Euromaiden kenties vaikutusvaltaisin keskuspankki, Saksan Bundesbank, julkaisi keskiviikkona viime vuotta koskevan vuosikertomuksensa.
Tavanomaisina aikoina siitä tuskin olisi tarpeen kirjoittaa talouskommenttia Suomessa eikä ehkä edes Saksassa.
Mutta viime vuosina onkin koettu talousolojen puolesta perin epätavanomaisia aikoja, ja siksi myös Bundesbankin kertomus on varsin epätavanomainen laatuaan – ja kannustaa kommentointiin.
Kertomuksessa ja sen saatesanoissa euroalueen rahapoliittinen mahtilaitos "tunnustaa", kuvailee ja ehkä vähän selitteleekin kärsineensä viime vuonna tappioita.
Kirjanpidossaan Bundesbank näyttää toki nollatulosta, mutta se on mahdollista vain aiempien vuosien voitoista pahan päivän varaksi talteen kertyneitä varauksia purkamalla.
Tappioiden kattamiseen ja nollatuloksen aikaan saamiseen on pitänyt purkaa varauksia noin miljardin euron verran, joten katettavia tappioitakin oli saman verran, noin miljardi euroa.
”Euroalueen rahapoliittinen mahtilaitos "tunnustaa", kuvailee ja ehkä vähän selitteleekin kärsineensä viime vuonna tappioita.
Miljardi on Bundesbankin ja Saksan talousmitoissa pieni raha, mutta edes miljardin verran tappiota on todella epätavallinen – ja saksalaisittain mahdollisesti järkyttäväkin – tapaus.
Bundesbankilla on äärivarovainen ja ainakin tähän saakka raudan luja talousmaine, jota kuvaa vanha sanonta: "Kaikki saksalaiset eivät usko Jumalaan, mutta kaikki he uskovat Bundesbankiin".
Nyt yleisön ja poliitikkojenkin usko voi joutua koetukselle, sillä Bundesbank ei pelkästään kertonut viime vuoden tappioista, vaan samalla se varoitti, että vastaavia tappioita voi kertyä lisää vielä vuosien ajan – jopa runsaammin kuin taseesta löytyy tappiopuskureita.
Samanlaisia epätavanomaisia keskuspankkikuulumisia kuultaneen Suomessa parin viikon kuluttua, jolloin Suomen Pankki on aikeissa julkistaa oman vuosikertomuksensa.
Samanlaiset toimet ja samanlaiset tappiot
Suomen Pankki kuuluu Saksan Bundesbankin tavoin kaikkien euromaiden keskuspankkien ja koko euroalueen keskuspankin EKP:n yhdessä muodostamaan eurojärjestelmään.
Euroalueen keskuspankit harjoittavat yhteistä rahapolitiikkaa, joka perustuu EKP:n määrittelemiin tavoitteisiin ja linjauksiin.
Vaikka kunkin euromaan keskuspankilla on omia kansallisiakin tehtäviään ja tapojaan, niiden rahapoliittiset päämäärät ja toimet perustuvat yhteisiin EKP:n päätöksiin, kuten aiemmin korkojen laskuihin ja nyttemmin nostoihin sekä muihin toimiin.
Yhteisen rahapolitiikan lisäksi euroalueen keskuspankkien kesken on pitkälti yhteistä myös, miten ja kuinka paljon rahapolitiikan harjoittamisesta kertyy niille tulosta, voittoa tai tappiota.
”Kirjanpito ei saa viime vuoden tappioita muuttumaan voitoiksi, se voi vain häivyttää ne pois näkyvistä.
Niinpä Bundesbankin jo ”tunnustaman” tappion perusteella voi olettaa myös Suomen Pankin todennäköisesti kärsineen tappioita tai ainakin tuntuvia nettotulojen menetyksiä.
Tappioihin on syytä varautua esimerkiksi sillä perusteella, että Suomen Pankki on ottanut erittäin suurilla summilla osaa aivan samanlaisiin rahoitus- ja sijoitustoimiin kuin Bundesbank – ja joista Bundesbank on kärsinyt tappionsa.
