eduskuntapuolueista yli puolet mainitsee asumistuen vaaliohjelmissaan. Kokoomus, keskusta, perussuomalaiset, Liike Nyt ja kristillisdemokraatit haluavat uudistaa järjestelmän ja vasemmistoliitto muokata sitä.
Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen (VATT) johtava tutkija Teemu Lyytikäinen pitää ymmärrettävänä, että asumistuki nousee vaalikeskusteluihin tilanteessa, jossa julkisen talouden alijäämä on suuri.
Suoria asumisen tukia maksetaan yli 2,2 miljardia euroa vuodessa. Potista yleisen asumistuen osuus oli viime vuonna reilut 1,5 miljardia euroa ja eläkkeensaajien asumistuen osuus noin 650 miljoonaa euroa.
Jos koko summa jaettaisiin tasan kansalaisten kesken, jokainen suomalainen saisi 400 euroa.
– Kyse on arvovalinnasta; miten tärkeänä pidetään tuensaajien elintasoa verrattuna vaihtoehtoiseen käyttöön samalle rahalle, sanoo Lyytikäinen.
Hän korostaa, että hän lähestyy asiaa tutkijana; hänen näkemyksensä ei ole poliittinen kannanotto.
Asumistuen tavoite tulee laista. Lyytikäinen sanoo, että sen tarkoitus on alentaa ruokakunnan asumismenoja.
– Tässä tavoitteessaan asumistuki onnistuu.
Ongelmaton tuki ei kuitenkaan ole, koska se vaikuttaa työn tekemisen ja sen vastaanottamisen kannustavuuteen. Tietyn tulorajan ylittyessä yleinen asumistuki alkaa leikkautua.
– Satasen lisäansio vähentää asumistukea noin 40 eurolla, Lyytikäinen kuvaa.
– Keskeistä tuen uudistamisessa on, että nykyisistä kannustinloukuista päästäisiin eroon eikä uusia loukkuja syntyisi, sanoo asuntomarkkinoihin erikoistunut Oulun yliopiston taloustieteen professori Elias Oikarinen.
Hän toimii myös Aalto-yliopistossa kiinteistötalouden osa-aikaisena professorina.
– Optimi olisi, että tulot olisivat niin korkeat tai asumiskustannukset matalat, että asumistukea ei tarvittaisi. Se lienee kuitenkin utopiaa, Oikarinen lisää.
Myös tuki, joka ei aiheuttaisi ollenkaan kannustinloukkua, on Oikarisesta epärealistinen ajatus. Hän kuitenkin uskoo, että hyvällä suunnittelulla loukut pystytään minimoimaan.
Kannustinloukkujen purkaminen on monen puolueen vaaliohjelmassa. Siitä puhuu niin kokoomus kuin vihreätkin. Sdp kirjoittaa ajavansa sosiaaliturvauudistusta, joka kannustaa osallistumaan.
Perussuomalaiset puolestaan haluaa uudistaa yleistä asumistukea siten, että se kannustaisi muuttamaan työn perässä.
”On päivänselvää, että asumistuki tukee alueellista keskittymistä.
Yleinen väite on, että asumistuet nostavat vuokratasoa ja hyödyttävät vuokranantajia.
VATT on tutkinut asiaa selvittämällä vuonna 2015 tehdyn tukiuudistuksen vaikutuksia. Uudistuksen jälkeen asumistuen määrä ei enää riippunut asunnon pinta-alasta, mikä korotti merkittävästi pienten asuntojen asumistukea. Muutoksen pelättiin nostavan vuokria ja valuvan vuokranantajille. Toisin kävi.
– Se ei vaikuttanut vuokrakehitykseen, Lyytikäinen sanoo.
Oikarisen mielestä kyseisen tutkimuksen perusteella ei voida sanoa, vaikuttiko muutos yleiseen vuokratasoon.
Lue lisää: VATT: Asumistuen korotukset eivät nosta tuensaajien maksamia vuokria
Vaikka pienten asuntojen vuokrat eivät olisi nousseet suhteessa isompiin, Oikarinen olettaa, että muutos on nostanut vuokratasoa hieman koko vuokra-asuntokannassa koosta riippumatta. Hän perustelee tätä sillä, että kysynnän kasvu yhdessä segmentissä valuu muihin segmentteihin.
