Euroalueen keskuspankki EKP nostanee tämän viikon torstaina taas ohjauskorkojaan, ja ainakin markkinaodotusten mukaan korkoihin on taas odotettavissa puoli prosenttiyksikköä lisää.
Moisen korotuksen jälkeen EKP:n perusrahoitusoperaatioiden korko olisi tasan kolme prosenttia, varantotalletusten korko 2,5 prosenttia ja maksuvalmiusluottojen korko 3,25 prosenttia.
Keskuspankin korot koskevat suoraan vain keskuspankin kanssa asioivia liikepankkeja, mutta rahamarkkinoiden ja yleisöä palvelevien pankkien välityksellä korot – ja korkojen nousut – heijastuvat yritysten ja kotitalouksienkin rahoitussuhteisiin.
”Tällainen menettelytapa on euromaiden rahaliiton ominaisuus eikä vika.
EKP on koko euroalueen keskuspankki, joten se ohjailee alueen rahoitusoloja yhtenä suurena kokonaisuutena ja määrittelee omat ohjauskorkonsa koko euroalueelle kerrallaan eikä Suomelle ja kullekin muulle euromaalle erikseen.
Tällainen menettelytapa on euromaiden rahaliiton ominaisuus eikä vika, vaikka toisinkin voisi luulla.
Yksi euroalueen alkuperäisistä niin sanotuista valuvioista on paraikaa koettavissa Suomessakin – ja vieläpä vuosikausiin nopeimmin voimistuvalla teholla ja tuskalla.
Sen tuntevat nahoissaan ja omassa taloudessaan erityisesti Suomen asuntovelkaiset kansalaiset ja kotitaloudet, mutta heidän jälkeensä vaikutukset heijastuvat koko talouteen.
Yhden koon rahapolitiikkaa
Ajankohtainen euroalueen valuvika palauttaa mieleen vanhan vertauksen yhden koon sukkahousuista, jotka sopivat teoriassa kenelle tahansa, mutta jotka oikeassa käytännön elämässä eivät sovi kenellekään.
Vertauksen hengessä EKP yrittää ohjailla lähemmäs 30 monin tavoin erilaisen euromaan talous- ja rahoitusoloja yhdellä ja samalla yhden koon rahapolitiikalla – ja uhkaa taas päätyä myös sukkahousuvertauksen tulokseen.
Ohjailun ongelmat syntyvät siitä käytännön haasteesta, että eri euromaissa on koettu ja paraikaa meneillään melkein yhtä monta erilaista inflaatiota, talouskasvua ja rahoituksenkin olosuhdetta kuin on eri euromaita.
Vain hiukkasen pelkistäen EKP ohjailee koko euroalueen talous- ja rahoitusoloja kuin se kohdistaisi rahapoliittiset toimensa – esimerkiksi korkojen nostot – kaikkien euromaiden muodostamaan keskivertomaahan.
”Kyse on euroalueen valuviasta – ja kahdesta sattumasta.
Tämän lajin suurpiirteisyydestä seuraa parhaillaan yksi erityinen sivuvaikutus, joka koskee – ja satuttaa – aivan erityisellä tavalla ensin Suomen asuntovelkaisia kotitalouksia ja heti perään koko Suomen taloutta.
Lyhyesti sanottuna kyse on siitä, että EKP:n korkojen nostot tuntuvat nopeammin ja kovemmin suomalaisten asuntovelkaisten taloudessa kuin samat korkojen nostot tuntuvat useimmissa muissa euromaissa.
Kyse ei sentään ole EKP:n tai sitä meillä edustavan Suomen Pankin vain suomalaisten harmiksi keksimästä kiusasta. Sen sijaan kyse on euroalueen valuviasta – ja kahdesta sattumasta.
Meillä korot nousevat liikaa
Ensimmäinen suomalaisia korkoja nostava ja rahoitusoloja kiristävä sattuma liittyy meikäläiseen inflaatioon ja ennen kaikkea meikäläisen ja muiden euromaiden inflaation eroon.
Suomen kuluttajahinnat ovat maan virallisten inflaatiolukujen perusteella kohonneet vähemmän ja hitaammin kuin useiden muiden euromaiden ja koko euroalueen kuluttajahinnat ovat kohonneet.
Koska EKP:n rahapoliittisessa tähtäimessä on koko euroalueen inflaatio, se säätää korkojaan ja muita rahapolitiikan säätimiään koko alueen inflaatiovauhdin ja -tavoitteiden perusteella.
Suomen inflaatiolla on tuollaisessa kokonaiskuvassa vain hyvin pieni merkitys – kaikille muille paitsi Suomelle.
”EKP nostaa korkoja ja kiristää rahoitusoloja enemmän kuin olisi meikäläisillä talousoloilla perusteltua.
