Venäjän yksinvaltainen presidentti Vladimir Putin käy kahden rintaman sotaa, raakaa ja raukkamaista hyökkäyssotaa Ukrainaa vastaan ja viekasta ja kallista taloussotaa länsimaita vastaan.
Kumpikin sota, aseellinen ja taloudellinen, on toistaiseksi sujunut venäläisittäin jokseenkin yhtä kehnosti, sillä Ukrainan sotilaallinen ja lännen taloudellinen vastus on osoittautunut paljon kovemmaksi kuin Putin vaikuttaa kuvitelleen.
Toisin kuin oli tarkoitus, Ukrainaa ei ole valloitettu, vaan Ukraina on vallannut takaisin Venäjän hallussa olleita alueita ja jatkaa sinnikkäästi urheaa puolustautumistaan.
Ja toisin kuin oli tarkoitus, länsitalous ei hyytynytkään, vaan länsimaat ovat toipuneet Venäjän energia-aseen ensi-iskuista ja iskeneet takaisin odottamattoman kovilla talouspakotteilla.
”Maan sotatalous on osoittautunut yllättävän kestäväksi.
Venäjä on paitsi yllätetty myös itsekin yllättänyt, varsinkin taloussodassa.
Putinin sotakassa ja maan sotatalous on osoittautunut yllättävän kestäväksi, ja siksi länsimaiden kovatkaan pakotteet eivät ole toistaiseksi kyenneet estämään Venäjää jatkamasta sotimistaan.
Euroopan unioni EU ja Yhdysvallat ovat liittolaisineen yhdessä ja erikseen laajentaneet ja koventaneet pakotteitaan suunnilleen yhdellä uudella pakotepaketilla jokaista sotakuukautta kohti.
Pakotteissa on vielä kosolti kiristämisen varaa – ja tarvetta, jos länsimaat aikovat voittaa taloussodan ja taltuttaa Putinin sotakassan.
Kaasuansa oli taloussodan valmistelua
Taloussodan voi katsoa alkaneen Venäjän aloitteesta vaivihkaa ja vaiheittain ainakin puolisen vuotta ennen Venäjän sotilaallista suurhyökkäystä Ukrainaan.
Aloite oli viekas ja menikin hyvän aikaa täydestä, sillä Venäjä ryhtyi vuoden 2021 puolivälin jälkeen kiristämään kaasuhanojaan ja supistamaan EU:n energiahuollolle tärkeitä maakaasutoimituksia muka kaasuputkiston huoltojen ja vastaavien teknisten tekosyiden verukkeella.
Kaasuputkiston huoltokatkot ovat sinänsä rutiinia, mutta vuoden 2021 katkot olivat laajempia ja pitkäaikaisempia kuin normaalit huoltotoimet olivat kertaakaan aiemmin edellyttäneet edes kylmän sodan neuvostoaikoina.
Ilmeisesti kaasukatkojen tarkoitus oli varmistaa, että Länsi- ja Keski-Euroopan kaasuvarastot ovat vajaat, kun koittaa (viime) talven lämmityskausi – ja kun Venäjä aloittaa Ukrainassa suurhyökkäyksensä.
”Energiakriisin oli tarkoitus varmistaa pakotteiden jääminen mahdollisimman vaisuiksi.
Krimin vuoden 2014 kaappausta seuranneista pakotteista Putin tiesi tälläkin kertaa odottaa länsimailta joitakin taloudellisia vastatoimia.
Mutta hyvissä ajoin ennen hyökkäystä juuri talveksi valmistellun energiakriisin oli tarkoitus varmistaa pakotteiden jääminen mahdollisimman vaisuiksi – ja ainakin energian jääminen pakotteiden ulkopuolelle.
Putin saikin aikaan vuosikymmeniin kovimman energiakriisin, ja kuin kaupan päälle hänen energiakriisistään ja sodastaan alkoi niin ikään vuosikausiin ankarin ruokakriisi ja koko maailmaa paraikaakin koetteleva inflaatioshokki.
Mutta viekas juoni on silti sekä paljastunut että epäonnistunut.
Vuodessa eroon venäläisenergiasta
Putin aavisti oikein, että Länsi- ja Keski-Euroopan kaasu- ja öljyriippuvaiset maat eivät uskalla tai edes kykene yrittää eroon Venäjän energiasta välittömästi sodan alettua.
