Taistelu. Tätä sanaa vantaalainen Jouni Palhomaa, 58, käyttää kuolinpesän asioiden hoidosta pankkien ja vakuutusyhtiöiden kanssa.
Palhomaan ex-vaimo kuoli keväällä 2020 juuri ennen koronapandemian alkua. Palhomaa päätyi pesänselvittäjäksi ja hoiti perunkirjoituksen, koska hän jäi heidän yhteisen alaikäisen tyttärensä yksinhuoltajaksi. Tytär oli äitinsä ainoa perijä.
Kului kaksi vuotta ennen kuin Palhomaa sai asiat lopullisesti hoidetuksi.
– 37 000 euroa oli kadoksissa useita kuukausia, kukaan ei pankissakaan tiennyt, missä rahat olivat, Palhomaa kuvaa asiaa, joka hänen mukaansa on kokonaisuudesta vain jäävuoren huippu.
Kyseinen summa oli asumisoikeusmaksu uudesta asunnosta, johon Palhomaan entinen vaimo oli suunnitellut muuttavansa. Saatuaan tietää sairastavansa parantumatonta syöpää ja jouduttuaan saattohoitoon, hän luopui asunnosta.
Palautettua maksua ei hänen kuoltuaan kuitenkaan löytynyt.
– Haso ja pankki vain syyttelivät toisiaan, Palhomaa sanoo.
Haso on Helsingin kaupungin omistama asumisoikeusyhtiö Helsingin Asumisoikeus Oy.
– Kolmen kuukauden selvittämisen jälkeen rahat löytyivät. Minulle selitettiin, että Hasolla oli väärä viitenumero, minkä vuoksi rahat eivät olleet kirjautuneet lainanhoitotilille, Palhomaa sanoo, mutta epäilee onko syy todellinen.
Perunkirjoitus vainajan omaisuudesta pitäisi laatia kolmessa kuukaudessa kuoleman jälkeen. Palhomaa joutui pyytämään verottajalta lisää aikaa. Hänen mukaansa syynä oli, että pankki ”ei ehtinyt lukemaan perukirjaa”.
– OP:lla kesti kolme kuukautta lukea viisi A-nelosta.
Lopulta Palhomaa otti yhteyttä kuluttajaviranomaisiin ja uhkasi pankkia kuluttajariidalla.
– Uhkauksestani seuraavana päivänä tarkastus oli hoidettu.
Asumisoikeusmaksun palautuksella oli pitänyt kuitata sitä varten otettu laina. Asioiden selviämistä odoteltaessa korot juoksivat koko ajan. Palhomaa on laskenut, että niihin meni kymmenen euroa päivässä. Kun hän huomautti asiasta, pankissa käskettiin tekemään asiasta valitus. Hän ei enää jaksanut.
Jo se, että Palhomaa oli saanut laadituksi perukirjan, oli työvoitto.
Terveydenhuollon yksikkö ilmoittaa Suomessa tapahtuneen kuoleman kuolinpäivän väestötietojärjestelmään. Pankit saavat tiedon kuolemasta väestörekisterin kautta. Se on kuitenkin vasta ensimmäinen askel asioiden hoitamisessa.
Palhomaan entisen vaimon pääpankki oli Nurmijärven Osuuspankki. Vaikka Palhomaa oli itsekin OP:n asiakas, hänen piti mennä paikan päälle virka-aikaan, koska hänen tilinsä on toisessa OP-pankissa.
Voidakseen hoitaa asioita Palhomaa tarvitsi nipun todistuksia.
– Pankki vaati todistusta jopa siitä, että olen elossa. Minun piti pyytää digi- ja väestötietovirastolta paperi, joka todistaa sen.
Hänen piti myös hankkia ex-vaimon sukuselvitys ja virkatodistukset niiden paikkakuntien seurakunnista, jossa tämä oli asunut. Paperinivaskassa piti olla myös osituskirja avioerosta, josta oli kulunut 13 vuotta.
– Jollei sitä olisi löytynyt, omaisuuteni olisi kuulunut kuolinpesään. Pieni kylmä rinki käväisi, kun mietin, että ei helkutti, mitä jos sitä ei olisi aikoinaan tehty.