Yksi Suomessa tuntuva merkitys syntyy siitä, että jos EKP kiristää koko euroalueen rahoitusolot alueen keskivertomaalle sopiviksi, se tulee väistämättä kiristäneet rahoitusolot Suomen kansallisiin inflaatio- ja talousoloihin turhan kireiksi.
Suomeksi sanottuna EKP nostaa korkoja ja kiristää rahoitusoloja enemmän kuin olisi meikäläisillä talousoloilla perusteltua.
Tästä kansallisten rahoitusolojen ylikiristyksestä taas seuraa, että myös kaikki kiristyksistä seuraavat talousvaikutukset ovat herkästi kovempia kuin olisi taloudelle eduksi.
Korkojen kohoaminen heikentää joka tapauksessa kulutusta ja investointeja ja sitä myöten talouskasvua ja työllisyyttäkin, mutta rahapolitiikan kansallinen ylikiristyminen lisää noiden kaikkien vaikutusten voimaa.
Asuntolainat kallistuvat nopeasti
Se toinen erityisesti juuri Suomen korkokuuria voimistava sattuma liittyy asuntorahoitukseen ja erityisesti yhteen suomalaisen asuntorahoituksen erityispiirteeseen.
Jostakin syystä juuri Suomessa asuntoluotot on tapana sitoa poikkeuksellisen lyhytaikaisiin viitekorkoihin, kuten vain vuoden mittaiseen tai sitä lyhytaikaisempiin euribor-korkoihin.
Meillä pitkälti yli 90 prosenttia asuntolainoista on sidottu korkeintaan 12 kuukauden välein vaihtuvaan markkinakorkoon, kun muissa euromaissa suuri tai jopa suurin osa asuntoluotoista on kiinteäkorkoisia tai sidottu harvakseltaan vaihtuviin korkoihin.
Tästä erosta johtuu, että EKP:n rahapolitiikan kiristykset tuntuvat meikäläisissä asuntoluotoissa lainakoron nousuna nopeammin ja napakammin kuin useimmissa muissa euromaissa.
”Meillä korot ovat nousseet uusien luottojen lisäksi melko nopeasti vanhoissakin luotoissa.
Toki muissakin euromaissa EKP:n ohjauskorkojen nostot ovat jo nostaneet uusien asuntoluottojen korkoja, mutta meillä korot ovat nousseet uusien luottojen lisäksi melko nopeasti vanhoissakin luotoissa.
Näin käy sitä mukaa kuin koittaa lainaehtoihin kirjattu koron tarkistuspäivä. Jos lainan viitekoroksi on sovittu 12 kuukauden euribor, se tarkoittaa lainakoron tarkistusta vuosittain aina lainan nostopäivän vuosipäivänä lainan erääntymiseen asti.
Tänä talvena tarkistettavat lainakorot voivat helposti nousta parikin prosenttiyksikköä entistä korkeammiksi, jos kyse on Suomessa tavallisesta asuntolainasta. Monessa muussa euromaassa samanveroiseen lainakoron nousuun voi kulua jopa vuosia.
Yksi viheliäinen lisäkiusa
Noiden kahden erityisesti Suomen asuntovelkaisia ja taloutta rasittavan sattuman yhteisvaikutuksesta voi helposti syntyä vielä viheliäistä lisäkiusaakin.
Sitä syntyy, jos EKP päättää kiristää euroalueen rahoitusoloja nopeammin ja enemmän kuin kiinteäkorkoisten asuntolainojen maiden korkotaso suostuu kohoamaan.
Se tarkoittaisi Suomelle ja eräille muille vaihtuvakorkoisten asuntolainojen maille epäkiitollista lisärasitusta, sillä EKP:n olisi kiristettävä näiden rahoitusolot rajusti ylikireiksi saadakseen tällä keinolla koko euroalueen keskivertoinflaation vaimenemaan mieleisekseen.
”Asuntovelkaisenkin talous kiristyy nyt Suomessa enemmän kuin olisi perusteltua.
Joka tapauksessa kumpikin suomalaisittain rasittava sattuma merkinnee yhdessä ja erikseen parhaillaan Suomen rahoitusolojen kiristymistä ja talouden vaimenemista tylymmin kuin ilman näitä sattumia olisi perusteltua odottaa – ja tylymmin kuin monessa muussa euromaassa.
Samasta syystä asuntovelkaisenkin talous kiristyy nyt Suomessa enemmän kuin olisi perusteltua – ja enemmän kuin asuntovelkaisen talous kiristyy monessa muussa euromaassa.
Mikä keljuinta, entistä korkeammat korot on maksettava tuloilla, jotka hupenevat muutenkin kovaa vauhtia kohoaviin elinkustannuksiin.
Omaa taloutta uhkaavassa ahdingossa tuskin lohduttaa, että tämä korkokoettelemus johtuu oikeastaan vain parista sattumasta – ja euroalueen ominaisuudesta eikä viasta.
Katso tästä laskurista, miten korkojen nousu näkyy omissa lainakuluissasi:
