Kommentti: Inflaatio voi tarjota yrityksille tilaisuuden rahastukseen

Tarinataloudessa kaikki kallistuu kuin itsestään, kun "inflaatio nostaa hintoja". Oikeasti useimpia hintoja nostavat yritykset, kirjoittaa erikoistoimittaja Jan Hurri.

Ruokakaupan kassalla ja sähkölaskuja maksaessa viimeistään käy ilmi, kuinka paljon hintojen nousu on heikentänyt oman palkan ostovoimaa.

24.8. 6:45

Inflaatio eli kuluttajahintojen nousuvauhti on viime kuukausina kiihtynyt vuosikausiin kovimmaksi, ja hintojen nousu voi vielä voimistuakin.

Samaa tahtia inflaation kanssa on kiihtynyt myös inflaatiota koskeva talouskeskustelu – osin kummallisine uskomuksineen ja vielä kummallisempine kehäpäätelmineen.

Sivullisen kuulijan on välillä vaikea erottaa, missä kohtaa keskustelua talouden tosiasiat päättyvät ja uskomukset ja jopa vääristelyt alkavat.

Se on joka tapauksessa selvä, että inflaatiokeskustelu ei ole pitkään aikaan perustunut pelkästään talouden objektiivisiin tosiasioihin, vaan sekaan on jo kertynyt melkoinen määrä tavoitteellistakin tulkintaa.

Näin on käynyt siitä suhteellisen yksinkertaisesta ja täysin ymmärrettävästä syystä, että vaikka inflaatio mittaa hintojen muutosta, sen seuraukset vaikuttavat yhteiskunnan tulonjakoon.

Keskustelu inflaatiosta ja sen syistä tai seurauksista voi toki hämärtyä siitäkin syystä, että kyse on monimutkaisesta ja osin taloustutkijoillekin (meistä taloustoimittajista puhumattakaan) vaikeaselkoisesta aiheesta.

Mutta vaikeaa aihetta voi olla myös houkuttelevaa hämärtää esimerkiksi joidenkin juuri tulonjakoon liittyvien tavoitteiden edistämiseksi.

Kohtuus on katsojan silmässä

Toistaiseksi inflaation suurin selittäjä on ollut energian ja elintarvikkeiden vuosikausiin rajuin kallistuminen. Tämä on jo toteen käynyttä taloushistoriaa, joten harva tästä kinastelee.

Mutta miten ja mistä syystä hintojen nousu leviää tai uhkaa levitä energiaa ja elintarvikkeita laajemmin kuluttajahintoja kohottavaksi voimaksi, siitä on ehkä syytäkin kinastella.

Yksi monesti ja yleensä varoittavaan tai jopa moralisoivaan sävyyn kuultu tulkinta nostaa palkankorotukset keskeiseksi inflaatiota kiihdyttäväksi voimaksi.

Kukapa ei olisi viime kuukausinakin kuullut palkkapatisteluja, joiden mukaan palkansaajajärjestöjen pitäisi jäsenineen tyytyä "kohtuullisiin" palkankorotuksiin.

Syykin on kuultu: jos palkkoja korotetaan "kohtuuttomasti", se uhkaa suistaa koko talouden pahaan inflaatiokurimukseen.

Patistelusta usein unohtuu tarkennus, mikä on "kohtuullisen" ja "kohtuuttoman" ero. Mutta se käy yleensä asiayhteydestä ilmi, että kyse on useammin palkanmaksajan kuin -saajan kohtuudesta.

Esimerkiksi työmarkkinoita taannoin "kohtuuteen" kannustanut valtiovarainministeri Annika Saarikko (kesk.) ei ole tarkentanut, minkä mittaiset palkankorotukset olisivat hänestä "kohtuullisia".

Sivullisen lienee lupa aavistella, että ministerin asteikolla parin prosentin korotukset olisivat "kohtuullisia" mutta kymmenen prosentin korotukset "kohtuuttomia".

Sitä tuskin tarvitsee sivullisenkaan aavistella, että palkkoja maksavien työnantajien ja palkkatuloja saavien palkansaajien tulkinnat korotusten kohtuudesta tai kohtuuttomuudesta ovat tasan vastakkaisia.

Inflaatio syö palkan ostovoimaa

Kuinka suuret tai pienet palkankorotukset ovat kohtuullisia tai kohtuuttomia, sen voi kukin tulkita oman palkka- ja neuvotteluasemansa sekä omien tavoitteidensa mukaan niin kuin parhaaksi katsoo.

Mutta se ei ole tulkinta-asia vaan talouden tosiasia, että jo toteen käynyt kuluttajahintojen ja elinkustannusten nousu on heikentänyt useimpien suomalaisten palkan ostovoimaa.

