Risto Ryti (1889-1956) muistetaan sota-ajan presidenttinä ja traagisesti sotasyylliseksi tuomittuna vankina. Omasta mielestäänkin hän oli kuitenkin ennen kaikkea talousmies.
Vuosina 1945-1947 nimimerkeillä Talousmies ja Taloustieteilijä ilmestyi kolme talouspoliittista pamflettia, joissa puututtiin nykyäänkin hyvin ajankohtaisiin aiheisiin.
Ensimmäisessä valtaan nousseen vasemmiston talouspolitiikkaa kutsuttiin inflaation valtatieksi. Toisen nimi oli Onko markkamme pelastettavissa. Kolmannessa varoitettiin, että sosialisointi olisi taloudellinen itsemurha.
”Talousmiehen mielestä” tuolloin vallinnut ”inflaation täyskierros” oli ollut tarpeeton ja oikealla talouspolitiikalla vältettävissä. Kirjoittajan mukaan suuret palkankorotukset eivät välttämättä johtaneet reaalipalkkojen nousuun.
Kirjoittaja oli Katajanokan vankilan kuritushuonevanki 236/46 eli presidentti Risto Ryti.
Tästäkin elämänvaiheesta kerrotaan Antti Kuusterän, Sakari Heikkisen ja Seppo Tiihosen uudessa kirjassa Kylmästi laskeva mies – talousvaikuttaja Risto Rytin elämä (Otava). Elämäkerta keskittyy Rytiin nimenomaan talouspolitiikan tekijänä.
Ennen nousuaan pääministeriksi ja presidentiksi Ryti ehti toimia valtiovarainministerinä ja Suomen Pankin johdossa. Suomen Pankkiin hän ehti lyhyeksi ajaksi palatakin jouduttuaan luopumaan presidentin tehtävästä ennen sotasyyllisyysjuttua.
Vankilassakin Ryti toivoi, että hänelle olisi lähetetty kaikki Suomen Pankkia koskeva materiaali.
Ryti (oik.) sotasyyllisyydestä syytettynä. Tuomio oli nöyryytys, mutta loi maineen isänmaan marttyyrina.
Kirjan mukaan Ryti oli talouspoliittisesti ja muutenkin klassinen liberaali, joka karsasti maailmankaupan esteitä ja kaikenlaista suunnitelmataloutta.
Jo 1930-luvun puolivälissä Ryti ennusti, että kolmessa suuressa maassa noudatettu ”totalitaristinen talousjärjestelmä” muodosti suuren vaaran. Kyseiset maat olivat kommunistien johtama Neuvostoliitto, fasistien Italia ja natsien Saksa.
Rytin mukaan yleinen ajattelutapa kaikkialla oli ”kääntynyt yhä enemmän” ei ainoastaan ”ahtaasti nationalistiseen ja autarkkiseen (omavaraiseen) suuntaa, vaan myös valtiokeskeisen pakkotalouden suuntaan.”
Sotien aikana Ryti joutui huomaamaan totalitaariset valtiot vielä kuvittelemaansa vaarallisemmiksi. Välirauhan aikana pitämässään puheessa Ryti joutui toteamaan, että maat joissa uusia talousmuotoja oli sovellettu, ”ovat vastoin monien odotuksia osoittautuneet kestäviksi ja toimintakykyisiksi”.
Sota pakotti Rytin muutenkin joustamaan periaatteistaan. Sitä ennen hän oli suhtautunut karsaasti Suomen varustautumisen maksamiseen velkarahalla. Sota-aikana ei voitu kursailla.
Ryti ja Sdp:n vahva mies Väinö Tanner. Vaikka Ryti edusti edistyspuoluetta, miehet jakoivat käsityksiä niin talous- kuin muustakin politiikasta. Kumpikin tuomittiin sotasyyllisenä.
Rytillä oli jo ennen toista maailmasotaa tuntemusta ongelmista, jotka nykyäänkin kohtaavat Suomen valtiontaloutta. Hänellä olisi todennäköisesti riittänyt mielipiteitä jaettavaksi vaikka nykyhallitukselle.
Ryti oli jo nuorena asianajajana hankkinut kokemusta pienistä ja myöhemmin isommistakin afääreistä. Valtiovarainministeri hänestä tuli ensi kertaa vuonna 1921.
Tuolloin valtioiden velka oli suuri ensimmäisen maailmansodan jäljiltä. Ryti halusi välttää tätä juuri itsenäistyneessä Suomessa. Hänestä olisi ollut hyvä, jos veroja olisi voitu laskea. Se oli kuitenkin vaikeaa, sillä ”tosiasiasta, että kansan on valtionmenonsa muodossa tai toisessa kannettava”, ei päässyt mihinkään. Ryti torjui tuolloinkin esillä olleen ehdotuksen verotuksen keventämisestä lainarahalla.
Ryti joutui ottamaan kantaa myös toiseen nykyajankin ongelmaan. Talousyhteydet Venäjään olivat äkkiä katkenneet, tuolloin vallankumouksen seurauksena.
Rytin mukaan tämä muutti Suomen aseman maailmataloudessa täysin. Elintarvikkeet, ennen kaikkea vilja, oli hankittava nyt muualta. Amerikasta tuodun viljan hinta oli kuitenkin paljon totuttua korkeampi.
”Jotta me puutavarain ja paperin viennillä kykenisimme ostamaan saman määrän viljaa kuin mitä se vastasi ennen sotaa, olisi siis niiden tuotanto korotettava kaksinkertaiseksi”, Ryti valitti.
Inflaatio vaivasi tuolloinkin. Rytin mielestä tärkeintä oli puuttua markan arvonlaskun syihin. Piti lopettaa velanottoa kulukseen ja saada kauppatase tasapainoon.
Ryti väitti amerikkalaislehdelle, että ”sisäänpäin kääntynyt ja vakavailmeinen” Paavo Nurmi ei ollut suomalaisten suosikki.
Kirja paljastaa hupaisalla tavalla yhden 1920-luvun uutuuden, urheilukultin. Sitä Ryti ei aivan hallinnut.
Vuonna 1925 Suomen Pankin pääjohtaja Ryti vieraili Yhdysvalloissa ja antoi New York Evening Postille haastattelun. Siinä hän hämmästeli urheilusankari Paavo Nurmen suosiota Amerikassa. Rytin mukaan Suomessa juoksijamestarit Ville Ritola ja Hannes Kolehmainen olivat suositumpia kuin ”sisäänpäin kääntynyt ja vakavailmeinen Nurmi”.
Kun Turun Sanomien reportteri lähestyi kotiin palaavaa Rytiä, oli toinen ääni kellossa. Nyt Ryti kertoi, että ”Nurmesta puhutaan Yhdysvalloissa paljon”.
-Man on the street – katujen ihmismeri – tietää, mikä on Suomi. Finanssimies, puolestaan ajattelee, että maa, josta lähtee monia hyviä urheilijoita pystyy muuhunkin, Ryti selitti.
Helsingin Sanomillekin Ryti kehui, kuinka Nurmi oli tehnyt Suomea tunnetuksi. Hänen onnekseen tuohon aikaan amerikkalaisiin lehtiin annettuja haastatteluja ei voinut lukea netistä.