Vaaliväittelyjen talousteemat ovat toistaiseksi painottuneet julkisen talouden velkaantumiseen – ja puolueiden keskenään kilpaileviin keinoihin julkisen talouden tasapainottamiseksi.
Keinot vaihtelevat poliittisen puoluekentän vasemmalta oikealle, mutta niistä löytyy myös ehkä hieman yllättävää yhtäläisyyttä.
Yksi eri puolueiden tasapainotavoitteita yhdistävä seikka on, että ne vievät kukin omalla tavallaan Suomen talouslinjaa tyystin eri suuntaan kuin suuret EU-maat ja niiden mukana koko EU näyttävät olevan menossa.
Toisin kuin vaaliväittelyistä voisi luulla, Suomi ei ole muusta EU:sta irrallinen ja erillinen saati suvereeni taloussaareke vaan kiinteä osa isoa ja tiivistä talousaluetta.
Sekään ei käy millään tavoin ilmi meikäläisistä vaaliteemoista, että Suomi on aivan liian pieni yksin määritelläkseen EU:n talouslinjaa – saati valitakseen tai hallitakseen täysin omin päin edes omaa talouspoliittista linjaansa.
Oikeisto leikkaa, vasemmisto verottaa
Vain hiukkasen vaaliväittelyjen ja -ohjelmien talousviestiä pelkistäen kaikki pääpuolueet vaikuttavat omaksuneen ajatuksen jonkinlaisten julkisen talouden sopeutusten välttämättömyydestä.
Sen sijaan sopeutusaikeiden keinovalikoimat ja -painotukset ja mittakaavat vaihtelevat suuresti.
Oikeistopuolueiden sopeutusaikeet painottavat menoleikkauksia ja vieläpä kuin puolueet kilpailisivat keskenään toinen toistaan kovemmilla leikkausluvuilla ja kattavammilla leikkauslistoilla.
”Vaalipuheiden piirtämä talouslinja poikkeaa monelta osin isojen EU-maiden ja EU:n ajankohtaisista talouspyrkimyksistä.
Vasemmiston varovaisemmat ja vastentahtoisemmat sopeutusaikeet painottavat menoleikkausten sijaan veronkorotuksia ja oikeistoa selvästi niukemmat menoleikkausvalmiudet löytyvät esimerkiksi yritystukien suunnalta.
Yhteistä näille keskenään kovin erilaisille painotuksille on, että vaalipuheiden piirtämä talouslinja poikkeaa monelta osin isojen EU-maiden ja EU:n ajankohtaisista talouspyrkimyksistä.
Jos puolueiden talouspoliittiset vaaliteemat pitävät vaalien jälkeenkin, Suomi poikkeaa EU:n talouslinjoilta täysin omille teilleen oikeastaan vaalituloksesta ja seuraavan hallituksen muodostajasta riippumatta.
EU hidastaa eikä kiirehdi sopeutuksia
EU:n talouspoliittisten sääntöjen keskeiset pykälät, kuten julkisen talouden velka- ja alijäämärajoitukset, ovat edelleen koronakriisin jäljiltä niin sanotusti hyllyllä.
Sääntöjen poikkeusaikaa jatkuu tällä tietoa kuluvan vuoden loppuun, mutta senkin jälkeen tavoitteena on saattaa säännöt voimaan uudistetussa kuosissa eikä entisessä muodossaan.
Talouspoliittisten sääntöjen uudistaminen on vaikeaa, ja hanke on jäänyt ajankohtaisempien taloushuolien, kuten energiakriisin ja vihreän siirtymän, takia taka-alalle, mutta urakka on silti kaiken aikaa meneillään.
Sääntöpäivityksen lopputulema ei ole tiedossa, mutta sen sijaan tiedossa on joukko uudistustyölle asetettuja tavoitteita.
Yksi jokseenkin yksimielisesti jäsenmaiden kannattama muutos on mutkikkaan sääntösekamelskan selkeyttäminen ja karsiminen entistä yksinkertaisempaan ja ymmärrettävämpään muotoon.
”Harva edes Suomea rutkasti velkaisempi EU-maa kiirehtii talouspolitiikkansa kiristämistä – saati kilpailee leikkauslistoilla.
Toinen todennäköinen tulema on taloussääntöjen muovautuminen entistä joustavammiksi ja sallivammiksi esimerkiksi siltä osin, miten alijäämä- ja velkarajojen ylityksiin suhtaudutaan – ja kuinka nopeasti ja miten jäsenmaan pitäisi ylitysten jälkeen pyrkiä takaisin sallittuihin raja-arvoihin.