Taloussanomat kysyi Osuuspankista kommenttia Palhomaan pesänselvityksen vaikeuksista. OP Uusimaan pankinjohtaja Niina Oksanen vastasi kysymyksiin sähköpostilla. Hän korosti monessa kohtaa, että pankki ei voi ottaa kantaa yksittäiseen asiakastapaukseen.
Oksasen mukaan kaikissa pankeissa on normaali käytäntö, että sukuselvitykset, ositustiedot ja elossaolotodistukset pyydetään.
– Pankin täytyy asiakkaan tuntemiseen liittyvien juridisten velvoitteiden vuoksi selvittää, ketkä ovat kuolinpesän osakkaita ja oikeudenomistajia. On asiakkaan etu, että asiat selvitetään huolellisesti. Näin pesän varat tulee jaettua oikealle taholle, ja kaikki osakkaat tai oikeudenomistajat tulee huomioitua pesän jaossa, Oksanen sanoo.
Oksasen mukaan asiakas voi toimittaa perukirjan liitteineen joko verkossa tai viedä sen lähimpään osuuspankkiin. Sitten kun pankki on saanut perukirjan tarvittavine liitteineen, tarkastusprosessi voidaan aloittaa.
Hän ei ota kantaa siihen, miksi perukirjan lukeminen kesti OP:llä kolme kuukautta.
– On erittäin valitettavaa, että asian hoitaminen on vienyt näin pitkän ajan, Oksanen sanoo.
– Emme voi ottaa kantaa yksittäisen asiakkaan asiaan. Yleisesti voimme todeta, että perukirja tulee tarkastaa pankissa ja tarkastus kestää maksimissaan muutaman viikon, sen jälkeen, kun asiakas on toimittanut kaikki tarvittavat dokumentit, hän jatkaa.
Myöhemmin ilmeni, että ex-vaimolla oli tilejä muissakin pankeissa ja kulutusluottoja rahoituslaitoksissa. Niistä oli tullut postia, mutta ne olivat menneet vainajan osoitteeseen.
Palhomaalle paljastui, että pankit lähettävät postia digi- ja väestötietovirastolta saamaansa kuolinhetkellä voimassa olleeseen osoitteeseen. Näin siitä huolimatta, että Palhomaa oli tehnyt Postissa osoitteenmuutoksen. Hänelle on selvinnyt, että se menee vain toimijoille, jotka käyttävät Postin rekistereitä.
– Kuolleen ihmisen osoitetta ei voi muuttaa, Palhomaa tietää nyt.
Taloussanomat kysyi, miksi pankki käyttää digi- ja viestintävirastolta saamaansa vainajan viimeistä osoitetta, kun läheskään aina vainajan vanhassa osoitteessa ei asu hänen läheisiään.
– Pankeissa käytetään asiakkaan osoitetietoina virallisia digi- ja väestötietoviraston osoitetietoja, Osuuspankin Oksanen vastaa.
Palhomaa miettii, miten olisi voinut tietää tilien olemassaolosta, jos niihin ei ole pankkikorttia eikä niistä ole mitään dokumenttia. Pisimpään piilossa pysyi Danske Bankin tili. Sen olemassaolo tuli ilmi kaksi vuotta kuoleman jälkeen.
Palhomaa arvioi, että olisi saanut hoidetuksi kuolinpesän asiat kahden vuoden sijaan vuodessa, jos postit olisivat heti tulleet suoraan hänelle.
Koska jokaiseen pankkiin ja rahoituslaitokseen piti ottaa yhteyttä erikseen, hän vietti kymmeniä tunteja puhelimessa odotusmusiikkia kuunnellen.
– Pisin jonotusaika pankin puhelinpalveluun taisi olla kaksi ja puoli tuntia.
Tilien lopetuskäytännöt vaihtelivat pankeittain. Palhomaa muistelee, että Nordeassa tunnistautuminen onnistui digitaalisesti, muuten hänen piti varata aika ja mennä pankkiin todistusnippu mukanaan. Joissakin pankeissa seuraava vapaa aika oli viikkojen päässä.
