Suomen ja muiden länsimaiden poliittiset johtajat lupaavat tämän tästä tukea Ukrainaa niin runsaalla talous- ja aseavulla kuin on tarpeen – ja tuen jatkuvan niin kauan kuin on tarpeen.
Tukilupaukset kuulostavat yleviltä ja suurilta, joskin yleensä jää täsmentämättä, mitä lupaukset oikeastaan tarkoittavat.
Kuinka paljon on "niin paljon kuin tarpeen" ja kuinka pitkä aika on "niin kauan kuin tarpeen". Sekin jää yleensä määrittelemättä, että kuka ja miten määrittelee lupauksissa viitatun tukitarpeen.
Tukilupaukset voivat toki olla vilpittömiä ja tarkoittaa totta, mutta se ei ainakaan vielä näy Ukrainaan oikeasti toimitetussa tuessa.
Päinvastoin, tukilupausten puheet ovat toistaiseksi olleet suurempia kuin teot.
Tähänastisen Ukraina-tuen perusteella ei luulisi Ukrainan käyvän sotaa paitsi oman itsenäisyytensä ja olemassaolonsa myös "koko Euroopan" ja "meidän kaikkien" puolesta niin kuin tukilupauksia puheissaan toistavat länsimaiden johtajat maalailevat.
Kitsas ja suoraan sanottuna nolo totuus käy kiusallisen selväksi saksalaisen taloustutkimuslaitoksen Kiel Instituutin kokoamasta tukiseurannasta ja sen taustaksi laaditusta laajasta tukitutkimuksesta.
Tutkimus listaa ja laskee yhteen eri maiden taloudelliset, sotilaalliset ja humanitääriset tuet Ukrainalle Venäjän viime helmikuisen suurhyökkäyksen jälkeen.
Vaikka tukisummat ovat absoluuttisesti suuria, ne eivät vedä likimainkaan vertoja viime vuosikymmenten verrokkisotien hintalappuihin tai parin viime vuoden energiatukiin verrattuna.
Puola ja Baltian maat ovat avokätisimpiä
Yhdysvallat on toistaiseksi tukenut Ukrainaa eniten, jos tukea mitataan absoluuttisilla rahasummilla. Sen rinnalla suurimmat ja rikkaimmat EU-maat näyttävät noloilta pihistelijöiltä.
Mutta Yhdysvaltainkin tuki kutistuu kaikkien Ukrainaa tukeneiden maiden kitsaaseen keskikastiin, kun tukiin käytetyt rahasummat suhteutetaan kunkin tukijamaan talousmittoihin.
Vain kourallinen maita on tähän mennessä käyttänyt tai päättänyt käyttää Ukrainan tukemiseen yli prosentin tai edes yli puoli prosenttia tukijamaan vuotuisen bruttokansantuotteen arvosta.
Tällaisia suhteellisen avokätisiä maita ovat vain Puola, Baltian maat ja muutama muu itäisen Euroopan maa, jotka erottuvat tukitutkimuksessa edukseen.
Sen kaikki muut Ukrainan noin neljästäkymmenestä tukijamaasta ovat käyttäneet tai päättäneet käyttää erilaisiin tukitoimiinsa alle puoli prosenttia ja vielä useammin 0,25 prosenttia tai vähemmän vuotuisen bkt:nsä arvosta.
Siihen ei toki ole tutkijoilla tai muillakaan kiistatonta mittaria, kuinka paljon tukea on paljon tai vähän.
Mutta puoli prosenttia vuotuisen bkt:n arvosta on yksi selkeä vertailumittari, jonka esimerkiksi Saksa ylitti Kuwaitin sodassa vuosina 1990–1991 ottaessaan osaa Irakin valloitusjoukkojen häätämiseen maasta.
Saksa käytti enemmän rahaa Kuwaitin sotaan
Kuwaitin sodan aikoihin aiemmin erilliset Itä- ja Länsi-Saksa olivat vasta yhdistyneet, ja Saksa sulatteli oman yhdistymisensä kovaa hintaa ja poti Euroopan "sairaan miehen" talousanemiaa.
Silti tuolloinen Saksa katsoi aiheelliseksi käyttää 0,55 prosenttia oman bkt:nsä arvosta suhteellisen kaukaisen Kuwaitin ja sen öljyvarojen vapauttamiseksi Irakin valloitukselta.