Näin on käynyt kaikille niille, joiden palkka on pysynyt inflaation kiihtymisen aikaan entisellään tai joiden tilipussi on kasvanut vähemmän kuin elinkustannukset ovat kohonneet.

Tätä kutsutaan palkan ostovoiman eli reaaliansioiden kutistumiseksi.

Reaaliselta köyhtymiseltä voi välttyä vain vaatimalla – ja saamalla – inflaatiota ja elinkustannusten kohoamista vastaavan tai sitä suuremman palkankorotuksen.

Vielä pari vuotta sitten euroalueen ja Suomenkin inflaatio mateli alle tai noin prosentin vuosivauhtia.

Silloin kahdenkin prosentin palkankorotus merkitsi reaaliansioiden ja ostovoiman kohoamista – ja oli siksi helppo perustella palkansaajillekin "kohtuulliseksi".

Mutta nyt vuotuinen inflaatiovauhti huitelee kahdeksan ja yhdeksän prosentin tietämillä, joten parin prosentin korotus merkitsee varmaa ja tuntuvaa ostovoiman kutistumista – ja siksi käsitykset palkankorotusten "kohtuudesta" menevät nyt entistä helpommin ristiin.

Yritykset nostavat hintojaan

Palkkapatistelu ja "kohtuuden" peräänkuuluttaminen on siinä mielessä perusteltua, että suuret palkankorotukset panevat herkemmin ja enemmän lisävauhtia inflaatioon kuin pienet palkankorotukset.

Näin käy siitä huolimatta, että palkat tai palkankorotukset eivät ole tämänkertaisen inflaation alkuperäisiä syitä.

Hinnat ja niiden mukana elinkustannukset ovat kohonneet siitä yllättävän vähälle huomiolle unohtuneesta syystä, että kuluttajille erilaisia tuotteita ja palveluita myyvät yritykset ovat nostaneet hintojaan.

Yrityksillä on ollut tilaisuus ja kyky siirtää tuotanto- ja toimintakustannustensa kohoaminen – palkkakulujen nousu mukaan luettuna – omiin myyntihintoihinsa, ja niin moni yritys on käyttänyt tilaisuuden hyväkseen, että seuraukset näkyvät kuluttajahintojen vuosikausiin kovimpana nousuna.

Osa yrityksistä on perustellut hintojensa nostoja jopa kehäpäätelmällä, jonka mukaan "inflaatio nostaa hintoja", mutta näin höttöinen selitys voi olla paremman perustelun puutteessa tekaistu tekosyy rahastukseen.

Toki yritykset ovat kohdanneet aivan saman energian hintashokin kuin palkansaajat ja muut kotitaloudet, mutta siinä kuin palkansaajia kannustetaan puremaan hammasta ja kestämään energialaskunsa vyötä kiristämällä, yritykset siirtävät kulujensa kasvun omiin hintoihinsa kenenkään patistelematta.

Tähän kustannusrasituksen eteenpäin siirtämiseen on toki jokaisella yrityksellä oikeus ja voittoa tavoittelevilla osakeyhtiöillä jopa velvollisuus, mutta tämä tuskin velvoittaa ketään painamaan yritysten hinnoitteluvoimaa villaisella.

Voitot kasvaneet palkkoja enemmän

Euroalueen keskuspankin EKP:n ja Kansainvälisen järjestelypankin BIS:n hiljattaiset selvitykset osoittavat yritysvoittojen kasvaneen euromaissa viime vuosina paljon voimakkaammin kuin palkat ovat nousseet.

Samoin yritysvoittojen kasvulla näyttää olleen selvästi suurempi vaikutus inflaation viimeaikaiseen kiihtymiseen kuin palkkojen nousulla on ollut.

EKP:n osin yllättävät havainnot kävivät ilmi esimerkiksi pankin johtokunnan jäsenen Isabel Schnabelin toukokuussa pitämän puheen aineistosta. BIS:n havainnot ilmenevät niin ikään toukokuussa julkaistun tutkimuspaperin sivuilta.

Tällaisten havaintojen perusteella yritykset ovat toistaiseksi onnistuneet paremmin puolustamaan ja jopa kasvattamaan voittojensa reaaliarvoa kuin palkansaajat ovat onnistuneet pitämään huolta palkkatulojensa ostovoimasta.

Liikeneekö osa voittojen kasvusta palkankorotuksiin, vai ohjautuuko potti osinkoina omistajien pääomatuloiksi, se selvinnee tulonjakokisan seuraavissa erissä.

Näin inflaatio on taas puuttunut eri kansanosien väliseen loputtomaan kilvoitteluun ja taisteluun tulojen jaosta.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?