Mutta siinä hän erehtyi ja epäilemättä myös pettyi, kuinka nopeasti ja päättäväisesti EU-maat ovat sittenkin vähentäneet maakaasun, raakaöljyn, öljytuotteiden ja käytännössä kaikkien muidenkin hyödykkeiden tuontiaan Venäjältä.
Irtautuminen venäläisenergiasta ei onnistunut hetkessä, mutta tuonnin kutistaminen murto-osaan aiemmasta on silti onnistunut hämmästyttävän nopeasti. Se tapahtui vuodessa eikä kymmenessä niin kuin Putin ehkä oletti.
”Öljypakotteet ovat tehokas tapa tukahduttaa Venäjän tuloja – ja heikentää Putinin sotakassaa.
Venäjä on itse katkaissut suurimman osan kaasutoimituksistaan Saksaan ja muihin Keski- ja Länsi-Euroopan maihin, mutta EU-maat ja muut länsimaat ovat pakotteillaan rajoittaneet Venäjälle vielä kaasuvientiäkin tärkeämpiä öljytoimituksia.
Öljypakotteet ovat asteittain lopettaneet raakaöljyn ja nyt myös dieselin kaltaisten öljyjalosteiden tuonnin Venäjältä EU-maihin ja muihin läntisen pakoterintaman maihin.
Öljy on ollut Venäjälle tärkeä tai jopa tärkein vientitulojen lähde, ja siksi öljypakotteet ovat tehokas tapa tukahduttaa Venäjän tuloja – ja heikentää Putinin sotakassaa.
Tosin öljypakotteiden teho alkaa vasta vähitellen tämän vuoden mittaan tuntua toden teolla, sillä raakaöljyn tuontia EU-maihin leikattiin viime vuoden lopulla, dieselin tuonti loppui tässä kuussa ja muualle suuntautuvaa öljyvientiä koskeva hintakatto astui sekin voimaan vasta hiljattain.
Energiapakotteiden tehoa on mahdollista ja ehkä tarpeenkin vielä koventaa, sillä tähänastiset pakotteet "vuotavat" – eivätkä ne ole estäneet Venäjää jatkamasta sotimistaan.
Energiapakotteiden teho voimistuu
Energiapakotteiden viivyttelyyn oli syynsä, kuten huoli EU-maiden energiakriisin pahenemisesta ja vaikeudet löytää Venäjän tilalle nopeasti muita vastaaviin toimitusmääriin kykeneviä energialähteitä.
Vaikka kaasun ja öljyn tuontimäärät Venäjältä EU-maihin alkoivat kutistua jo vuoden mittaan, maan energiatulot jopa kasvoivat. Näin kävi siksi, että maailmanlaajuinen energiapula nosti energiaraaka-aineiden hintoja – ja Venäjän tuloja – enemmän kuin pakotteet supistivat Venäjän vientimääriä.
Venäjän energiatulojen pakotekestävyyttä selittää sekin, että sotavuoden kuluessa Venäjä on lisännyt energiaraaka-aineidensa vientiä Kiinan, Intian ja Turkin kaltaisiin maihin.
”Pakotteita asettaneet länsimaat ovat toki tietoisia tällaisesta kierrätyksestä.
Vientiä pakotteiden ohi uusille apajille ovat vauhdittaneet hinnan alennukset ja nyt myös lännen määräämä hintakatto, joiden takia Venäjän tulot ovat kutistuneet mutta silti jatkuneet.
Kiinalle ja etenkin Intialle halvan venäläisöljyn jalostaminen ja myyminen markkinahintaisina kiinalaisina ja intialaisina öljytuotteina EU-maihin ja muille markkinoille on ollut oiva tilaisuus rahastaa sodan ja pakotteiden sivuvaikutuksilla.
Pakotteita asettaneet länsimaat ovat toki tietoisia tällaisesta kierrätyksestä, mutta kuvio toiminee niin kuin oli tarkoituskin.
Öljypakotteet leikkaavat Venäjän tuloja samalla kuin öljyn kierrättäminen itämaiden kautta takaa öljyjalosteiden riittävyyttä länsimaidenkin tarpeisiin.
Luultavasti kuvio pysyisi koossa, vaikka länsimaat kiristäisivät öljypakotteitaan – ja leikkaisivat Venäjän tuloja – esimerkiksi painamalla venäläisöljyn hintakattoa nykyistä matalammaksi.
Vientikiellot rapauttavat tuotantoa
Vientirajoitukset ovat energiapakotteiden rinnalla toinen tärkeä taloussodan "asejärjestelmä", jolla EU, Yhdysvallat ja muut läntisen pakoterintaman maat heikentävät Venäjän taloutta ja maan kykyä jatkaa sotimistaan.
