Ukrainan pakolaiset purkittavat amerikkalaista ilmavalvonta­filmiä Tampereella – tästä on kyse

Perinteisen valokuvaamisen lipunkantaja, tamperelainen Kameratori lanseerasi markkinoille perinteisen kinokokoisen värifilmin.

Perinteisistä kameroista innostuneiden kaverusten perustama Kameratori kunnostaa ja myy vanhoja kuvauslaitteita. Jussi Lehmuksen (alh. vas.) johtama firma on alan suurin Euroopassa ja sen liikevaihto on noussut jo neljään miljoonaan euroon. Kameratorin ”filmitehtaan” työntekijät ovat Ukrainasta paenneita perheenäitejä.

21.11. 18:45

3500 suomalaista ei ole ihmisjoukkona valtava. Vaatimaton lukema vaikkapa yksittäisen jääkiekon SM-liigapelin katsojamäärää ajatellen.

Mutta toisaalta. Jos kaikilla 3500 ihmisellä on pulaa jostain tietystä asiasta, kyseessä on markkinarako.

Pieni, mutta rako.

Muun muassa siksi Lilija Dukhnevych, Olena Martynovska, Viktoria Korikova ja Liubov Holodiuk viettävät päivänsä ikkunattomassa huoneessa Tampereella.

Liubov Holodiuk purkittaa SantaColor 100 -filmiä ikkunattomassa huoneessa Tampereen keskustassa.

Ukrainasta sotaa paenneiden perheenäitien nelikko tekee työkseen tuotteita näille muutamalle tuhannelle suomalaiselle – ja lisäksi valtavalle määrälle ulkomaisia asiakkaita.

Kyse on tamperelaisen Kameratori Oy:n ”tehtaasta”, joka purkittaa värifilmirullia myytäväksi perinteisiin kameroihin. Siis sellaisiin, joita ei ole kännyköissä ja joista sana digi on kaukana.

Että mitä, saattaa moni nuorempi ihmetellä. Filmirulla edustaa useimmille 2000-lukulaisille samaa käsittämätöntä kivikautisuutta kuin C-kasetit, vinyylilevyt ja tietokoneen disketit.

Tätä eivät ”jonnet” muista. Ennen kuvattiin filmeille, jotka laitettiin kameran sisään.

Mutta sitten ovat nuo 3500, jotka haluavat, ettei vanha tapa valokuvata kuole.

Kameratorin toiminnan ja filmimyynnin kannalta olennaista on se, että iso osa näistä 3500:sta on jotain ihan muuta kuin eläkeläisiä.

– Filmin kysyntä on selvässä kasvussa. Sen saatavuudessa on isoja ongelmia, Kameratorin toimitusjohtaja Jussi Lehmus kertoo.

Pakko kai uskoa. Miksi muuten olisi omaa tuotantoa? Ja miksi ylipäätään koko yritys, jonka tavoitteena on korjata vanhoja kameroita ja muita kuvauslaitteita sekä levittää perinteisen filmille kuvaamisen ilosanomaa koko maailmalle?

Kameratori on levittänyt filmikuvaamisen ilosanomaa vuodesta 2010 alkaen. Kuvassa toimitusjohtaja Jussi Lehmus.

Sitä se kasvava kysyntä teettää. Kaverusten perustaman yrityksen liikevaihto on kasvanut kolmessa vuodessa 1,7 miljoonasta eurosta neljään miljoonaan. Samalla työntekijämäärä on kasvanut 13:sta 30:een.

Homman kansainvälisyydestä kertoo se, että työntekijöistä kymmenen on tullut Tampereelle töihin ulkomailta.

– Ja lisäksi vielä neljä Ukrainasta, Lehmus muistuttaa tuoreesta filmiprojektista.

Kameratorilla ei toki ole eväitä valmistaa SantaColor 100 -nimeä kantavaa tuotetta alusta loppuun. Kyse on käytännössä tuotteen kokoamisesta.

Kameratorin tuotekehityspäällikkö Arild Båsmolla on kädessään alkuperäisestä ilmavalvontafilmistä kinokokoon eli 35-milliseksi leikattua filmiä.

Pääraaka-aine on yhdysvaltalaista ilmavalvontafilmiä, jota esimerkiksi Yhdysvaltojen armeija käyttää ilmatiedustelussaan.

– Saimme tilattua noin 137 sentin levyistä ilmavalvontafilmiä, jota leikkaamme ja purkitamme käytettyihin kanistereihin.

Ilmavalvonta on – syystä sattuneesta – näinä aikoina ikävän tuttu sana. Hieman yllättävältä tuntuu, että USA:n armeija käyttää vielä näinä digitaalisuuden ja satelliittikuvien aikoina perinteistä filmiä.

– Ilmeisesti sitä ei käytetä niin paljon kuin valmistetaan, koska filmiä jää yli myytäväksi meillekin, Lehmus hymähtää.

LUE LISÄÄ: Ullakolle unohtuneella kameralla voi tienata jopa tuhansia – Katso lista: filmilaitteita pelastava Kameratori arvioi yleisimmät merkit

Arvio suomalaisista alan aktiivisista harrastajista pohjautuu Facebookin Filmikuvaus-ryhmään. Jäseniä ryhmässä on juuri noin 3500.

– Kaikki ryhmän jäsenet eivät toki kuvaa aktiivisesti, mutta on varmasti monia old school -kuvaajia, jotka eivät ole Facebookissa.

Vanhojen kameralaitteiden korjaaminen on Kameratorin perustyötä. Hienomekaanikko Jukka Kelotie on alan konkari, joka on kouluttanut työlleen jo ison joukon jatkajia. Kuvassa työn alla Canon F1 -kameroita jostain 1970-luvulta. ”50 vuoden välein näitä pitää vähän voidella, mutta sitten ne toimivat taas seuraavat 50 vuotta”, Kelotie sanoo.

Koko maailmassa aktiivisia kuvaajia on Kameratorin omaan dataan perustuvan arvion mukaan ehkä kaksi, kolme miljoonaa.

– Satunnaisia kuvaajia lienee siihen päälle noin 10–20 miljoonaa. He kuvaavat muutaman rullan vuodessa.

Viime vuosisadalla koko maailmassa myytiin arviolta sata miljoonaa filmikameraa, mutta sen jälkeen markkinat ovat muuttuneet nopeasti.

Digitaalikameroiden myynti nousi filmikameroiden ohi noin 20 vuotta sitten. Viimeisen kymmenen vuoden aikana kännykän kamerasta on tullut arkinen kuvaamisen tapa – ja samalla lähes jokaisesta on tullut valokuvauksen harrastaja.

Kameratorin tuotantopäällikkö Nicolas Llasera kertoo filmikuvaamisen uudesta noususta: ”Etenkin nuoret ovat innostuneet kuvaamisesta”.

Lopulta juuri kasvanut kiinnostus valokuvausta kohtaan on osaltaan pelastanut filmikameraharrastuksen aallonpohjasta.

– Ihmisillä on nykyisin aikaa enemmän. Etenkin nuoret ovat innostuneet kuvaamisesta, Kameratorin tuotantopäällikkö, espanjalaislähtöinen Nicolas Llasera tietää.

Kameratorin käsityönä valmistaman oman filmimerkin tulo markkinoille ei ratkaise kysynnän ja tarjonnan välistä ongelmaa maailmanlaajuisesti katsoen. Varsinaiset ongelmat ovat perinteisten toimijoiden kohtaama työvoima- ja raaka-ainepula.

– Nykyisin Kodak on ainoa isompi värifilmin valmistaja maailmalla. Alas ajettu tuotanto on vaikea nostaa uudestaan ylös.

Raaka-ainepulan vuoksi SantaColor 100 -filmi purkitetaan käytettyihin kanistereihin.

Kuvaamisen digitalisoituminen romahdutti ennen niin valtavan bisneksen. Arvioiden mukaan vuosituhannen vaihteessa maailmassa myytiin vielä reilut kaksi miljardia rullaa filmiä. Nykytilanteesta Lehmuksella on vain valistunut arvaus.

– Määrä on ehkä noin prosentti tuosta parista miljoonasta. Silti sekin olisi vähintään kymmeniä miljoonia rullia vuodessa.

Kameratorille oma filmi tarkoittaa ennen muuta oman profiilin nostoa asiakkaiden silmissä.

– Kun on filmiä, voimme myydä kameroita!

Aiemmin Kameratori valmisti omaa mustavalkoista Santa1000-filmiä. Se tehtiin venäläisestä ilmavalvontafilmistä. Venäjän helmikuussa aloittama hyökkäyssota Ukrainaan muutti kaiken.

– Lopetimme filmin ostamisen, ja lahjoitimme myynnistä saamamme tuoton eli 25 000 euroa Ukrainaan, Lehmus kertoo.

SantaColor 100 -filmiä voi ostaa myös isommassa rullassa ja purkittaa sen halutun mittaisena itse omiin 35-millisiin kanisterihin.

SantaColor 100 -filmi on pelastus etenkin suomalaisille harrastajille, sillä isompien valmistajien eristä ei välttämättä päädy Euroopan perukoille mitään.