Siihenkin voi toki varautua, että Bundesbankin tapaan myös Suomen Pankki kykenee kattamaan – ja myös kattaa – viime vuoden (todennäköiset) tappionsa purkamalla aiempien vuosien voitoista tai realisoitumattomista arvonnousuista juuri tappioiden varalle kerrytettyjä tappiopuskureitaan.
Niinpä myös Suomen Pankki esitellee tuloslaskelmansa viimeisellä rivillä niukan plustuloksen tai vielä niukemman nollatuloksen ennemmin kuin nollaakin nolomman miinustuloksen.
Mutta kirjanpito ei saa viime vuoden tappioita muuttumaan voitoiksi, se voi vain häivyttää ne pois näkyvistä.
Kolme keskuspankkien omaa syytä tappioihin
Bundesbankin jo "tunnustamat" tappiot samoin kuin Suomen Pankin todennäköiset tappiot ovat pääosin syntyneet kolmesta syystä, jotka kaikki ovat seurausta niiden ja EKP:n omista toimista.
Kyse on vajaan kymmenen viime vuoden kokeellisen ja mittavan rahaelvytyksen tahattomista mutta liki väistämättömistä sivuvaikutuksista.
Tarkemmin sanottuna kyse on keskuspankkien epätavanomaisista tase-eristä – ja siitä, miten EKP:n rahapolitiikan riuska kiristyskuuri on vaikuttanut noihin tase-eriin.
Keskuspankit ovat paisuttaneet taseitaan viime vuosikymmeneltä lähtien esimerkiksi niin sanotun määrällisen elvytyksen mittavin velkakirjaostoin. Ne ovat haalineet haltuunsa eurojärjestelmän mitassa liki viiden biljoonan (tuhannen miljardin) euron arvosta eurovaltioiden ja muiden liikkeeseen laskijoiden velkakirjoja.
”Ongelmien – tai ainakin tappioiden – syitä on kolme.
Velkakirjahankintansa keskuspankit ovat maksaneet luomalla ostosummien arvosta lisää keskuspankkirahaa, joka on jäänyt niiden taseisiin velkakirjat välittäneiden liikepankkien keskuspankkitalletuksina.
Tukiostoin hankitut velkakirjat ovat keskuspankkien taseissa korkotuloja tuottavaa varallisuutta. Velkakirjoista maksetut summat ovat keskuspankkien taseissa niiden korollista velkaa velkakirjat myyneille vastapuolille.
Ongelmien – tai ainakin tappioiden – syitä on kolme:
1) EKP:n ohjauskorkojen korotukset ovat rajusti paisuttaneet liikepankkien keskuspankkitalletuksista koituvia keskuspankkien omia korkomenoja.
2) Keskuspankkien hallussa olevien velkakirjojen tuottamat korkotulot kohoavat vasta vuosien kuluessa, mutta velkakirjojen hallussapidosta koituvat korkokulut ovat jo paisuneet samaa rajua tahtia kuin keskuspankit ovat nostaneet ohjauskorkojaan.
3) Rajut korkojen nostot ovat kutistaneet melkein yhtä rajusti keskuspankkien hallussaan pitämien velkakirjojen käypää arvoa.
Rahapolitiikka on tärkeämpää kuin voitot
Keskuspankin tappiot ovat epätavallisia ja siksi ne voivat tuntua dramaattisilta, mutta keskuspankin voitot tai tappiot ovat kuitenkin keskuspankin varsinaiseen tarkoitukseen nähden toisarvoisia.
Ainakin periaatteessa. Onko näin myös käytännössä, se lienee ennemmin poliittinen ja psykologinen kuin taloudellinen tai varsinkaan kirjanpidollinen kysymys.
EKP:n ja Bundesbankin tai Suomen Pankin kaltaisten euromaiden keskuspankkien yhteinen ja ensisijainen tehtävä on vaalia niin sanottua hintavakautta euroalueella.
