Opetusministeri, vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson saapuu haastatteluun lennosta kyselytunnilta, jossa häntä hiillostettiin kunnolla koulurauhan ja opetuksen kriisiytymisestä.
Peruskoulujen ongelmat, joista muun muassa Ilta-Sanomat on uutisoinut viime viikkoina laajalti, ovat nousseet eduskuntavaalien pääteemojen joukkoon, kun aikaa vaaleihin on 1,5 kuukautta. Ne ovat kaatuneet nyt opetusministeriön kontolle.
Osin syystä, osin siksi, että monet puolueet kiirehtivät nyt suomalaisen koulujärjestelmän pelastajiksi ja opettajien ymmärtäjiksi. Andersson on saanut selitellä vaalikauden saavutuksia, mutta kieltää olevansa harmissaan arvostelusta, koska haluaakin puhua perusopetuksen tilasta.
– Aika paljon liikkuu outoja ja virheellisiä käsityksiä tietyistä asioista, hän toteaa myös.
Se ei tunnu ihan reilulta, että kaikessa sanotaan olevan kyse koulujen epäonnistumisesta.
Erityisesti perussuomalaiset, mutta myös kokoomus – ja hallituskumppani keskustakin tiede- ja kulttuuriministeri Petri Honkosen suulla – syyttää ongelmista ainakin osittain inkluusiota. Inkluusio tarkoittaa sitä, että että tuetut oppilaat voivat opiskella lähikoulussa ja tavallisessa luokassa, kun se on oppilaan edun mukaista.
Honkonen sanoi taannoin Taloussanomien haastattelussa, että erityisluokat tai pienryhmät ja luokalle jättäminen olisi palautettava.
Lue lisää: Ministeri haluaa vanhan ajan säännöt takaisin kouluun
– Ensinnäkään erityisluokkia ja pienryhmiä ei ole kielletty vaan niitä on edelleen. Pidän myös täysin käsittämättömänä, että päättäjät linjaavat siitä, että entistä useamman lapsen pitäisi jäädä luokalle.
Andersson on saanut toistella, että useista kritiikinkohteista ei vastaa opetusministeriö vaan kunnat täysin itsenäisesti. Opposition mielestä tämä on kuntien selän taakse piiloutumista.
Hän on myös painottanut sitä, että oppimistulosten lasku ei liity päättyneeseen kauteen vaan on pidemmän aikavälin ilmiö.
– On populismia sanoa, että se olisi tämän hallituksen syy.
Minkä otat sitten omalle kontolle?
– Sen kritiikin voin ottaa vastaan, että aina olisi voinut tehdä enemmän. Olisimme voineet osoittaa satoja miljoonia euroja lisää pysyvää rahaa perusopetukseen. Mutta veikkaan, että jos olisimme käyttäneet vielä enemmän rahaa, sekään ei olisi kelvannut oppositiolle, joka syyttää toisella suulla liiasta rahankäytöstä.
Pääministeri Sanna Marinin (sd) hallitus on lisännyt varhaiskasvatuksen ja koulutuksen rahoitusta merkittävästi. Tällä kaudella heikomman sosioekonomisen aseman asuinalueilla sijaitseville päiväkodeille ja kouluille suunnattua tasa-arvorahaa jaettiin 300 miljoonaa euroa. Pysyvä rahoitus nousi sekin 300 miljoonaa euroa.
Hankemuotoista rahoitusta usein moititaan hankehumpaksi. Andersson mainitsee saavutukseksi senkin, että ainakin jatkossa tasa-arvorahaa voi jakaa neljälle vuodelle aiemman vuoden sijaan.
Vaalikauden lopun sulkana hatussa on 300 miljoonaan sisältyvä 66 miljoonan euron raha, josta sovittiin lisätalousarviossa ja joka liittyy osin erityisesti nuorisorikollisuuden torjuntaan ja niin sanottuun ankkuritoimintaan.
Opposition mukaan rahaa on kipattu avokätisesti kaikkeen, mutta esimerkiksi inkluusion ja kaikenlaisen hankehumpan tuomia ongelmia ei ole ratkaistu.
Andersson tyrmää arvostelun täysin.
– Itse en saa edes selvää, mitä nämä oppositiopuolueiden omat esitykset ovat.
– Niiden jotka sanovat, että inkluusiosta pitää luopua, pitää myös sanoa, mitä tarkoittavat. Sitäkö että joka viides peruskoululainen laitetaan sitten erityisluokkaan. Sellainenkin ratkaisu maksaisi erittäin paljon.
Kun oppimisen tuen tarve on kasvanut, kaikkien sijoittaminen erityisluokille ei ole Anderssonin mukaan mitenkään edes tarkoituksenmukaista eivätkä kaikki tarvitse erityisluokkaa.