Nyt Saksa on yksi maailman vauraimmista maista ja EU:n väkivahva "talousmoottori", ja nyt Venäjä käy raakaa ja laitonta valloitussotaa sen lähinaapurustossa. Mutta silti Saksa on käyttänyt Ukrainan taloudelliseen ja sotilaalliseen tukemiseen alle 0,2 prosenttia vuotuisen bkt:nsä arvosta.
Vaikka mukaan laskettaisiin Saksan humanitäärinen apu Ukrainalle ja Ukrainasta Saksaan paenneille sotapakolaisille, tuki on jäänyt Kielin tutkimuksen mukaan vain vähän yli 0,3 prosenttiin bkt:n arvosta.
Tukijamaan omiin talousmittoihin – ja tavallaan myös tukivaraan – suhteuttamalla Saksan ja Yhdysvaltain Ukraina-tuki on samaa suuruusluokkaa.
Puolan kokonaistuki on Kielin laskelmien mukaan ainoana ylittänyt kaksi prosenttia tukijamaan bkt:n arvosta. Virokin on käyttänyt tukitoimiinsa yli puolitoista prosenttia bkt:nsä arvosta.
Latvia, Tsekki ja Liettua ovat panneet likoon yli prosentin bkt:nsä arvosta, Slovakia ja Bulgaria yli puoli prosenttia.
Suomi on toistaiseksi jäänyt – tai jättäytynyt – tukijamaiden keskikastiin tai vähän sen alapuolelle, sillä Ukrainan ja ukrainalaisten sotapakolaisten tukemiseen on toistaiseksi käytetty noin 0,2 prosenttia Suomen vuotuisen bkt:n arvosta.
Energiatukiin käytetty yli kymmenkertainen summa
Puola ja Baltian maat ovat EU:n suhteellisesti suurimpia ja päättäväisimpiä Ukrainan tukijamaita, mutta Saksa tai edes Suomi eivät suinkaan ole noloimpia kitsastelijoita.
Tukitutkimuksen mukaan suurin osa läntisimmistä EU-maista ja eritoten suurimpiin kuuluvat Ranska, Italia ja Espanja ovat selvästi Suomeakin kitsaampia tuen panttaajia.
Ukrainan tukeminen on kaikissa EU-maissa jäänyt toissijaiseksi siihen verrattuna, kuinka paljon julkisia varoja on käytetty parin viime vuoden mittaan energialaskujen huojentamiseen.
EU-maiden energiatukiin on kulunut tai varattu yhteensä lähemmäs 600 miljardia euroa, mutta Ukrainan tukemiseen – ja samalla energiakriisiäkin kärjistäneen sodan taltuttamiseen – on liiennyt yhteensä alle 60 miljardia.
Juhlapuheiden tukiuho "koko Euroopan" puolustamiseksi kuulostaa yhtä ontolta, kun maakohtaisten tukien ohessa tarkastellaan EU:n nimissä Ukrainalle luvattuja tukimääriä.
Tutkimuksen mukaan EU on tukenut tai päättänyt tukea Ukrainaa noin 50 miljardin euron arvoisilla tukiaisilla, jotka ovat valtaosin tukiluottoja eivätkä avustuksia. Summa kalpenee EU:n aiempien omien kriisitoimien rinnalla.
Viime vuosikymmenen eurokriisin erilaisiin pelastuspaketteihin EU käytti tai varasi Kielin tutkijoiden mukaan yhteensä noin 400 miljardia euroa. Koronakriisiä EU on taltuttanut 800 miljardin euron elvytysrahastolla.
Tukitutkimus paljastaa joko juhlapuheiden ontot lupaukset – tai tähänastisten Ukraina-tukien mittakaavavirheen.
Joko EU:n ja EU-maiden päättäjät eivät oikeasti piittaakaan Ukrainan kohtalosta ja Venäjän hyökkäyssodan lopputulemasta – tai sitten Ukraina-tukia on kasvatettava rutkasti runsaammiksi kuin tähän mennessä on saatu aikaan.
Lue lisää: Kommentti: Putinin taloussota länttä vastaan kääntyy vääjäämättä Venäjän omaksi tuhoksi