Onnekseen Palhomaa asuu pääkaupunkiseudulla, jossa pankeilla on vielä konttoreita. Syrjäseudulla pankkimatka voi olla pitkä.
Tileillä ei ollut paljon rahaa, ja suuri osa summista oli selvittämisen aikana huvennut palvelumaksuihin.
Kuolinpesien hoitajista moni on asialla ensimmäistä kertaa elämässään. Palhomaasta tuntuu ihmeelliseltä, että pankit, rahoituslaitokset ja vakuutusyhtiöt panttaavat tietoa.
– Asiakkaalle ei kerrota kaikkea, jollei hän osaa kysyä.
Kun Palhomaa irtisanoi ex-vaimonsa vakuutuksia, virkailija ei kertonut, mitä kaikkia vakuutuksia vainajalla oli. Niinpä kaskovakuutus jäi irtisanomatta.
Palhomaa oli poistanut auton liikennekäytöstä ilmoittamalla asiasta Traficomille, mutta hän ei tiennyt, että tieto katkaisee vain pakollisen liikennevakuutuksen, ei vapaaehtoista kaskoa.
Koska sitä koskevat laskut menivät lisäksi väärään osoitteeseen, maksut kalliista vakuutuksesta rullasivat puoli vuotta turhaan.
– Mistä kaikkea tajuaa kysyä?
Vainajalla oli henkivakuutuksia useista yhtiöistä. Palhomaa kertoo saaneensa hoidettua niitä koskevat asiat kunnialla lähetettyään ensin papereita, joista ilmeni, että hänellä oli oikeus ja velvollisuus hoitaa asiaa.
– Yksi vakuutus yllätti totaalisesti. Noin vuosi kuolemasta posti toi kirjeen, jonka mukaan exällä saattaisi olla oikeus työpaikkansa ryhmähenkivakuutukseen.
Palhomaa soitti työntekijäin ryhmähenkivakuutuspooliin, jossa häntä kehotettiin kysymään asiaa vainajan työpaikalta. Siellä kukaan ei kuitenkaan tiennyt onko heillä kyseistä vakuutusta vai ei.
Silti hän teki korvaushakemuksen henkivakuutuspooliin.
– Parin viikon päästä tuli päätös ja ihan huomattava summa kuolinpesän tilille.
Jouni Palhomaalle kertyi pesänselvitykseen ja perukirjoitukseen liittyviä papereita kaksi kansiollista. Hän kertoo, että yhtä iso kasa tulisi sähköisessä muodossa olevista asian hoitoon liittyvistä asiakirjoista.
jälkeenpäin Palhomaa kuvaa kuolinpesän hoitoa ”opettavaiseksi pariksi vuodeksi”.
– Kaikki eivät pystyisi tällaiseen. Jos työskentelisin tehtaassa tai kaupan kassalla, tämä olisi ollut täysin mahdotonta.
Palhomaa työskentelee osin omistamassaan yrityksessä ja pystyy järjestelemään aikataulujaan niin, että pääsee päiväsaikaan hoitamaan asioita. Hän kertoo myös olevansa luonteeltaan pikkutarkka ja hoitavansa asiakseen ottamansa asiat perin juurin.
Aikaa Palhomaa on käyttänyt satoja tunteja ja asiakirjoja on kertynyt kaksi mapillista.
– Työpalkkoihin olisi mennyt tuhansia euroja, jos joku ulkopuolinen olisi tehnyt tämän.
Lue lisää: Kommentti: Pankissa ei vastattu puhelimeen, joten ikäihminen ei syönyt kahteen päivään
Lue lisää: ”Eikö pankilla ole varaa hankkia edes tuoleja?” Pankkien palvelut saavat täyslaidallisen
Lue lisää: Poikamiehen jättiomaisuus päätyi valtiolle – näin käy yhä useamman perinnölle
Lue lisää: Seurakunnilta tilattavissa sukuselvityksissä kuukausien viiveet – aiheuttaa ongelmia taloyhtiöissä