uskoo, että ilman sitä ei olisi tullut Vanhus ja meri -kirjaa, josta Hemingway sai Pulitzer-palkinnon.
– Pitää elää, jotta on, mistä kirjoittaa. Sen lisäksi, että lukee kaiken hyvän, mitä on jo kirjoitettu.
Päätös kirjoittaa kirja Hemingwaystä lähti tämän yhdestä ajatuksesta:
– Yksinkertaisimpien asioiden ymmärtäminen on kaikkein vaikeinta. Ja niiden ymmärtämiseen ei koko elinikä riitä.
Nyberg alkoi kirjoittaa faktasta fiktiota.
– Päätin antaa Hemingwaylle lisää aikaa.
Jo nelikymppisenä Hemingway käytti liikaa alkoholia. Iän karttuessa hän kärsi yhä enemmän mielen ja kehon ongelmista.
Moni Hemingwayn läheinen oli tehnyt itsemurhan. Ratkaisuun päätyi hänen isänsä ja veljensä sekä ensimmäisen vaimonsa isä ja sisko. Myös Hemingway itse teki itsemurhan.
Kirjassaan Nyberg laittaa Hemingwayn omaiset tapaamaan toisensa paratiisissa. Nyberg uskoo, että jokainen voi samaistua tilanteeseen. Läheisensä menettämiseen liittyy usein suru siitä, miten paljon asioita jäi sanomatta.
– Kukapa ei haluaisi lisää aikaa voidakseen jutella loppuun asioitaan.
Nordeasta lähdettyään Nyberg keskittyi vuosia kirjoittamiseen.
– Käytin siihen lähes kaiken vapaa-aikani.
Vuonna 2015 Nyberg teki taas yllätysliikkeen ja perusti Kaavin Herkkutattitehtaan. Se on kuivaamo, jossa kuivataan Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan metsistä kerättyjä herkkutatteja, kantarelleja, mustatorvisieniä ja suppilovahveroita.
– 50 000 kiloa vuodessa.
Sienistä pääosa myydään ravintoloihin ja kauppoihin ja kymmenys lääketeollisuudelle.
Kuivatut sienet ovat Nybergin mielestä täydellinen elintarvike.
– Ne eivät vie tilaa, eivätkä pilaannu ja ovat heti valmiita käyttöön.
Tohmajärvellä sesonki kestää heinäkuusta lokakuuhun, syksystä ja sadosta riippuen joskus jopa joulukuulle. Nyberg painaa täysillä töitä kausityöntekijöiden kanssa.
– Kun nostelee päivän painavia sienilaatikoita, ei tarvitse lähteä juoksemaan maratoneja.
Sienikauden ulkopuolella Nyberg kirjoittaa sen ajan, minkä töiltään ehtii.
Hemingwayn elämästä kuoleman jälkeen on syntynyt trilogia. Ensimmäisessä osassa Hemingway on itsemurhaajien paratiisissa, toisessa paratiisissa ja kolmannessa hän palaa Pariisiin.
– Kirjat kertovat siitä, että ei pidä toistaa samoja virheitä.
Nyberg on perustanut Independent Publishing -kustantamon, joka on julkaissut kirjat.
Martti Nybergiä kiehtoo Hemingwayn ajatus siitä, että yksinkertaisimpien asioiden ymmärtäminen on kaikkein vaikeinta, eikä niiden ymmärtämiseen edes elinikä riitä.
Hemingway kirjoitti miehisen miehen elämästä, mutta myös rakkaudesta. Hän oli neljä kertaa naimisissa. 55-vuotiaana, kirjoittaessaan Vanhus ja meri -kirjaa hän rakastui vielä parikymppiseen Adrianaan. Myös Adriana teki itsemurhan.
Nybergin paratiisissa ihmiset ovat sen näköisiä kuin he ovat olleet parhaimmillaan. Hemingway oli kolmikymppinen ja Adriana 25-vuotias, joten he ovat ”sopivan ikäisiä” toisilleen. Paratiisissa Adrianasta tulee Hemingwayn viides vaimo.
Yhdessä kirjoista Hemingway tapaa myös aiemman vaimonsa ja lähtee maan päälle tapaamaan lapsiaan.
– Vanhemmat luulevat, että varmaan lapset haluavat nähdä heidät, mutta ei se välttämättä ole niin. Hän ei ehkä ollutkaan kovin hyvä isä.
Nyberg pohtii paljon ja puhuu rönsyillen. Vaikka hän on aina pitänyt työstään ja sanoo olleensa onnekas työpaikkojensa ja esimiestensä suhteen, ekonomistiksi hän ei aio palata.
Uusi kirja on jo puolessa välissä ja pyörii päässä. Vaikka aihe kumpuaa historiasta, se on ikävän ajankohtainen.
Kun Nybergin isovanhemmat olivat 18-vuotiaita, nuoret joutuivat ensimmäiseen maailmansotaan. Toinen maailmansota alkoi parikymmentä vuotta myöhemmin. Nybergin vuonna 1927 syntynyt isä kuunteli sotilaspoikana rintamalta kantautuvia ääniä ja odotti lähtöään mukaan.
Sodan paino on siirtynyt sukupolvelta toiselle ja piinannut suomalaisia vuosikymmeniä. Sen sijaan esimerkiksi Yhdysvaltojen, Sveitsin ja Ruotsin maaperällä ei ole sodittu.
– Mikä turvallisuuden tuntu mahtaakaan olla tuollaisten itsenäisten demokratioiden kansalaisilla, Nyberg miettii.