Todennäköisesti liiallisen alijäämäisyyden ja velkaantumisen vaatimiin vastatoimiin, kuten talouspolitiikan kiristyksiin, tulee entistä enemmän aikaa ja tilaa sovittaa sopeutustoimia vallitseviin suhdanteisiin.
Kuin sääntöuudistusten joustavuutta ennakoiden harva edes Suomea rutkasti velkaisempi EU-maa kiirehtii talouspolitiikkansa kiristämistä – saati kilpailee leikkauslistoilla.
Lisää eikä vähemmän yritystukia
Jos meikäläisen oikeistopuolueiden leikkauslistat ovat EU-maiden vertailussa kansallinen erikoisuus, niin ovat myös meikäläisen vasemmiston aikeet kiristää verotusta ja karsia yritystukia.
Verotus on ennestään Suomessa niin kuin muissakin Pohjoismaissa eurooppalaisittain suhteellisen kireää, ja EU-maiden yleinenkin verorasitus on kovanlainen muihin suuriin talouksiin verrattuna.
Kansainvälisessä talouskilpailussa kaikki on suhteellista, ja siksi verokilpailukin on kovaa – ja kilpailupaine on kasvanut entistä keveämmän eikä kireämmän verotuksen suuntaan.
”Verotuksen kiristäminen Suomessa olisi kansallinen valinta – ja outo poikkeus.
Ani harvassa EU-maassa kaavaillaan julkisen talouden sopeuttamista tuntuvien veronkiristysten avulla (tai muillakaan keinoin) – varsinkaan nyt, kun talouskasvu heikkenee muutenkin.
Siksi verotuksen kiristäminen Suomessa olisi kansallinen valinta – ja outo poikkeus.
Samoin yritystukien päättäväinen karsiminen olisi omaperäinen poikkeama viimeaikaisesta suuresta EU-puheenaiheesta, joka hakee EU:lle ja EU-maille keinoja vastata Yhdysvaltain mittaville "vihreän siirtymän" teollisuustukiaisille.
Hiilidioksidipäästöjen hillitsemisestä näyttää kehkeytyvän suurten talouksien, kuten Yhdysvaltain, EU:n ja Kiinan, välinen talous- ja investointikilpailu, jossa menestymisestä käydään kovenevaa kisaa esimerkiksi teollisuustukiaisten avulla.
Tällaiseen talouskisaan sopivat melkein yhtä huonosti meillä oikeiston peräänkuuluttama julkisen sektorin kutistaminen tai vasemmiston kaipaamat yritystukien leikkaukset.
Oikeassa tai väärässä mutta yksin
Suomi on muiden EU-maiden tavoin sitoutunut talouspolitiikkansa yhteensovittamiseen EU:n yhteisten talouspoliittisten ihanteiden ja tavoitteiden kanssa.
Yhteensovittamisen velvoite on kirjattu EU:n perussopimusten keskeisiin talouspykäliin – ja hyvästä syystä.
Vaikka verotus, julkiset menot ja muut finanssipolitiikan säädöt kuuluvat kunkin EU-maan kansalliseen päätösvaltaan, on EU:n yhteisten taloustavoitteiden ja etujen katsottu edellyttävän kansallisten talouslinjausten harmoniaa ja yhteensovittamista.
Tuo yhteensovittamisen vaatimus ei ole mitenkään riippuvainen siitä, ovatko yhdessä sovitut tai yhteisiksi muodostuneet talouslinjaukset "hyviä" tai "huonoja".
Kymmenen vuotta sitten EU:n yhteinen talouslinja edellytti Suomelta ja muilta jäsenmailta julkisen talouden vyönkiristyksiä kesken muutoinkin vaikean talouskriisin.
Tällä kertaa yhteishenki on toisenlainen – paitsi Suomessa.
”Yksin voi olla vaikeaa, vaikka olisi oikeassa.
Yleisestä linjasta poikkeaminen vaikuttaa ilmeisemmältä kuin se, onko Suomi lähdössä EU:n yleisestä talouslinjasta "oikeaan" vai "väärään" suuntaan omille teilleen. Yksin voi olla vaikeaa, vaikka olisi oikeassa.
Jos muita kireämpi talouslinja merkitsee suomalaisille muita EU-kansalaisia kitsaampia talousaikoja, se voi toki karaista – mutta se voi silti tarkoittaa juuri sitä, miltä se kuulosta: kitsaampia aikoja kuin muualla koetaan.
Ja jos Suomi kiristää talousvyötä pikemmin ja kipakammin kuin velkaisimmat EU-maat, se tarkoittaa muita kireämpien aikojen lisäksi entistä suurempaa riskiä päätyä taas jonkin yhteisen velkapiikin kustantajaksi.