Sodan alusta asti länsimaat ovat määränneet voimaan kuukausi kuukaudelta piteneviä sulkulistoja kieltääkseen kansalaisiaan ja yrityksiään viemästä Venäjälle etenkään sellaisia tavaroita tai palveluita, jotka voivat soveltua sotilaallisiin tarkoituksiin.
Koska vientikiellot koskevat monenlaista huipputekniikkaa puolijohteista lähtien, rajoituksista koituu vakavaa haittaa yhtä hyvin maan siviili- kuin sotataloudelle.
Sotavuoden mittaan esimerkiksi energiateollisuuden tarvitsemia tavaroita ja palveluita on lisätty piteneville sulkulistoille, mikä merkitsee maan tärkeimmälle teollisuudenalalle vähittäin pahenevia vaikeuksia edes ylläpitää tuotantokykyään.
”Niin kuin pienempiin paariamaihin sulkulistojen tavaraa virtaa edelleen myös Venäjälle.
Venäjälle määrätyt vientisulut ovat yhtä kattavia ja laaja-alaisia kuin länsimaiden ovat aiemmin asettaneet Iranille ja Pohjois-Korealle, mutta niin kuin pienempiin paariamaihin sulkulistojen tavaraa virtaa edelleen myös Venäjälle.
Vientirajoitukset vuotavat samaan tapaan kuin energiapakotteet niin, että läntisten kieltolistojen tavaraa kiertää Venäjälle pakotteiden vaikutuksen ulkopuolella toimivien maiden kautta.
Kiina on tuntuvasti lisännyt omaa tuotantoa olevien tavaroiden vientiään Venäjälle, mutta sulkulistojen kiellettyä länsitavaraa maahan kiertää esimerkiksi Kaukasian maiden kautta.
Tämän lajin pakotevuotoa olisi mahdollista rajoittaa asettamalla Venäjän kanssa kauppaa käyville kolmansille maille niin sanottuja toissijaisia pakotteita.
Finanssi-iskut purevat vähitellen
Finanssipakotteet ovat kolmannen lajin talousaseita, joilla länsimaan pyrkivät heikentämään Venäjän taloutta ja sotakassaa.
Ensimmäinen ja omalla tavallaan ainutlaatuisin finanssi-isku oli Venäjän keskuspankin eristäminen länsimaisen maksujärjestelmän ulkopuolelle ja keskuspankin länsimaissa keskuspankeissa pitämien valuuttavarojen jäädyttäminen.
Toinen rahatalouden isku oli useiden venäläispankkien sulkeminen ulos pankkien välisen maksuliikenteen Swift-järjestelmästä. Sen jälkeen varojen siirtäminen pankista ja maasta toiseen muuttui venäläispankeille ja niiden asiakkaille entistä vaikeammaksi ja kalliimmaksi.
Kolmas näyttävä (joskaan tuskin kovinkaan tehokas) finanssi-isku oli Venäjän raharikkaiden oligarkkien omaisuuden määrääminen länsimaissa takavarikoitavaksi.
”Sodankin rahoitus alkaa vähitellen murentua sitä mukaa kuin energiapakotteet ja vientisulut alkavat toden teolla heikentää maan taloutta.
Keskuspankin varoja on jäädytettynä ja länsimaiden hallussa arviolta noin 300 miljardin euron arvosta, kun oligarkkien jahteja ja huviloita on takavarikoitu eri länsilähteiden mukaan ehkä 30 miljardin euron arvosta.
Finanssipakotteiden ja takavarikkojen tarkoitus oli aiheuttaa Venäjälle sellaista finanssipainetta ja rahoitusvaikeuksia, että sotimisenkin rahoitus olisi vaikeutunut.
Toistaiseksi toimet eivät näytä tehonneen toivotulla tavalla, sillä Venäjän rahoitusmarkkinat ja valtionkin rahoitus ovat kärsineet lännen yrityksiin nähden vähäisiä vaikeuksia.
Viime vuoden energiatuloista kertyi keskuspankin haltuun melkein yhtä paljon uutta valuuttavarantoa kuin länsimaat jäädyttivät vanhaa varantoa. Sillä erolla, että uutta varantoaan Venäjä pitää esimerkiksi Kiinan juaneissa eikä enää euroissa ja dollareissa.
Mutta sodankin rahoitus alkaa vähitellen murentua sitä mukaa kuin energiapakotteet ja vientisulut alkavat toden teolla heikentää maan taloutta.