Oikarinenkaan ei usko, että tuki siirtyisi asuntosijoittajille. Koska vuokramarkkinat ovat kilpaillut, yksittäisten asuntojen vuokraan ei vaikuta se, saako asukas tukea vai ei.
Silti asumistuki heijastuu vuokriin.
– Ilman muuta vuokrataso vaikkapa pääkaupunkiseudulla on korkeampi, koska asuntojen kysyntä kasvaa asumistuen ansiosta, Oikarinen sanoo.
Korkeampi vuokrataso kohottaa vastaavasti hintatasoa. Tämän takia tilanteella ei Oikarisen mukaan pitäisi juuri olla vaikutusta asuntosijoittajan vuokratuottoasteeseen.
Ilman tukea pienipalkkaisilla ei välttämättä olisi varaa asua kasvukeskuksissa. Me kaikki veronmaksajat maksamme siitä, että kaupat, ravintolat, siivousyritykset, kirjastot ja päiväkodit saavat työntekijöitä. Tätä kautta tuki hyödyttää työnantajia.
– Jos porukka asuisi tasaisemmin ympäri Suomea, asumiskustannukset ja tukimenot olisivat pienemmät, Oikarinen sanoo.
Asumistuki on hänestä osaltaan myös aluepolitiikkaa.
– On päivänselvää, että asumistuki tukee alueellista keskittymistä.
Oikarinen ei usko, että vasemmistoliitto välttämättä pyrkii tukemaan kaupungistumista tai kokoomus ajaa työpaikkoja pois kasvukeskuksista. Hän huomauttaa, että todellisuus on vain usein paljon monimutkaisempaa kuin kuvitellaan.
”Tuki voidaan nähdä tapana kohdentaa tehokkaasti sosiaaliturva sinne, missä sille on tarvetta.
Kelan tilastosta ilmenee, että helmikuussa asumistukea maksettiin noin 385 000 ruokakunnalle. Opiskelijatalouksia niistä on noin 162 000.
Eniten yleistä asumistukea maksetaan nuorille 20–24-vuotiaille ja toiseksi eniten 25–29-vuotiaille.
Asumistuki on sitä saaville tärkeä. Lyytikäinen sanoo, että leikkaukset heikentäisivät heidän elintasoaan.
Toisin kuin usein kuvitellaan, suuri osa saa asumistukea väliaikaisesti. Lyytikäinen viittaa Kelan tilastoihin, joiden perusteella uusien tuensaajien tukijakso kestää keskimäärin alle 20 kuukautta. Toki osa saa tukea vuosia.
Asumistuki voi Lyytikäisen mielestä jopa säästää julkisia varoja.
– Tuki voidaan nähdä tapana kohdentaa tehokkaasti sosiaaliturva sinne, missä sille on tarvetta, hän sanoo.
Jos vuokralla asuva jää työttömäksi, hän saattaa saada asumistukea. Sen sijaan velattomassa omistusasunnossa asuvan asumismenot voivat olla pienemmät kuin vuokralaisen ja hän voi pärjätä ilman tukeakin.
Lyytikäinen vertaa asumistukea ja Ara-asumista. Kaupunkien vuokrataloihin pääsevät maksavat markkinavuokraa alempaa vuokraa. He saavat pitää asuntonsa, vaikka heidän tulonsa nousisivat.
– Ara-asuntojen tuki kohdentuu asumistukea enemmän keski- ja suurituloisille, hän huomauttaa.
Uusien asuntojen rakentamista on pidetty yhtenä keinona hillitä asuntojen hintojen nousua. Lyytikäinen puhuu kaavoittamisen ja asuntorakentamisen puolesta alueilla, joissa hinnat ja vuokrat ovat korkeita.
– Kun tarjonta kasvaa, yhä useampi pystyy muuttamaan alueelle, hän perustelee.
Oikarinen viittaa tutkimusnäyttöön ja sanoo, että tarjonta tuskin voisi kasvaa niin paljon, että vapaasti toimivilla markkinoilla vuokrat eivät nousisi asuntojen kysynnän kasvaessa.
– Jokainen lisäneliö hillitsee silti asumiskustannusten nousua, hän lisää.