Kesällä ostetusta USA:n ilmavalvontafilmistä Kameratori valmistaa noin 25 000 rullaa. Kysyntää kuvaa se, että niistä jopa 80 prosenttia lähtee Suomen rajojen ulkopuolelle.

– Olemme lähettäneet filmejä Bora Boralle saakka. Vielä kun tulisi tilaus Joulusaarilta, Lehmus naurahtaa.

Kauppa yhdysvaltalaisen yrityksen kanssa mietitytti ennakkoon, sillä rahoja masterrullien ostoon ei ollut. Pellepelottomien firmassa otettiin kuitenkin riski.

Kun kameraan laittaa 15 euroa maksavan 36 kuvan filmin kuvia ei enää räiskitäkään ajattelematta kuten digilaitteilla.

– Olin hyvin skeptinen rahoituksen suhteen. Kuitenkin jo heinäkuussa 70 prosenttia filmeistä oli myyty ennakkoon, Norjasta töihin tullut tuotekehityspäällikkö Arild Båsmo muistelee.

Rahoitus toteutettiin joukkorahoituskampanjalla, jolla saatiin kerättyä ennakkomyynnissä lähes 200 000 euroa.

Kysyntä kertoo nimenomaan värifilmin tarpeesta.

– Uudet kuvaajat haluavat värifilmiä kinokameroihinsa. Mustavalkoisen filmin kysyntä on suhteellisesti merkittävässä laskussa, Lehmus tietää.

– 30 värifilmiä kohtaan myydään nyt vain yksi mustavalkofilmi, Llasera jatkaa.

Kameratorin linjalta syntyy satoja filmirullia päivässä.

Filmipula näkyy hinnoissa.

– Muutama vuosi sitten värifilmi maksoi neljä euroa rulla. Nyt hinta voi olla jopa 15–16 euroa, Båsmo kertoo.

– Halpafilmiä tuskin enää tulee, Lehmus ennustaa.

Jenkkiarmeijan rullat saapuivat syyskuussa. Ei siis muuta kuin purkituslinjasto pystyyn!

Paikka tehtaalle on historiallisesti katsoen sopiva. Kameratori sijaitsee nykyisin Tammelan kaupunginosassa sijaitsevassa, vuonna 1937 valmistuneessa PMK-talossa. Rakennus toimi pitkään koko suomalaisen puuvillateollisuuden ytimenä – tosin vain markkinoinnin näkökulmasta (PMK = Puuvillatehtaitten myyntikonttori).

Suuren talon sokkeloista löytyi sopiva ikkunaton huone. Työntekijöiksi saatiin palkattua pakolaisia Ukrainasta.

Kameratorin filmitehtaan työn sankarit: Lilija Dukhnevych, Olena Martynovska, Viktoria Korikova ja Liubov Holodiuk.

Keväällä Suomeen tulleet perheenäidit ovat työstä innoissaan. Filmille kuvaaminen on kaikille tuttua nuoruudesta – ja enemmänkin.

– Ukrainassa joka talossa oli pimiö, Lilija Dukhnevych kertoo.

Ehkä lievää liioittelua? Toisaalta Lehmuskin korostaa, että Ukrainassa valokuvaaminen on perinteisesti merkittävä harrastus.

– Filmille kuvaaminen on digiin verrattuna elämäntapa. Se ei ole vanhanaikaista vaan ikuista. Visio ja perspektiivi ratkaisevat, Viktoria Korikova kuvailee innostuneena.

– Tämä työ vaatii ymmärrystä laadusta. Me tiedämme, mitä teemme, Dukhnevych jatkaa ja korostaa nelikon korkeaa koulutusta.

Erilaisia filmejä voi ostaa myös Kameratorin (eli kansainvälisemmin Kamerastoren) toimipisteen aulasta.

Joukossa on niin opettajia kuin sähköinsinöörejä. Heidän käsissään syntyy päivittäin 300–400 filmirullaa.

Lähes kaikki ensimmäisestä amerikkalaisten lähettämistä ilmavalvontafilmeistä on jo purkissa.

– Joulumarkkinoille tulee vielä joitain tuhansia rullia. Ja ensi vuodelle tilataan lisää materiaalia purkitettavaksi, Kameratorin yrittäjäkolmikkoon kuuluva Juho Leppänen lupaa.

Vanhojen kameroiden ja oheislaitteiden pelastaminen on Kameratorin perustyötä. Vuosittain yritys saattaa toimintakuntoon noin 100 000 laitetta.

KORJAUS tiistaina 22. marraskuuta kello 17.15: Vuosituhannen vaihteessa maailmassa myytiin vielä reilut kaksi miljardia rullaa filmiä. Alkuperäisessä versiossa määrä oli erheellisesti kaksi miljoonaa.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?