Niiden ensisijainen tehtävä ei ole voiton tuottaminen tai edes tappioiden välttäminen, vaan se, että euroalueen kuluttajahinnat ja euron ostovoima pysyvät ajan oloon vakaina – tai niin kuin EKP on itse muotoillut, että alueen kuluttajahinnat kohoavat keskimäärin kahden prosentin vuosivauhtia.
”Keskuspankit voivat kaikissa oloissa suoriutua maksuistaan vaikka luomalla tarvittavan määrän uutta rahaa.
Syntyykö hintavakautta vaaliessa keskuspankille voittoa vai tappiota, on siinäkin mielessä toisarvoinen kysymys, että EU:n sopimukset samoin kuin Saksan, Suomen ja muidenkin euromaiden lainsäädäntö sallivat euroalueen keskuspankeille mahdollisuuden vastaanottaa ja "sulattaa" vaikka kuinka suuria tappioita – ja jatkaa toimintaansa vaikka negatiivisella pääomalla.
Mikään tai kukaan ei voi hakea EKP:tä, Bundesbankia tai Suomen Pankkia vararikkoon – eikä sellaiseen ole tarvettakaan, sillä keskuspankit voivat kaikissa oloissa suoriutua maksuistaan vaikka luomalla tarvittavan määrän uutta rahaa.
Keskuspankit ovat toisin sanoen ainakin periaatteessa immuuneja tappioiden vaikutuksille. Tappioista voi silti seurata – ja mitä luultavimmin seuraakin – käytännön ongelmia.
Luottamus voi vaatia pääoman vahvistamista
Keskuspankin onnistumista tai epäonnistumista tehtävissään on mielekkäämpää arvioida rahapolitiikan onnistumisen kuin voittojen tai tappioiden perusteella.
Ihanteellista olisi, jos keskuspankki saavuttaisi sille annetut rahapoliittiset tavoitteet – ja jos samalla kertyisi hiukkasen voittoakin pahan päivän varalle ja tuloutettavaksi valtiolle.
Jos EKP:n ja sen rinnalla toimivien Bundesbankin, Suomen Pankin ja euroalueen muiden keskuspankkien suoriutumista arvioidaan vaikka kymmenen viime vuoden perusteella, arvosanaan jää melkoisesti toivomisen varaa.
Ensin inflaatio oli vuosien ajan EKP:n oman mittapuun mukaan aivan liian heikkoa eivätkä rahapolitiikan mitkään elvytyskeinot kiihdyttäneet kuluttajahintojen nousua niin kuin piti.
Ja kun inflaatio lopulta toissa vuonna alkoi voimistua, hintojen nousu karkasi EKP:n tavoitteisiin nähden aivan liian kovaksi.
Siitä alkoivat ensin epäröivät mutta nyt jo ennen kokemattoman rajut rahapolitiikan kiristykset korkojen nostoineen.
”Tappiot voivat muodostua vakavaksi maine- ja uskottavuushaitaksi ja poliittiseksi ongelmaksi.
Rahapolitiikan epäonnistuminen on itsessään vakava asia, mutta tehottomaksi osoittautuneesta rahapolitiikasta koituneet tappiot pahentavat asiaa.
Vaikka tappiot eivät vaaranna keskuspankkien olemassaoloa, tappiot voivat muodostua vakavaksi maine- ja uskottavuushaitaksi ja poliittiseksi ongelmaksi.
Yleisön luottamus on keskuspankille elintärkeää aineetonta pääomaa, jota rahapolitiikan epäonnistumiset ja nyt vielä tappiotkin voivat alkaa murentaa.
Pelkkä aavistus luottamuksen rakoilusta voi kasvattaa painetta esimerkiksi keskuspankin vakavaraisuuden vahvistamiseen.
Se tarkoittaisi, että valtiolta ei jäisi keskuspankin tappioiden takia "vain" osinkotuloja saamatta, vaan lisäksi valtion olisi otettava uutta velkaa keskuspankkinsa pääoman kasvattamiseksi.