Hänen mukaansa lainsäädännön tiukennustakin tarvitaan.
– Kun on oppilaan edun mukaista, pienryhmäopetusta pitää järjestää. Tässä on isoja puutteita nykyään.
Lisäksi hän kannattaa erityisopettajamitoitusta, jonka mukaan laissa säädettäisiin kuinka monta oppilasta erityisopettajalla voi enintään olla, kuten hoitajamitoituksessa.
Li Andersson yliopistojen ja Unifin järjestämässä vaalikeskustelussa Helsingin yliopiston juhlasalissa 8. helmikuuta 2023.
Sen Andersson allekirjoittaa, että oppimisen tuessa on korjattavaa.
– Työ on tällä kaudella aloitettu, ja sen jatkaminen olisi seuraavan hallituksen tärkein tehtävä koulutuspuolella.
Jos hallitusohjelmaa vertaa koulumaailmasta tuleviin viesteihin ja oletettuun oppimistulosten laskun jatkumiseen, tekemistä vielä riittää. Puhuttiin ”tasavertaisista mahdollisuuksista yksilöllisillä oppimispoluilla”, ”riittävästä tuesta” ja ”opettajien, tutkijoiden ja perheiden osallistamisesta peruskoulun kehittämiseen”.
Puhuttiin myös eriarvoistumiskehityksestä koulujen sisällä ja koulujen ja isojen kaupunkien sisällä sekä maahanmuuttajataustaisten lasten ja nuorten kohdalla. Andersson sanoo, että ainakin tässä kohden tasa-arvoraha on parantanut resursseja apua kaipaavissa päiväkodeissa ja kouluissa.
– Kuntia on myös rohkaistu miettimään, miten segregaatiota (sosiaalisten ryhmien alueellista eriytymistä) ja eriarvoisuutta voisi purkaa. On fiksua pohtia, miten painotettu opetus järjestetään niin, etteivät vain tietyt oppilaat painotu tietyille luokille tai kouluihin, Andersson sanoo viitaten Helsingin aikomukseen lakkauttaa painotetun opetuksen luokkamuotoisuus, josta Helsingin Sanomat uutisoi.
”Siellä oli erityisopettajalla todella isojen ongelmien kanssa kamppailevia nuoria.
Andersson arvostelee niitä puolueita, jotka puhuvat vaaleissa niin kutsutusta indeksijarrusta. Se tarkoittaa mallia, jossa automaattisia indeksikorotuksia voi leikata huonon rahoitusnäkymän tilanteessa.
– Sehän on silloin suora leikkaus pysyvään rahoitukseen. On iso ristiriita siinä, että oikeistopuolueet sanovat olevansa huolissaan nuorten hyvinvoinnista ja ajavat suurempia leikkauksia kuin Sipilän aikana.
– Kokoomus sanoo, että koulutus on erityissuojeluksella mutta ajaa 1,5-kertaisia leikkauksia sosiaalimenoista ja sosiaali- ja terveydenhuollosta, ja puhuvat indeksijarrusta, joka nimenomaan kohdistuu koulutukseen. Silloin voimme sanoa hyvästit nuorten mielenterveyspalveluiden kuntoon laittamisesta. Ne tarkoittavat jopa olemassa olevan henkilöstön irtisanomisia.
– Keskusta taas on ainoa puolue, joka on avoimesti sanonut puheenjohtajan suulla, että on valmis leikkaamaan koulutuksesta, koska eivät rajaa mitään (säästökohdetta) ulos. Tämä on minulle käsittämätön linjaus.
Andersson kieltää, että koulukriisin vastuuministerinä olo hankaloittaisi hänen vaalityötään.
– Me olemme tehneet todella paljon ja olemme ylpeitä siitä. On tehty todella suuri suunnanmuutos, koska viime vaalikaudelle koulutuksesta leikattiin melkein miljardi euroa varhaiskasvatuksesta lähtien. Sannin (Grahn-Laasonen) kärkihankkeita oli esimerkiksi digitalisaatio. Olemme aika eri aiheiden parissa nyt.
Andersson vakavoituu kertoessaan eräästäkin kouluvierailusta.
– Siellä oli erityisopettajalla todella isojen ongelmien kanssa kamppailevia nuoria. Itsetuhoisuutta, itsensä viiltelyä, syöpää, pedofiliaa, lastensuojelun kiireisiä huostaanottoja, vakavaa masennusta. Tämä kaikki vyöryy opettajien ja koulukäynnin ohjaajien päälle, kun muut (mielenterveyspalveluiden) palaset eivät ole kunnossa.
