– Multa tippuu hiukset päästä, en saa nukuttua, en saa syötyä. Olen räjähdysherkkä. En jaksa enää. Aina ollut köyhä ja en varmaa ikinä pääse tästä. Sitä mukaa, ku sais enemmän rahaa ni hinnat nousee. En jaksa uskoa että saisin elämästä enää mitään ikinä irti. Se joka sano että ”raha ei tuo iloa” vois mennä jonnekkin jonne aurinko ei paista. Mieluummin oon rikas ja surullinen, kun köyhä ja koko kehon stressitilassa teininä.”
Näin kirjoitti yksi nuorista, joka osallistui 15–21-vuotiaille suunnattuun köyhyyskokemuksiin liittyvään kirjoituskilpailuun. Turun yliopiston sosiaalityön tutkijat pyysivät viime vuoden lopulla nuoria kertomaan omin sanoin kokemuksistaan. Vastaukset yllättivät: Jopa 15-vuotiaat kertoivat kokevansa stressiä köyhyyden vuoksi.
– Sisällöissä yllätti se, kuinka paljon nuoret sukupuolesta riippumatta kirjoittivat kykenemättömyydestään kuluttaa samalla tavoin kuin heidän vertaisensa. Energian hinta ja inflaatio kuuluivat valtaosassa tekstejä. Hälyttävää oli se, että yli puolet kirjoitti stressistä, jonka he yhdistivät köyhyyteen liittyviin tuntemuksiin. Tätäkin useampi kirjoitti köyhyyteen liittyvistä kielteisistä tuntemuksista, Turun yliopiston sosiaalityön erikoistutkija Anna-Maria Isola sanoo.
Osa kirjoittajista kertoi kokeneensa stressiä köyhyydestä pienestä pitäen.
Kokemuksiaan ja näkemyksiään köyhyydestä kertoi 84 nuorta, ja heistä 35 osallistui kirjoituskilpailuun. Kilpailun yhteistyökumppanit palkitsivat kuusi henkilöä, mutta heidän nimiään ei kerrota julkisesti.
Tulee paha mieli pyytää äitiltä mitään kun aina se vastaa ettei ole rahaa. Jätän välillä välistä esim kavereiden kanssa olon. Ettei nekin saa tietää että olen köyhä.
Lapsena jo ymmärsin, että olemme köyhiä. Jo 6-vuotiaana stressasin meidän taloudellisesta tilanteesta. Tiesin jo silloin, etten voi saada asioita mitä haluan, vaikka äiti haluaisi antaa ne minulle. Kaupassa valittiin aina halvin vaihtoehto, ja silti välillä kassalla otettiin tavaroita pois, kun ei ollut varaa.
Perheessä ei koskaan puhuttu ääneen rahasta tai raha-ongelmista. Se oli tabu. Sen takia en ikinä oppinut ymmärtämään miten rahaa käsitellään. Olen vain oppinut stressaamaan rahasta.
Aiemmin Arkipäivän kokemuksia köyhyydestä -keruut ovat tavoittaneet aikuisia vastaajia. Isolan mukaan vastaajien on tuolloin arvioitu olevan hyväosaisia köyhiä, mikä tarkoittaa muun muassa sitä, että he ovat olleet kirjallisesti suuntautuneita ja ovat pystyneet ilmaisemaan kokemuksiaan monisanaisesti.
– Osa nuorten kirjoituksista oli myös tällaisia, mutta suurin osa ei. Siksi arvelemme tavoittaneemme juuri sellaisia nuoria, joiden ääni jää yhteiskunnassamme kuulumattomiin.
Kirjoituksissa tuli esiin epätoivoa ja stressiä mutta myös positiivisuutta, koska köyhyys oli opettanut säästäväisyyttä ja pienten asioiden arvostusta.
Tutkijoilla oli kirjoituskeruulle kaksi toivetta. Niiden toivotaan herättävän yhteiskunnallista keskustelua sekä toimivan tutkimusaineistona.
– Tutkimusryhmämme keskittyy aineiston pohjalta erittelemään asiat, tunteet, kokemukset ja tapahtumat, jotka nuoret liittävät omaan köyhyyteensä, tarkastelemaan koettua köyhyyttä kuluttamisen kulttuurin läpi, Isola sanoo.
Pyöräilin 5 km alakouluun aina aamuisin, kun muut kulkivat bussilla. Kaikki vaatteet olivat isosiskon vanhoja, sukulaisen vanhoja tai kirpparilta. Äitillä vaihtui auto joka vuosi, koska auto hajosi käsiin. Minua kiusattiin, kun vaatteet olivat rikkinäiset, eikä uusinta trendiä, merkkivaatteita.
Nykyään katkeruuteni on kuitenkin muuntunut haikeuteen. Ajattelen edelleenkin sitä, kuinka paljon olisin saanut elämässä tehtyä, jos olisin ollut rikas – rahoiltani, siis. Näethän siis sen, että vaikka asummekin Suomessa, raha siltikin avaa paljon helpommin portin ihmisyyteen kuin hyvät käytöstavat taikka oikea kyky/taito jossakin.
Kirjoituksia arvioi palkintoraati, johon kuuluivat dokumentaristi, ohjaaja ja tuottaja Sami Kieksi, Varsinais-Suomen aluevaltuutettu ja ex-jalkapalloilija Timo Furuholm, TikTok-sossut Maija Haapala ja Camilla Jokela, toimittaja, kolumnisti Maryan Abdulkarim sekä lastensuojelun asiantuntija, kehittämispäällikkö Onni Westlund.
Nuorten parissa työtä tekevätkin yllättyivät tuskan syvyyttä.
– Kieksi kertoi, että vaikka hän on tehnyt dokumenttisarjan syrjään jääneistä nuorista, hän oppi kirjoituksista uutta. TikTok-sossuja havahdutti se, kuinka kulutuskulttuuri synnyttää pienituloisissa perheissä kasvavilla nuorilla suoranaista tuskaa, kun perusasioistakin on pulaa eikä ekstraan ole koskaan varaa, Isola kertoo.
Nuorten arkipäivän kokemuksia köyhyydestä -hankkeen työ jatkuu keväällä nuorten teemahaastatteluilla.
Kursivoidut tekstit ovat kilpailussa palkituista teksteistä.
